Haastetta ilmassa

Magnoliani tuntuu olevan elossa!

Minut on haastettu, kivaa! Tämä on vastaava kuin joku aika sitten kiertänyt 11 kysymyksen haaste, mutta kysymyksiä on nyt vaan 5, mikä tekee haasteesta mukavan kevyen. Kivat kysymykset minulle laittoi Suppis, kiitos!! 


Haaste menee siis seuraavasti:

1. Vastaa saamiisi viiteen kysymykseen
2. Keksi viisi uutta kysymystä
3. Haasta viisi bloggaajaa tekemään samoin


Ja tässä vastaukset Suppiksen kysymyksiin:


1. Onko sinulle tapahtunut joskus jokin hauska käsitöihin liittyvä kommellus tai yhteensattuma? Kerro siitä.

Onhan näitä sattunut, paljonkin. Elävästi muistan sen, kun viidennellä luokalla käsityössä ompelimme vohvelikankaasta kylpytakkia. Etu- ja takakappaleet leikattiin taitteelta, ja minä näppäränä (=hätäisenä) tyttönä leikkasin myös takakappaleen keskeltä kahtia! Virhe korjattiin niin, että ommeltiin palat yhteen yhdistämällä ne erilliseen kangassuikaleeseen. Väreinä kylpytakissa oli keskisininen ja vaaleansininen, niinpä selkää koristi vaaleansininen raita. Taisi takissa olla muitakin yksityiskohtia vaaleansinisestä, hihansuut ja etukappaleiden reunat ainakin. Ei tullut ainakaan tusinatuotetta ; ) En muista pitäneeni kylpytakkia paljonkaan, eikä se taida olla enää tallessakaan.

2. Oletko säästellyt jotain käsityömateriaalia (vaikka tiettyä lankakerää/kangasta) varastoissasi liian kauan? Miksi?

Jonkun verran on tapana hillota ihkulankoja ja kankaitakin, mutta yksi kangas on kyllä marinoitunut jo liian kauan:

Ostin tuon kankaan ehkä 2003 tai 2004 tarkoituksenani tehdä siitä pitkä hame tai kotelomekko. Eipä tullut tehtyä ja nyt en enää edes haluaisi pukeutua tuollaiseen. Ihan kaunishan tuo on, mutta kankaan kiilto ei jotenkaan puhuttele. Sen takia siitä ei huvita tehdä mitään muutakaan, kuten vaikka tyynynpäällisiä. Jääköön siis marinoitumaan vielä. 


3. Mikä on ihanin asia jokaisessa vuodenajassa?

Hui, tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan vaikea. Keväässä kun on KAIKKI ihanaa, talvesta en taas keksi oikein mitään. Mutta koitetaan.
Kevät: Valon ja lämmön palaaminen talven jälkeen, tuoksut (esim. märkä maa), linnun laulu ja perennoiden ihanat pikku-alut sekä puiden ja pensaiden silmut.
Kesä: Vihreys, luonnon tuoksut (kukat, metsä), joutilaisuuden tunne. Jopa töissä on kesäisin oikein rentoa olla. Kesän kohokohtana toki kesäloma.
Syksy: Kuulaat syyssäät, vino auringonvalo, ruskan värit.
Talvi: Jos jotain on pakko keksiä, niin auringon välkehdintä hangella. Ja se, että voi alkaa odottamaan kevättä!

4. Mitä asiaa et kyllästy katselemaan?

Tällä hetkellä tuntuu siltä, etten kyllästy katselemaan puutarhan heräämistä kevääseen. Käyn päivittäin tiiraamassa, mistä kaikkialta nousee vihreää tai punaista (esim. pionit) ja mitä kuuluu silmuille.

5. Mikä on paras vinkkisi käsityömateriaalien järjestämiseen?

No jaa, tähän täytyy sanoa että olennaista on se, että materiaalit näkee (ainakin lähes) yhdellä silmäyksellä. Mulla on esim. kankaat ja langat 40 cm syvissä kaapeissa. Ylipäänsä on tärkeää, että samantyyppiset tavarat löytyy yhdestä paikasta, esim. puikot ja ompelulangat omista paikoistaan.

