Kiuruja ja kuvia

Meille lennähti keltainen kiuruparvi antamaan energiaa ja iloa. Tämä tapetti on kummitellut mielessä jo pitkään ja nyt kun takapihan eteisen pintaremppa oli ajankohtainen (syystä että välikattoon kuolleet kaksi hiirulaista alkoivat löyhkätä), päädyimme tapetoimaan yhden seinän ja maalaamaan loput.

Viime perjantaina teimme lasten kanssa retken kauas pääkaupunkiin (hih, meiltä alle 30 min bussilla) ja vieläpä niin pitkälle kun Sörmäisten metroasemalle. Siitä kipitimme kauniita Kallion katuja Tapettitaloon Fleminginkadulle ja takaisin kiurut kainalossa. Se oli kiva reissu :)

Yhdestä rullasta riitti juuri yhteen eteisen seinään ja vielä saunaeteisen seinäänkin paneelien yläpuolelle. Hieman piti askarrella irtopaloista vasenta ylänurkkaa kun yhtenäistä palaa ei enää saanut. Jos oikein tarkkaan katsoo, huomaa, että kuviot ei aivan täsmää, mutta kuitenkin tapetin kuvio on todella armollinen palapelin pelaamiselle. Kiurut ovat nyt yhden ja saman seinän kummallakin puolella, kahdessa eri huoneessa. Lopputulos on oikeastaan yllättävän hauska, tuntuu että kattorimatkin olisi luotu näitä keltaisia kiuruja varten.

Myös isossa eteisessä etuoven luona heilui maalisuti. Seinä oli edelleen tasoitetapetilla, joka sinänsä oli ihan siisti mutta sellainen ikävän tikkuinen/lasikuituinen. Väri seinässä on nyt Herkkusieni. Tauluja naputtelin vähän enemmän kuin ennen maalaamista ja mukaan pääsi miehen äidin kaksi vanhaa taulua 40-luvulta. (Ne on nuo oikealla puolella olevat kaksi lapsiaiheista.) Valokuvissa on muistoja eri matkoilta, Istanbulista, Pariisista jne.

Herkkusientä riitti vielä tuulikaappiinkin. Aatu-kissa pääsi nököttämään postilaatikon yläpuolelle.

Tässä vielä taulurykelmä kauempaa. Kuin vahingossa ne toistaa orvokkiverhojen värejä ;)

Loppukesän tunnelmia pihalta

Näinä ihanan lämpiminä loppukesän päivinä on aivan erityinen tunnelmansa. Oikeastaan ei ole enää kesä, mutta ei nyt vielä syksykään. Tällainen välitila.

Kukat jaksaa vielä pihalla kukkia. Aika komea on tuo terassihortensia, joka pykäsi vielä oikein leiskuvan kukinnon vihertyneiden kaveriksi. Laitan tämän syksyllä maahan ja toivon, että se alkaa kukkia kuten kaksi viime kesäistäkin. En ole niitä ollenkaan lannoittanut, joten kukinta ei toki ole kaupasta ostettujen taimien veroinen, mutta kiva yllätys silti koko talvehtiminen, saati kukkiminen!

Kuun alussa kotiutin taimistolta tämän syysleimu Crème de Menthen, koska en vaan voinut vastustaa. Silloin nuppuja ei vielä näkynyt ja varauduinkin siihen, että kukkia saa odotella ensi vuoteen. Mutta meinaa se kukkia, jee! Kukat ovat hennon vaaleanpunaiset, kuten noista viehkoista nuppujen tupsuista voi päätellä.

Kaivopenkissä kukkii kaunopunahatut. Ne, joiden alkuja kaivelin epätoivoisena mullan seasta joskus keväällä ; ) Tästä kuvakulmasta huomaa selvästi, että keskellä penkkiä on täysin vapaata tilaa. Asialle täytyy varmaan tehdä jotain.

Jos olen tänä vuonna hurahtanut leimuihin, niin samaa voi sanoa myös keijunkukista. Tässä oranssihtava `Autumn leaves´ ja tummanpuhuva ´Midnight Bayou´.

