Timantteja

Sateen jälkeen on paitsi raikasta, myös paikoitellen todella kaunista. Vesipisaroista on tullut timantteja kasvien lehdille. Vanha piharuusu oli kerännyt niitä ihan joka lehdelleen.

Tulppaanin pintaankin timantit näyttävät takertuvan.

Tämän yksilön sisään oli lisäksi piiloutunut ruskea lehti. Aika suojaisa paikka sille :)

Kun tämä tumma yksilö ja sen lajitoverit aukeavat, saa vaaleanpunaiset tulppaanipenkit vähän kontrastia. Odotan innolla!

Angervotkin ovat saaneet timanteista osansa. Tänä vuonna nämä pensaat varmasti kukkivatkin, viime keväänä ne leikattiin ihan alas eikä kukkia ehtinyt muodostua. Olisipa kiva, jos tämä olisi vaaleanpunakukkainen laji, mutta epäilen kyllä että se on valkoinen. No kaunis sekin :)

Isokäpäläisille

Tilauksessa ensi jouluksi on sukkia miehille. Miten niitä onkin niin "vaikea" tehdä? Kun naisten sukkia tulee sen enemmän ajattelematta niin miesten sukkien kohdalla pitää jo ihan suunnitella. Luoda enemmän aloitussilmukoita ja tehdä pitempi varsi ja jalkaterä :)

Muutamat isot on nyt valmiina, Elli oli kaverikuvassa vihreä-ruskeasävyisten kanssa. Pohjana Menitan oma Lauri -sukkalanka, raidat 7veljestä vihreä ja tweed.

Aurinko lämmittää sisätiloissakin :)

Toiset sukat on myös Lauria ja raita 7veljestä. Tästä yhdistelmästä tuli ihan raikas. Lauri on oikein mukavaa lankaa, jälki on tasaista ja tiivistä. Laatu tuntuisi olevan ihan toinen kuin 7veikassa, tosin mulla ei ole tietoa, miten lanka käyttäytyy valmiissa sukissa, nyppyyntyykö vai säilyykö yhtä kauniina kuin tekovaiheessa.

Voisi siirtyä pikkuhiljaa kesäisempien käsitöiden pariin ja jatkaa sukilla sitten taas elo-syyskuussa ;)

Ullakon autoaarteet

Tyhjensimme autokatoksen yläpuolista varastotilaa edellisen asukkaan roinista ja seassa oli muutama kiva aarre. Vanhoja leluautoja, joista ei oikein saa selville ikää. Veikkaisin ehkä 70-lukua? Näissä turkoosissa ja punaisessa on todellista tyyliä!

Nämä kaksi taas voisivat muotokielensä perusteella olla vaikka kasikytlukua?

Kaunis puuauto on vielä aika hyvässä kunnossakin. Tällä ei liene leikitty kovin ahkeraan. Kopin sisuksen muotoilu on aika huippu!

Kaikista sympaattisin on kuitenkin tämä poliisiauto. Se on sisältä ontto, joten leikkijä on voinut laittaa rosvot ja ryökäleet maijan kyytiin.Tämän voisi laittaa ihan esillekin, meillä kun ei lapset enää tällaisilla leiki.

Osaako joku veikata näille leluille tarkempaa ikää? Ovatkohan vielä vanhempia kuin 70-lukulaisia?

Pikkuaskarteluja

Tyttären synttärit lähestyvät jälleen ja kutsut lähtivät jakoon kavereille. Yhdessä tehtiin kortit kesäisistä materiaaleista. Kutsu -sanasta tehtiin monia versioita ja kortteihin valikoitui mun "vanhalla kaunolla" kirjoittamani sana. Tytön mielestä tuo kirjoitustyyli on niiiin paljon ihanampi kuin nykyinen ja siinä olen kyllä samaa mieltä. Oikeastaan aika harmi, että kaunokirjoitus tuntuu olevan häviämässä tai ainakin se on muuttunut lähes tekstauskirjoitukseksi.

Töissä käytettävää läpyskää varten tein helmistä kaulanauhan. Kiva tuli, mutta ehkä vähän turhan isokokoisia helmiä käytin, koska hökötyksestä tuli aika painava. Voi tuon kanssa kuitenkin toimia ja yllättävän hyvin se käy eri vaatteisiinkin.

Sitten on vielä pakko laittaa kuvat ihanista lasten koulussa tekemistä äitienpäivälahjoista! Tyttö oli tehnyt puhallustekniikalla kirsikanoksataulun. Pallerot on paineltu pikkurillillä :) Huomioni kiinnittyi heti aluksi aika keskellä olevaan kiekuraoksaan, joka on erityisen viehko. Ihana tämä taulu, pitäisi varmaan kehystää!

