28. syyskuuta 2020

Hvitträsk (haaste nro 22)






Meille meinasi käydä köpelösti, kun täksi kesäksi suunittelimme Tuusulanjärven ympäristön museoihin tutustumista, ja eilen tajusimme että ne ovat viimeistä viikonloppua auki. Sinne emme nyt tänäkään vuonna päässeet, mutta Kirkkonummen Hvitträskiin sentään ehdin vielä! Sekin on ollut käyntilistalla tänä kesänä. Olen siellä toki lapsena käynyt, Kirkkonummelta kun olen, mutta viime vuosina olen käynyt vain joulumyyjäisissä. Halusimme pitkästä aikaa nähdä paikan kesällä ja vaikka luonto on jo ihanan syksyistä, lämpötilat sentään olivat kesäiset!



Museo koostuu Eliel Saarisen perheen asuintiloista ja ateljeesta. Talon toinen pääty tuhoutui tulipalossa ja se rakennettiin uudelleen paljon pienempänä. Tämä pääty ei ole osa museota.

Suuressa tuvassa on nähtävillä mm. Akseli Gallen-Kallelalta häälahjaksi saadun ryijyn kopio ja lukuisia muita jugend-yksityiskohtia. Itse asiassa en ole varma, onko häälahja Elielille ja Matildalle vaiko kenties Elielille ja Lojalle? Saarinenhan meni naimisiin Herman Geselliuksen siskon Lojan kanssa ja Matilda taas Geselliuksen. Näiden kahden perheen yhteiselo kuulemma sujui Hvitträskissä hyvin, mutta Lindgrenit muuttivat sittemmin pois ja yhdeksi syyksi on epäilty sitä, että Lidgrenin vaimo ei oikein katsonut uusia kuvioita hyviksi esimerkeiksi tyttärilleen.



Tuvan viereisessä huoneessa on Lojan suunnittelema ryijy, joka kuvaa mm. häntä itseään puutarhatöissä ja perheen muitakin henkilöitä lempiaskareissaan. Pienemmän ikkunan lasimaalauksissa on kuvattuna Eliel Saarinen, Matilda ja Herman Gesellius.



Takassa ja katossa on upeat maalaukset.



Saaristen makuuhuoneessa on myös paljon jugendia. Ihan tarkkaa tietoa täysin alkuperäisistä materiaaleista ja kalustuksesta ei ole, mutta väritys on ilmeisesti ollut vihertävä, kuten nytkin.



Makuuhuoneesta pääsi WC-tiloihin. Lavuaareja oli kaksi kappaletta, ja niiden yläpuolella ei ollut peilejä vaan ikkunat. Saarinen oli kuulemma sitä mieltä, että jos aamulla herää vähän harmistuneena, on mukavampi katsella ikkunasta avautuvaa luontoa.



Lasten makuuhuoneessa oli kalusteet, joissa ei ollut teräviä kulmia. Kuvassa näkyvät ovat myöhempää tuotantoa ja ikkunakin on ollut alunperin pienempi. Talon arkkitehdeilta ostaneet Vuoriot tekivät taloon joitakin juuri tämänkaltaisia muutoksia.



Lasten makuukammarin seinillä oli hauskoja kuvia perheen lapsista. Liekö Eero Saarinen jompi kumpi (vai molemmat) vasemman puoleisista?



Makuuhuoneesta laskeuduttiin lastenhuoneeseen, joka on valokuvien perusteella sisutettu lähelle alkuperäistä. Täällä pidettiin myös kotikoulua opettajattaren johdolla.




Perheen tyttärellä Pipsanilla oli oma ruusukammari : ) 



Talon sisäovetkin olivat hienoja. Eliel Saarinen ei ollut erityisen pitkä, joten monet oviaukot talossa ovat varsin matalia.



Ateljeessa oli parhaillaan näyttely, jossa oli mm. Hanna-Kaisa Korolaisen tuftattuja ryijyjä. Valo tuossa tilassa on kyllä omaa luokkaansa. Tila oli jaettu kahdelle arkkitehdille omiksi puoliskoiksi väliseinällä.



Kirjastossa oli kauniita, vanhoja aarteita.



En osaa päättää, onko kevät vai syksy lempivuodenaikani, ehkä kummatkin siis on. Niinpä istahdin portaalle ja toteutin museohaasteen nro 22: Ota kuva museorakennuksesta lempivuodenaikanasi.