Myös japaninverivaahteran silmut ovat selvästi pullistuneet!

Lähetän tämän haasteen viidelle ahkeralle vakkarikommentoijalleni:

Sailalle
Minnalle
Mamma N:lle
Betweenille
Cherille

Esitän heille seuraavat kysymykset:

1. Esittele jokin esine tai asia, jolla on sinulle suurta tunnearvoa.
2. Onko käytössäsi jokin Niksipirkka -tyylinen niksi, jonka haluat jakaa?
3. Kerro jokin mukava lapsuusmuisto.
4. Onko sinulla jokin erityinen pääsiäisperinne, tai jokin muu kevääseen liittyvä perinne? Kerro siitä.
5. Ja sitten vähän zen-osastoa: Minkälainen ääni syntyy yhden käden taputuksesta?


Ja vielä sokerina pohjalla julkistan messulippujen voittajat. Arpaonni suosi Sanna P:tä ja Tee Koo:ta. Onnea onnea!! Laitan meiliä : )

10 kuvaa kesään - maaliskuu

Hmm. Mitä tähän nyt sanoisi? Takatalvi (joka ei kuulemma oikeasti edes ole takatalvi) toi mukanaan ärsyttävän kerroksen lunta. No, onneksi sitä on aika vähän ja onneksi se kai suojaa kasvejakin, eli saattaa siitä olla jotain hyötyäkin. Mielialan kohottamiseen tuo ei kyllä auta. Jaksan tilannetta ajattelemalla maanisesti, että enää pari päivää, sitten tuo sulaa ja kevät tulee taas. Kohta, kohta...

Nyt on kuitenkin kevätpäiväntasaus ja meilläkin täällä pohjoisella pallonpuoliskolla alkaa kuuden kuukauden valoisa aika. Mikä ihanan positiivinen ajatus!

Vielä tarvitaan käsilämmikettä (muutaman päivän ainakin). Peruslapaset vitosen puikoilla, ihanasta Manos del Uruguayn Maximasta, joka oli Menitassa hyvässä alessa viime talvena. Vaikka sininen kuuluukin inhokkiväreihin niin tämän langat sävyt jotenkin sykähdyttää.

Meinasin näitä ensin miehen käyttöön, mutta en taida raaskiakaan antaa, sillä todennäköisyys lapasten katoamiseen (=unohtumiseen johonkin) on aika suuri.

Nyt kevättä odottamaan! Ja muistakaa edellisen postauksen arvonta ; )

40-vuotias täällä hei! (Arpoo Kevätmessulippuja)

Täytän tänään 40. Mielelläni olisin vielä 30-jotain, mutta ei nyt auta nikotella vastaan, viittäkymmentä käydään...

Päivä on ollut tosi mukava (jos ei oteta lukuun lunta jota en todellakaan ollut tilannut!). Aamupalaksi perhe oli kattanut amerikkalaisen bagel-aamiaisen asianmukaisine täytteineen ja Starbucks-kahveineen. Maittavaa oli, ja hauskaa!

40-vuotisreissua on jatkossa mukava muistella myös aina kun näkee ranteessa killuvan taksin. Pikkuisen auton pyörätkin pyörivät, oooo!

Pääsen myös ompeluhommiin, appivanhemmilta sain lahjaksi iki-ihanaa Satula -verhokangasta. Menossa taas vahvasti mustavalkoinen kausi, toisaalta tuohon kuosiin ei toivottavasti kyllästy koskaan.

Amerikkalaissimenenistä olen tähän mennessä kylvänyt auringonkukkaa, joista lähes kaikki itivät. Nuo pienemmät alut ovat Raspberry Ripple -pelargoniaa. Oi että, jos niistä tuliskin ihan kunnon taimia joskus!

