Joskus heinäkuussa, silloin kun oli vielä kesä, keräsimme etupihan kirsikkapuusta satoa. Kun kerran yhden yhtä omenaa ei tänä vuonna tullut (puissa ei ollut keväällä yhtään kukkaa!), piti iloita sitten kirsikoista. Happamiahan nuo ovat kuin mitkä, ei niitä paljaaltaan oikein pysty syömään.
Auringossa kylpevät punapallukat ovat hurjan söpöjä, vaikka puu itsessään ei ole erityisen rehevä.
Apuna kivien poistossa minulla oli tällainen kätevä laite, jonka olen ostanut Istanbulista.
Vips vaan, kivet ovat poissa (ja sotku jäljellä!) Olisin kovasti halunnut tehdä herkullisen näköisen Twin Peaks Cherry Pien, mutta ei meidän muutaman desin kirsikkasato ihan riittänyt. Kivettömät kirsikat nakkasin pakkaseen, niistä voisi tehdä vaikka hillon myöhemmin.
Muuten puutarhanhoitopuuhat on tällä hetkellä todella olemattomat. Keväällä olin aiheesta innostunut, kuten aina ennenkin, mutta sitten tuli hyytävän kylmä alkukesä, tukalan kuuma keskikesä ja nyt on supermärkä alkusyksy. Taidan suosiolla jäädä odottelemaan taas ensi kevään innostusta. Yksi ilopilkku puutarhassa oli musta salkoruusu, joka kukki hienosti. Nämä ovat sellaisia lapsuuteni kukkia, joita kasvoi keittiön ikkunan alla, tosin vaaleanpunaisen eri sävyissä.
Hyvin alkaneita koulurutiineja helpottaa lukkarit liitutauluseinällä. Ylempi on kasiluokkalaisen ja 75 minuutin pituisten oppituntien takia mukavan rauhallisen näköinen. Kuudesluokkalaisella sen sijaan on pikkusälää viikon täydeltä. Omaan lukkariini kuuluu neulomista ja lenkkeilyä vuorotellen. Rantakympille valmentautuminen olem tällä kertaa aloitettanut säntillisemmin kuin viime vuonna. Aikaa harjoiteluun on onneksi vielä reilu kolme viikkoa eli ihan kylmiltään ei tarvitse tänä vuonna juoksuun lähteä.