Villiviinin syysväritys on jotain niin käsittämättömän hienoa.

 


Hvitträskin puutarha on myös käsittämättömän hieno, kuten koko paikka kokonaisuudessaan!



 

27. syyskuuta 2020

Luostarinmäen käsityöläismuseo (haaste nro 34)


 

Kävimme elokuun lopulla päiväretkellä Turussa. Varsinainen syy oli tavata poikaamme, joka aloitti siellä juuri poliittisen historian opiskelun. Tutustuimme YO-kylään, joka on mukavan oloinen opiskelijayhteisö. Samalla nostalgisoin omia opiskeluaikoja tuolla, niistä on jokunen vuosikymmen aikaa! Opiskelin siellä vain reilun vuoden, kunnes siirryin Helsinkiin. 

Luostarinmäen käsityöläismuseoon suuntasimme heti aamusta. Siellä oli menossa käsityöläispäivät, joten useammassa kohteessa oli ihminen tekemässä perinteisiä käsitöitä tai esittelemässä verstaita. Kaikki olivat pukeutuneet tyylinmukaisiin vaatteisiin, mikä toi lisää autenttisuutta. Kierros myös kesti odotettua pitempään, kun useamman henkilön kanssa keskustelimme. Jouduimme lykkäämään pöytävaraustamme georgialaiseen ravintolaan tunnilla ja silti loppupäässä tuli vähän kiire. (Ruoka oli muuten aivan mielettömän hyvää siellä!) 


Kellosepän verstas.


Tässä tehtiin fransupitsiä. Se on todella kaunista esim. pöytäliinojen päissä. En ollut ikinä kuullutkaan tästä pitsistä!


Monilla sisäpihoilla oli pieniä ryytimaita. Ihania!


Maalarimestari sekoitti maaleja mm. oluesta ja näytti, miten esim. vanerille saadaan maalattua jalopuun näköistä pintaa, "köyhän miehen mahonkia".


Kultasepän verstaallakin saimme kattavan ja asiantuntevan opastuksen.


Tässä tehtiin neulakinnnastekniikalla. Rouva esitteli meille tekniikkaa mielellään ja oli erityisen ilahtunut, kun 18-vuotias tyttäremme oli kovin kiinnostunut tekniikasta. Hän saikin oikein perusteellisen opastuksen : ) Onhan se hienoa, että keskiaikainen perinne siirtyy nuoremmalle polvellekin! 



Puusepällä oli myynnissä kinnasneuloja erilaisista puulajeista ja häneltä ostimme kaksi neulaa. Museokaupasta hankimme tekniikkaa käsittelevän kirjan. Vielä emme ole aloittaneet kokeiluja, mutta varmaan tässä syksyn edetessä otamme kinnasneulat käteen, kirjan auki ja kaivamme lankavarastoista ne ihanimmat suomenlampaan villat : )



Kaunis kirstu ja ihana tuo ovimatto!

Museoalueen perukoilla oli asunto, jossa veljekset asuivat vielä 1970-luvulle asti. Asunto oli alkuperäisessä kunnossaan ja siksikin erityisen kiinnostava. Tapetit olivat kauniita ja pitsiverhot hellyttäviä. Portaita pitkin kuljettiin ullakkohuoneeseen, jossa veljeksillä oli vuokralainen.



Keittiössä oli puuhella ja keittiön takana sijaitsi yksi makuukamari. Sali oli täynnä huonekaluja.


Tässä tehdään pataluhia. Kuulemma sanonta "haukkua pataluhaksi" tulee siitä, että kun pataluha oli käytetty aivan loppuun, se heitettiin tunkiolle eikä sillä siten ollut enää mitään virkaa.


Kaikki pihapiirit olivat todella kauniita.


Heinäkattojaki oli : )




Tässä valmistetaan viulua. Tähän kohtaan voikin ujuttaa yhden museohaasteen: #34 Etsi museosta soitin tai esittele teos, josta kuuluu ääntä.

Olemme tehneet nyt 30/50 haastetta ja jäljellä on muutamia melko haastavia haasteita ja paljon sellaisia, jotka vaativat taidenäyttelyissä käyntiä. Suunnitelmissamme on muosekäyntien täyteinen syksy, kun haluaisin tehdä kaikki 50 haastetta. Katsotaan, onnistuuko : )