Poika oli tehnyt tällaisen kauniin kupin. Hänen opettajansa oli kuulemma katsonut ideoita Pinterestistä ja muistankin siellä nähneeni kuvia tällaisesta tekniikasta. Kuppi oli lisäksi pakattu silkkipaperiin, johon oli lyijykynän kumipäällä painettu palloja (tähän idea myöskin Pinterestistä!). Aivan ihana tämäkin. Lasten tekemät jutut on ylipäätään huippuja ja erityisen merkityksellisiä, mutta nämä kaksi ovat ehkä ihanimmat ikinä.

: ))

Sipulikukkasia

Ihan melkein kohta avautuu tulppaanit! Tosin ne on olleet tuossa jamassa jo päiväkausia, hmmm... Muistaakseni nämä on jotain isohkoja kerrannaisia, joten kaipa ne tarvitsevatkin paljon voimaa. lämpöä ja valoa avautuakseen. Toivon, että kukinta on edes vähän hieno kun näin kauan antavat odottaa!

On tämä niin jännää aikaa... Ihan uusia tuttavuuksia nimittäin kaikki nämä, viime syksynä istutettuja.

Takapihalla ovat jo kukassa nämä valko-oranssit narsissit, pienempiä vielä odotellaan. Komea on kukinta näillä, aika isoja ovat kukat. Ja hauska väritys, lehden tyvestä löytyy vähän keltaistakin. Näiden viereen istutin myös koko-oransseja versioita.

Ihan kuin nämä ottaisivat autinkoa ;)

Nämä vaaleankeltaiset taas ovat jo vanhoja tuttavuuksia, toissasyksynä istutteuja. Ystävämme toivat pussin meille lahjaksi kun olimme istuttamassa entiseltä pihalta siirrettäviä kasveja. Talokaupat oli muistaakseni tuolloin jo tehty, mutta avaimia meillä ei vielä ollut. Vähän oli outo tunne istutella kasveja pihalle, joka ei ainakaan tuntunut vielä omalta, vähän niinkuin toisten nurkkia olisi kaivellut. Hauskaa, että nämä narsissit muistuttavat tuosta erityisestä päivästä :)

Viimeinen villatakki

No juu, tämä on valmistunut jo kauan aikaa sitten, mutta... siitä tuli huono. Ei voi käyttää. Kuvissa näyttää varmaan ihan hyvältä, värihän on ihana ja lankakin aika unelma. Ohje on nimeltään Karhunvattu-mohairtakki, mutta kun sopivan väristä ja paksuista mohairia ei löytynyt, otin Malabrigon huivilankaa värissä Sunset. (Sen takia takki varmaan epäonnistuikin.)

Karhunvattuneule on tosi kivaa, ja sitä oli ihan hauska ja huoleton tehdä. Hihoista tuli kuitenkin aivan liian pitkät ja valmis neuletakki takertuu aluspaitaan ja muutenkin istuvuus on ihan nolla. Harmittaa toki, kun noin suuren työn on tehnyt ja lopputulos on floppi. No, tulipahan tehtyä. Ja opin sen, että en enää sorru neuletakkeja tekemään vaan pitäydyn sukissa ja muissa pienissä.

Elli 2 vuotta

Elli Beetu Pauliina Toopentytär on tänään kaksivuotias! Silloin vuonna 2011 päivä sattui olemaan äitienpäivä. Nimillä on tarina, jota ei taida ollakaan vielä avattu tämän uuden blogin puolella. Kutsumanimi on ihan keksitty vaan, taisimme pyöritellä joitain kuninkaallisia nimiä pilke silmäkulmassa ja Eleonoorasta kai se sitten tuli. Beetu on selvä jatkumo edelliselle kissalle, Aatulle. Pauliina taas löytyy kaikilta kahdelta perheen muulta naispuoliselta välinimistä, joten tottahan se oli Ellillekin annettava. Ja ihan pakko oli vielä tunkea Toope-emonkin nimi mukaan, on niin hauska nimi. Toope oli kaunis kilpparityttö hänkin, luultavimmin asustelee vielä Lapualla.

Päivänsankari sai aamulla herkkuja, mutta oli  niistä lähinnä hämmentynyt ja uskaltautui maistamaan vasta noin vartin päästä. Ei olla meillä totuttu Sheba-aamupaloihin ;)

Ja sitten vois mennä ulkoilemaan!