Omanlainen tunnelma näyttäisi olevan myös tyttärellä ja hänen ystävällään läksyjenteon lomassa ;)

Maljaköynnös voi myös hyvin ja oikein kukkeasti! Toivon lämpimien säiden jatkuvan, jotta tätä ei tarvitsisi vielä vähään aikaan raahata sisätiloihin. Taitaa nämä lämpimät onneksi jatkuakin :)

Chippailua

Monissa blogeissa pyörii nyt hauskoja värilastukuvia, joita voi tehdä kätevällä Chip it! -ohjelmalla (www.letschipit.com). Mukavaa puuhaa tuo chippailu, vaikka lastut on välillä hieman outoja. Mistähän nuo yläkuvankin kaikki harmaat ja oikean puolen vihreät ovat pompanneet, jostain varjoista kai?

Vihreä on hiipinyt pieninä määrinä sisustukseen nyt syksyn tullen, H&M Homesta oli ihan pakko saada nuo kasviverhot. Tykkään kovasti! (Ikkunan ulkopuolella voi nähdä kissan ulkoiluttajan hieman tylsistyneenä.) Fiikusta on myös vähän parturoitu, että pysyy paremmin pystyssä ja että vie vähemmän tilaa.

Olohuoneessa on vaihtunut kartta sohvan päällä ja sen myötä huoneen sävyt erilaisiksi. Punaiset on jäähyllä ja palaavat ehkä kevääksi. Uusi isompi matto olisi toivelistalla ja toista sohvaakin vähän haikaillaan. Ihan hyvä kuitenkin tämäkin tilanne, hyvin pärjäillään näinkin.

Eteiseen/ruokailutilaan ripustin vanhat Metsovaaran perintöverhot, miehen mummolasta peräisin olevat ihanuudet. Kuosin nimi on Orvokit. Vähän tummaa saa näin alkusyksystä ollankin, keväällä voi taas sitten vaalentaa. (Ja taas nuo harmnaat tuolla lastussa kummittelee, sekä kirkas keltainen.)

Tässä sama kohta kuvattuna toisesta suunnasta joskus talvella. Hieman yksitoikkoisempu väriskaala!

Ja tässä myös viime talven värejä (tai värittömyyttä ehkä enemmänkin).

Näitä talvikuvia kun katsoo niin oikein kutkuttaa ajatus, että kohta saa taas ripustaa ikkunoihin paperitähtiä ja alkaa polttaa kynttilöitä. Ihanaa! Mutta ensin nautitaan kuitenkin vielä valoisuudesta niin kauan kuin sitä suinkin vielä riittää.

Jos innostuit chippailemaan omaa kotiasi niin vinkkaa siitä kommenttiboksissa!

Satoa

Kasvimaalta nousee taas vähän satoa. Porkkanoita on tänä vuonna kolmessa värissä, todella makoisia olivat kaikki. Liila porkkana on söpö, tosin se on sisältä ihan tavallisen oranssi. Nämä olivat maistiaiset, loput saavat vielä hetken kasvaa. Sadetta on ainakin nyt kiitettävästi tullut!

Omenoita meille tulee tänä vuonna ruhtinaalliset 3 kappaletta! Tämä on kesäomena Pirja, talviomena Pekka ei vielä(kään) innostunut tekemään hedelmiä. Ihan näistä ei taida saada piirakkaa, mutta kivat maistiaiset kuitenkin.

Perunan kanssa meillä on jälleen epäonnea. Ne kasvavat kyllä upeasti ja kukkivatkin hyvin, mutta pinnan alla ei olekaan sitten mitään -ainakaan syötävää. Kuvat on heinäkuulta eli saattaa tietysti olla, että muutamassa viikossa mukuloita on muodostunutkin, mutta epäilen kyllä vahvasti.

Perunan lajike oli jokin erikoinen, mutta kesäperuna se kyllä oli. Kasvilaatikkomme pienen koon takia ostin vaan kilon pussin niitä ja lajikekuvauksetkin kuulosti näissä erikoispusseissa kovin kiehtovilta. Yksi oli mm. pähkinäinen.