Järjestän tässä juhlapäiväni kunniaksi vielä arvonnan. Sain Kevätmessuille bloggaripassin ja sen myötä arvottavakseni blogin lukijoiden kesken kaksi pääsylippua. Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen. Arvonta suoritetaan 25.3.

Toivottavasti tavataan messuilla : ))

Lapsuuskuvia

Sain Susannan Työhuoneelta haasteen laittaa blogiin lapsuuskuvia. Kiitoksia paljon, tämä onkin hauska tehtävä : )

 "Moni meistä bloggaa anonyyminä, eikä halua laittaa omaa kuvaansa blogiin. Olisi kuitenkin mukava nähdä, minkä näköistä porukkaa me olemme. Esittele itsesi yhdellä tai useammalla lapsuuden kuvallasi. Laita haaste kiertämään kahdelle tai useammalle bloggaajalle."

Kuviani on täällä vilahdellut, mutta toki lapsuuskuvat ovat ihan eri luokkaa. Susanna kirjoitti hauskasti omasta kyykötyshistoriastaan (kliks). Koska en osaa kyyköttää, laitan kuvia eri ilmeistä. Kaikki lapset varmasti ilveilevät jossain vaiheessa valokuvissa, se ei liene mitään poikkevaa. Useimmiten taisin kuvissa olla nauravainen, mutta poikkeuksiakin löytyy. Yläkuvassa loikoilen kolmevuotiaana tutti suussa etupihamme nurmikolla.

Samana kesänä (1977) poseeraan myös komean kokoisen norjanangervon (meillä sanottiin morsiusangervo) ja oman huoneeni ikkunan edessä. Nätit pattipolvet...

Kesälomareissulla 1978 neljävuotiaana minua harmitti joku, en todella muista mikä.  Mutta kylläpä minulla on tyylikkäät vaatteet ja mikä vyö!

Muistan että tykkäsin todella paljon tuosta vaaleansinisestä keinusta, erityisesti sen ketjuista ja käsinojista. Tuollainen retrokeinu olisi tosi hieno omallakin pihalla!

Kesällä 1980 näköjään poseerattiin jälleen angervon edessä, tällä kertaa voikukkaseppele päässä. Ikää oli 6 vuotta.

Lähetän haasteen eteenpäin Pepille Pikku-Ketun Puuhamaahan ja Hannelle Valkoiseen leinikkiin. Muutkin saa mielellään napata haasteen mukaansa!

Hauskaa viikonloppua!

Siemeniä ja muita tuliaisia

Tavallisia ruokakauppoja Manhattanilla ei tuntunut hirveästi olevan, mutta lähes vahingossa löysimme Penn Stationilta ison kolmikerroksisen Kmartin. Sisäänkäynti oli todella huomaamaton. Ostimme kilokaupalla karkkia (tuliaisiksi, muun muassa), enkä myöskään päässyt puutarhaosaston ohi ilman ostoksia. Siemenet oli juuri aseteltu hienosti telineisiinsä ja koitin bongailla joitain vähän erilaisempia lajikkeita. No, herneet varmaan ovat ihan peruslaatua. Olen laiska ja huono esikasvattaja, niinpä päädyin etupäässä suoraan maahan kylvettäviin. Auringonkukkia kannattaisi ehkä kuitenkin vähän esikasvattaa, jotta kukinta varmasti ehtisi.

Noista kasvuvyöhykkeistä voi nyt sitten arpoa Etelä-Suomen oloja vastaavan. Varmaan tuo sininen alue? Muutamien siementen alkuperämaa oli itse asiassa Hollanti, en huomannut sitä kaupassa.

Kaupasta oli toki ostettava myös vähän langanvärjäysainetta ;)

Joitakin ihkulankoja löysin muutamasta superihanasta lankapuodista. Tämä super-superpaksu lanka on tarkoitettu tyttärelle tulevaan Hungergames -kauluriin, siis sellaiseen jota Katniss käytti Vihan liekit -elokuvassa. Niin paksua tavaraa tuo on, että sitä neulotaan siroilla 15 ja 20mm:n puikoilla. Käsiparat!