Pihalla

Pihallamme on kaksi "kaivoa". Toinen on oikea kaivo kasteluvedelle ja tämä toinen on öljysäiliö. Sen ympärillä oli vuorenkilpeä, jonka poistin ihan kokonaan ja lahjoitin kaverille. Tilalle istutin kokeeksi puutarhamansikoiden vauvoja sekä ahomansikkaa. Jos tulee marjoja, niin kiva, mutta jos ei niin keksitään jotain muuta. Ei tämä ollut ainakaan suuri investointi ;)

Elli ulkoilisi näinä aikoina ihan jatkuvasti, niin paljon kuin vaan jaksaisi ulkoiluttaa. Kiitettävästi poika onkin jaksanut narun toisessa päässä pitkin pihaa kiertää, kun neiti seikkailee.

Etupihan näsiä availee kauniita kukkiaan. Jos marjoja muodostuu, nypin ne heti myrkyllisyyden takia pois, mutta viime vuonna ei tullut yhtään marjaa.

Takapihan kaivon vierustalla kasvaa perennoja. Kanukkaa harvensimme jälleen ihan kunnolla, kaikki vanhat oksat hus pois. Taitaa noistakin tulla ihan vehreät kasvustot kesäksi. Työlistalla on aidan maalausta, joka onkin todella palkitsevaa työtä kun jälki näkyy noin selvästi. Aita nuorenee monta vuotta ja näyttää merkittävästi hyväkuntoisemmalta uuden maalin jälkeen! Sain vähän lisää keltaisia tiiliä kesämökin varastojen perukoilta ja niillä olisi tarkoitus jatkaa tuo tiilirivi yhtenäiseksi.

Lähikuvassa kaivon vierus. Pionia nousee ja jättipoimulehdet mätästää kivasti. Mukavia lämpätiloja luvattu tälle viikolle ja se varmasti tarkoittaa vihreyden lisääntymistä luonnossa. Mikäs sen mukavampaa :)

Lisää kevään ihmeitä

Näitä kuvia pienistä ihmeistä on nyt kamera täynnänsä, joten jatkoa kasvukatselmuksille seuraa. Viime keväänä siemenestä kasvatetut lupiinit (Olisko ollut kirjolupiini? Tai komea?) kasvavat sotilaallisessa rivissä ja näyttävät olevan elinvoimaisia. Tarkoitus on niitä vähän sijoitella harvemmin, jotta saavat kasvutilaa. Suloiset karvataimet :)

Kultatyräkin kellanhohtoiset alut on melko hehkeät! (Jonkun vaan pitäisi katkoa nuo viime vuoden kuivat oksat pois...)

Kanukan harvennusoperaatiosta jäi noita keltaisia ja punaisia keppejä joita survoin aidanteeksi tulppaanien suojaksi. Ajattelin laittaa noita oksia vähän lisääkin tuohon, tiiviimmäksi aidaksi. Kapulat joutaisi sitten pois kokonaisuutta pilaamasta. Syksyllä istutin aimo kasan tulppaaneita, kerrottuja vaaleanpunaisia etupäässä. Väleissä kasvaa kolme kerrottua pionia. Nämä on ne tulppaanit, jotka kasvoivat viime kuussa siinä jäävellissä!

Takapihan perennapenkissäkin on tulppaaneja. Särkynyt sydän nousee kohisten, tämä on valkoinen Alba. Toivottavasti ainakin ; ) (Se ei kukkinut vielä viime kesänä.) Tosin kyllä mulle kelpaisi sellainen "Albahkokin", joka on Katilla (kliks), hennon vaaleanpunaisin vivahtein.

Hybridipioni "Paula Fay" on hyvässä kasvussa ja toivon, että se kukkisi tänä vuonna. Alut saivat ympärilleen kivikehän, sillä aika lähellä sijaitsee vesipumppu ja sen letkut ja johdot kulkee ja välillä meidän ihmisten toimesta liikkuu vaarallisen lähellä.

Ihanaa, ulkona on tervetullut sade :) Nurmikko alkaa varmaan pian vihertämään!

Silmuja!

Pihalla on nyt tarkkailtava päivittäin silmutilannetta. Ihan pakko : ) Koska suurin osa kasveista on istutettu viime vuonna, on oltava selvillä siitä, mitkä lähtevät kasvuun tänäkin keväänä. Tappioita en onneksi ole vielä havainnut (hurraa!). Ainoa, joka ei vielä pihahdakaan, on punahattu. Ne on kai vähän myöhäisempiä herääjiä. Yläkuvassa hortensia näyttää elonmerkkejä.

Kirsikkapuun silmut ovat kivasti paisuneet. Mukavan tuuhea tämä on, toivottavasti tulee tänä vuonna niitä kirsikoitakin!

Punaherukka oli pitkään nukuksissa, mutta näyttää kuitenkin olevan elossa.

Mustaherukat lehdet kasvavtkin nopeammin!