Ensi vuonna varmaan sitten laitamme jotain takuuvarmahkoa kuten vaikkapa Siikliä.

Ja kissanviikset!

Kissablogeissa kiertää Naukulan  aloittama haaste erittäin tärkeästä asiasta, kesäkissoista. On todella käsittämätöntä että lemmikkejä edelleen hylätään. Täysin sydämetöntä toimintaa. Edellinen kissamme Aatu oli pelastettu kesäkissa. Se löytyi veljensä kanssa elokuussa hiekkakuopalta ja löytäjät tarjosivat nälkäisille ja seurallisille nuorille herroille mukanaan eväänä ollutta Fanny -suklaavanukasta. Kissapojat pääsivät löytäjien kotiin ja omistajia koitettiin etsiä. Kukaan ei ilmoittaununut ja kissat pääsivät asustelemaan siskolleni. 

Sattumien kautta Aatu päätyi meille syksyllä 1993, tuolloin melkein parivuotias komean kokoinen kolli. Saimme pitää Aatun perheessämme kesään 2011 saakka.

Haasteeseen kuuluu julkaista kuvia kissanviiksistä. Tässä Aatun muhkea tyylinäyte :)

Tuuheutta löytyy! Tämä kuva taitaa olla herran loppuajoilta, ainakin kuvasta huokuu vanhuus ja väsymys.

 Aatu oli yleensä perinteinen kerällänukkuja, mutta muutaman kerran tyyli oli tämä :)

On Ellinkin viikset toki komeat! Vähän naisellisemman sirot vaan :)

Yksi jännä ero Aatulla ja Ellillä muuten on. Aatu ei koskaan pessyt korvien takaa (kuten Elli kuvassa), vaan pelkät kasvot. Lapsuuden kissamme Hissu oli kuten Elli, korvan taukset tuli putsattua huolellisesti joka kerta. Liekö tämä tyttökissojen ominaispiirre, josta kollit eivät välitä? Mitä sanovat poikakissojen omistajat, pestäänkö siellä korvien taustat? ;)

Kymmenen suora

Sain Minnalta Kesän lapsi -blogista mukavan kesähaasteen, jossa vastataan kymmeneen kysymykseen. Kiitos haasteesta! :)

1. Kaupunkiloma vai rantaloma? Perustelut
Kumpikin kelpaa hyvin, mutta noista kahdesta valitsen kuitenkin kaupunkiloman, koska useimmiten kaupungeissa on enemmän nähtävää ja koettavaa kuin rannalla. Lisäksi en jaksa ottaa aurinkoa juuri yhtään, aktiviteettia pitää olla! 

2. Paras asia, joka on tapahtunut sinulle viime aikoina?
Parhaat jutut taitavat liittyä nyt pihaan ja sen uudistuksiin. Aita on melkein maalattu ja kattoakin aloitettu. Kivointa on kuitenkin ollut perennapenkkien myllerrys. Uudistuksista saa ihan valtavasti hyvää mieltä :)


3. Paras kesäherkkusi ja mahdollinen resepti
Letut savukalatäytteellä. Täytteeseen tulee jotain savukalaa (lohi, siika tms.), maustamatonta tuorejuustoa, creme fraichea/kermaviiliä, tilliä, sitruunamehua ja pippuria. Ladataan mössöä letulle ja kiepautetaan lautasella rullalle. NIIN hyvää!

4. Kesäperinteesi?
Savusaunonta mökillä ja villivattujen poiminta. Juhannuksena on myös hauska kerätä luonnonkukista kimppu tyynyn alle, vaikka en haikailekaan näkeväni unia tulevista sulhoista ;)


5. Paras viimeisin sisustusostoksesi?
Kovin paljon en ole sisustusjuttuja hankkinut viime aikoina, mutta paras tuoreimmista on kyllä Ikean Barometer -lamppu työpöydälle. Se in ihana.

