Pieniä uusia pihalle

Tänään piipahdin taas Marketanpuiston puutarhapäivillä, kuten monena edellisvuotenakin. Tälläkin kertaa oli yksi koju, joka ei tuottanut taaskaan pettymystä: Blomsterodlingens Vännereiden koju. Sieltä löytyi taaskin kerrassaan hyvää ja sympaattista palvelua sekä erikoisia taimia hyvään hintaan. Ostin 5 peruskasvia kympillä ja kaksi erikoisuutta 5€/kpl.

Ylimmässä kuvassa keijunkukka (Heuchera) vailla täsmällisempää lajitietoa. Mutta ei haittaa, lehdet ovat todella kauniit!

Tällainen kevätputki (Hacquetia epipactis) oli minulle ihan uusi tuttavuus. Kukat ovat vaaleankelta-vihertävät ja näköjään kukinnan loppuvaiheessa täysin vihreät. Miten viehättävä kasvi!

Toinen ostamani erikoisuus oli kerrottukukkainen lumikki (Sanguinara canadensis ´Multiplex´). Kukkii kuulemma hohtavan puhtaanvalkoisin kukin keväällä, jonka jälkeen tulevat lehdet. Nuo lehdet näyttää minusta vähän viikunapuun lehdiltä?

Toinen päivän erikoisuus on tässä: Silkkipioni (Paeonia wittmanniana)! Kovin on piskuinen taimi vielä, mutta toivottavasti viihtyy puutarhassani ja kasvaa isoksi ja kukkivaksi asti. Huvikseni katsoin tätä pionia eräästä nettikaupasta ja siellä kasvin hinta oli 55€. Säästin siis viisi kymppiä! No toki tämä minun on ihan vauva vasta, eli ei sitä isoon myyntitaimeen voi verrata.

Peruskasveihin kuului vielä valkohanhikki, perhosorvokki ´Freckles´ja tämä tähtirotkokielo (Smilacina stellana). Aivan ihana jo tuollaisena purkkitaimena!

Tässä vielä koko saalis yhteispotretissa. Takana on kaksi mansikan taimea (ariba deep white), jotka ostin korvaamaan kahta talven aikana henkensä heittänyttä. Yleensä mansikan taimet myydään kahdeksan tai kymmenen taimen kennoissa, joten oli hauskaa löytää yksittäisiä mansikoita ja vielä valkoisena.

Ikäväkseni minuun on tarttunut ärsyttävä flunssa enkä pääse nyt pihahommiin. Ensi viikko on töissä vuoden tärkein, joten nyt ei olisi yhtään varaa sairastaa. Keskityn siis lepäämiseen ja eiköhän nuo pikkutaimet vielä muutaman päivän pärjää noissa purkeissaan, täytyy vaan muistaa kastella : )

Lisäsin muuten oikeaan laitaan sivun "Kaikki pihan kasvit", jossa on nyt päivitetty lista nimensä mukaisesti.

Kukkia!

Pihallamme on tapahtunut muutama suuri ihme, jotka ansaitsevat tulla raportoiduksi. Yksi näistä on idänjouluruusu (Helleborus orientalis), joka alkoi kukkimaan ensimmäistä kertaa neljän vuoden jälkeen! Istutin sen ensimmäisenä puutarhakeväänämme 2012 ja joka vuosi sen jälkeen se on tehnyt ainoastaan komeita lehtiä. Mutta nyt, yksi kukka!

No tämä kanukka ei nyt ole mikään ihme, mutta en ole sitä ennen kuvaillut, koska en tuota kasvia ole juurikaan arvostanut. Karsimme ensimmäisinä vuosina pihalta niin paljon (kelta)kanukkaa, että se ei aiheuttanut ainakaan mitään positiivisia tunteita koko kasvista. Yhteen pihan nurkkaan jätimme tätä punaista ja onhan se ihan kaunis.

Ja tässä: Omenankukkia tulossa! Juhuuu! Puut (Pekka ja Pirja) istutettiin helatorstaina 2012 ja parina ekana vuonna saimme nauttia kukista ja muutamasta omenastakin. Mutta sitten tuli kaksi täysin kukatonta vuotta, jostain ihme syystä. Ehkä nuoret puut tekevät tuollaista ja se on ihan tavallista? No, syksyllä sitten tökkäsin kunnolla niille syyslannoitetta rautakangella tekemiini kuoppiin ja avot, nyt kukkia on tulossa ainakin muutama rypäs. En tiedä, auttoiko lannoitus, mutta ei kai siitä ainakaan haittaa ollut. Tämän jälkeen on mukavaa bonusta, jos puut tuottavat hedelmää, mutta jo kukat tuottavat valtavan suuren ilon.

Sitten tämä pieni, urhea tarhavarjohiippa. Se on kukkinut ahkerasti monena vuonna, mutta viime keväänä kukkia ei tullut. Tällä viikolla parturoin kasvista viime vuoden kasvuston pois ja vahingossa leikkasin ainakin yhden kukkavanankin. Ehkä olin viime keväänä niin tumpelo, että saksin silloin kukkavanat? Näissä on niin ohuet ja herkät varret, että tarkkana saa olla. Iloitsen näistä kukista nyt sitten kahden vuoden edestä : )

Pienet on ilot puutarhurilla!