Ja vielä neilikkaruusu: elossa! (Sen kaverikin on, jee)

Tummat jouluruusut

Löysin puutarhakaupasta varsin kauniin väriset ja kohtuuhintaiset jouluruusut ja kauan en kyllä hankintaa harkinnut. Toinen ´vaalea tumma´ ja toinen tosi tumma :) Ennestään mulla on jo muutama valkoinen, sellaisia joulun alla sisäkukiksi ostettuja ja nyt ulkona viihtyviä. Tummat väriläiskät täydentää hyvin niitä valkoisia.

Tämä ihan tumma on aika dramaattinen! Kuvassa vilahtaa myös vappukynnet ;) En yleensä ole kynsilakkatyyppiä, mutta nyt riehaannuin sillä saralla vapun kunniaksi.

Toivottavasti uudet tulokkaat juurtuvat ja viihtyvät paikassaan hyvin! Kerrannainen versio jouluruususta olisi vielä kiva täydennys kokoelmaan, täytyypä pitää silmät auki taimikaupoissa.

Aattona juhlimme jälleen perinteen mukaan ystäväperheemme tytärtä, joka tänä vuonna täytti jo 10. Hänelle ompelin kaksi pussukkaa jotka täytettiin kosmetiikalla ja karkeilla.

Toukokuu!

Vuoden ehdottomasti ihanin kuukausi alkoi nyt :) Vappu on värikäs juhla ja sopii mainiosti aloittamaan kauden, jolloin luonnossakin alkaa löytyä väriä aina vaan enemmän ja enemmän.

Vappupalloiksi löysimme kirjakaupasta kivoja pallo-palloja ja perhospalloja.

Ja vuoden ensimmäiset valkovuokot, ihanuutta : ))

Tuoksuherneet ovat jo Ellin mittaisia! (Ja ikkunat pitäisi pestä...)

Kaksi apinaa

Apinasukkaohje on odottanut kiltisti toteutusta jo muutaman vuoden. Nyt tein sitten lkahdet kerralla, kun kuvion vauhtiin pääsin! Hauskaa neulottavaa tuo apina, jotenkin joutuisasti valmistuvaa. Ohje löytyy suomeksi Cookie A:n kirjasta Sukkia, rakkaudella.

Lankana "kovan onnen" Any-sukkalankaa Tallinnasta. Kuulemma ei ihan kaikkein kestävintä lankaa sukissa, mutta toivotaan ettei ihan heti hajoo. Appivanhempani käyvät melko usein Tallinnassa ja jossain vaiheessa pyysin heitä tuomaan Pronksi -lankakaupasta tätä Anya, jossa on ihan huikean ihana värikartta. Ko. kauppa oli kuitenkin muuttanut syksyllä pois keskeiseltä paikalta ja appivanhempani ohjeistettiin jonnekkin Stockmannin luokse. Löysin netistä tiedon, että uusi Pronksi on Aia -kadulla. Langanostajat kuitenkin menivät Stockmannin luokse, sekä Pronksi -nimiselle kadulle. Ei löytynyt kauppaa sieltä, mutta appivanhempani olivat tyytyväisiä uusiin seikkailuihin Tallinnassa. Lopulta oikea Pronksi sitten kolmannella reissulla löytyi, mutta värejä ei ollut jäljellä mitään hyviä. Ostivat he kuitenkin viisi kerää :) joista nyt käytin apinoihin kaksi. (Aika jännä tuo vihreä, tekee ihan hyvää välillä poistua omalta mukavuusalueelta värien suhteen...)

Kirsikankukkien aikaan

Viime vuonna näihin aikoihin kävin Koreassa ja näin mitä ihanimpia kukkivia kirsikkapuita (kliks). Vähän vaatimattomampi kukkaloisto toteutui tänä vuonna sisätiloissa, joissa pari pihapuusta napattua oksaa yltyi avaamaan kukkansa. Todella kauniita kukkia ovatkin, hienot yksityiskohdat.

Pieni tovi menee, ennekuin kukintaa pääsee ihailemaan ulkona, mutta kaipa sitä jaksaa odotella ; )

Sisätiloissa kasvaa myös tuoksuherneet, jotka siirsin jo isompiin ruukkuihin ja tuin koivunoksiin silkkinauhoilla. Taustan kennostossa kasvaa zinniaa, punapäivänkakkaraa ja kituliaasti itävää kääpiösamettikukkaa, Koen siemenestä kasvattamisen yleensä kovin turhauttavaksi, kun taimet usein ehtivät kukkaan vasta loppukesällä. Mutta vähän pitää joka kevät kasvattaakin, ja monivuotisia toki ihan mielelläänkin esikasvattaa niin pääsevät hyvin vauhtiin. Ilokseni huomasin, että viime keväänä suoraan maahan nakkaamani komealupiinit ovat talvehtineet hyvin. Olisipa kiva nähdä niiden tänä vuonna kukkivan!