6. Millainen on unelmiesi asuinympäristö?
Viihdyn nykyisellä pientaloalueella ihan hirmuisen hyvin, alue hipoo melkein täydellisyyttä tunnelmansa ja sijaintinsa takia. Löytyy hyvin erilaisia taloja monelta eri aikakaudelta, sulassa sovussa keskenään. Unelmien ympäristö olisi varmaan sellainen vanha Melukylä-henkinen puutalomiljöö, jonka pitäisi kuitenkin olla kaupungissa.


7. Suomen kielen kaunein sana?
Hän. Se on vaan kaunis. Lapsena kaverini päätti valita suomen kielen rumimman sanan ja päätyi seuraavaan: kokkare.

8. Millaisia kesäsuunnitelmia sinulla on tai oli?
Kesä on jo lopuillaan ja suurin osa suunnitelluista jutuista on tehty ja enemmänkin. Vielä ohjelmassa on miehen synttärikemut (40v.).


9. Paras vuodenaika?
Sanon tähän että toukokuu.

10. Mikä saa sinut onnelliseksi?
Moni asia, mutta valitaan nyt vaikka se, että työhuoneeni ikkuna (työpaikalla siis) vaihdetaan uuteen ja samalla saan ihan kunnon tuuletusikkunan ja toimivat sälekaihtimet. Hurraa! Ikkunaremontin myötä saan myös raahattua kotiin kasan ikkunanpokia, joista voisi vaikka syntyä kasvihuone. Onnellisuutta :))


* * *

Puutarhapäivä sunnuntaina meni oikein hyvin. Mukavia vierailijoita tuli tasaisena virtana koko aukioloajan. Oli hauska jutella sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa intressit kohtaavat. Katsotaan, innostutaanko pitämään puutarha auki myös ensi vuonna. Kiitokset kaikille kävijöille!

Avoinna ensi sunnuntaina

Puutarhamme on auki ensi sunnuntaina 4.8. klo 12-18. Osallistumme siis Puutarhaliiton Avoimet Puutarhat -teemapäivään (kliks). Olen merkannut perennoja tuollaisilla lappusilla ja pihamme näyttääkin tällä hetkellä lähinnä kasvitieteelliseltä puutarhalta ;)

Päätin viime viikolla ihan yllättäen riuhtoa pois kaikki kanukat "kaivopenkin" toisesta reunasta. Mietin, että miksi ihmeessä pidän siinä sellaisia kasveja, joita inhoan? Samalla keltapäivänliljatkin kanukoiden edestä muuttivat toisiin kohtiin pihaa. Nyt mahtuu uusia perennoja tulevinakin vuosina (jee!!). Punahatut kukkivat hienosti, paitsi että tuolle oikenpuolimmaiselle pitkälle yksilölle sattui ikävä onnettomuus kun pyllistin kivitornin ylimmäisen kiven suoraan sen päälle. Oi voi! Laitoin ensiavuksi metallituen, toivottavasti ihan kaikki oksat eivät katkenneet...

Isäni rakensi vesipumpulle ja vesijohtokelalle oman talon :) Tosi söpö siitä tuli! Aita on maalattu kertaalleen, mutta se  kaipaa selkeästi vielä ainakin yhden kerroksen.

Uusi hankinta kaivopenkkiin on Keijunkukka ´Berry Smoothie`. Mitkä herkulliset värit! Hankintalistalla olisi tälle kavereita, kaikkia ihania sävyjä on kivasti saatavilla läheisessä taimikaupassa. Nää on sellaisia puutarhan karkkeja, kalorittomia herkkuja :)

Mahtaako auringonkukka räjäyttää itsensä auki sunnuntaiksi? Näiden pikkutaimet löysin kevällä toisesta perennapenkistä ja epäilen vahvasti, että ne olivat alkaneet kasvaa oravan ruokajemmasta. Itse en niitä ainakaan ollut kylvänyt. Kiitos vaan kurre, komeat kukat näistä on tulossa!

Vielä yksi herkku, Syysleimu ´Peppermint twist´, ihan kuin Polka-karkki. Nam!

Lämpimästi tervetuloa vierailulle sunnuntaina! Näkemisiin :)