Pikkukurjenmiekkoja, pioneita ja puutarhatreffit

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa kukkivat pari pikkukurjenmiekkaa (Iris pumila), joiden kukkia odottelin malttamattomana jo viime vuonna. Tämä säämiskän värinen on nimeltään Gingerbread Man, tuo ruskea oli todella vänkä lisä kukkapenkkiin kaukaa katsottuna. Vaaleanruskea ei todella ole mitenkään yleinen kukkivan kukan väri, päinvastoin jo kuihtuneen kukan väri.

Toinen odotettu pikkukurjenmiekka Cherry Garden hehkui suorastaan kirsikkapuiston väreissä. Aivan ihana syvä punainen, eri valoissa eri värinen. Kuvassa näyttää lilahtavalta, mutta kukka oli oikeastaan enemän kirsikanpunainen kuitenkin. Kurjenmiekoissa on noi ihanat karvatupsut lehden alkupäissä, suloiset kerrassaan.

Sitten pioni-osastolle! Neljättä vuotta kukkapenkissä rehevänä kasvanut `Paula Fay´ kukki viimein yhden kukan voimin! Kuvassa jo hieman ylikukkineena, mutta ihanan tummanpunaisena silti vielä hehkuen. Ensi vuonna voisin mielellään katsella enemmänkin näitä kukkia : )

Tämän vuoden hankinta, jalopioni ´Madame Caloy´:ssa oli melko isot nuput ja se ehättikin ne jo avaamaan. Taimen mukana seuranneen kuvan mukaan kukan olisi pitänyt olla vaaleanpunainen ja keskeltä kermanvaalea. Ei haittaa kukan valkoisuus, ihastuttava se on joka tapauksessa!

Marketanpuiston toukokuisilta markkinoilta yksi hankinoista oli perhosorvokki. Sillä on mitä ihanin, puhtaanvalkoinen kukka, jossa myös hapsut sisällä : )

Ja vielä yksi uusi kasvi, akileija punavalkoisena. Vastustamattoman iso ja kaunis kukka!

Eilen minulla oli mukavat puutarhatreffit, kun tapasimme Rikkaruohoelämää -blogin Betweenin kanssa. Hän tuli hakemaan minulta koristemansikkaa ja toi vaihtareiksi vaikka mitä ihanuuksia, mm. taponlehteä, (joka on ollut hankintalistallani), kevätkaihonkukkaa ja metsäruusua. Oli oikein mukava tavata samalla aaltopituudella oleva puutarha- ja kissaihminen! Juttua olisi riittänyt vaikka kuinka, joten täytynee tehdä vastavierailu piakkoin : )

Uusille kasveille on alettava tekemään hyviä istutuspaikkoja eli yhtä penkkiä pitää alkaa laajentamaan. Ei yhtään hullumpaa kesälomapuuhaa se, kun vielä ilmatkin näyttää tästä vähän paranevan. Lähdenkin tästä pihalle, adios!

Oi, mitä ihanin toukokuu!

Tämä toukokuu nyt vaan on niin ihana! Pihalla kasvaa kohisten ja ensimmäiset jo kukkivat. Ja nämä ihanat vaaleanvihreän sävyt!

Viime kesänä reppanataimina hankkimani pari tarhakylmänkukkaa voivat hyvin ja toinen kukkii näin hienosti. Tämän punaisen lajikkeen nimi on Pin Wheel.

Etupihan vinopenkistä kuukahti jo viime kesänä peikonpähkinä, sen tilalle hankin hakuropajun, joka on mallia "pikkupuska", ei siis ole vartettu, kuten kai yleensä on tapana. Niitä olen muutamia kokeillut ja aina ne ennemmin tai myöhemmin paleltuvat talvella. Jospa tämä maata lähempänä kasvava versio vaikka olisi pitkäikäisempi. Sen lehdet ovat niin kauniit, että aina tämä kasvi vaan viehättää!

Koiranhammasliljat kukkivat komeasti tänä keväänä. Lehtien marmorikuvio on todella erikoinen, ja kaunis on kukkakin, Takana häämöttää kevätesikko ja näköjään yksi vuohenputken lehtikin, hyi hyi...

Tässä esikko lähempää. Se on tuotu Turun saaristosta Iniöstä ja muutti vanhan kotimme pihalta nelisen vuotta sitten. Voi hyvin ja kukoistaa! Tänä keväänä bongasin kävelytien varresta metsän reunasta pikkuisia etelänkevätesikoita ja siirsin ne pihaani. Toivon niillekin oikein rehottavaa tulevaisuutta.

Viime keväänä Saaripalstan Sailalta saamani Gold laced -esikko voi myös oikein rehevästi. Tuntuu, että se on tuplannut kokonsa ja kukkia tosiaan pursuaa. Tämä on ihana, ihana, ihana! Saila muuten juuri selvensi kevätesikon ja etelänkevätesikon eroja, kannattaa lukea hänen blogistaan.

Äitienpäivälahjaksi toivoin tänä vuonna riippajalavan ja sellainen nyt takapihallamme nököttää. Entisen kotimme pihalle istutimme sellaisen ja tykkäsin siitä ihan hurjasti. Olisin halunnut sen mukaani, mutta ei sellaista 9-vuotiasta puuta niin vaan muuteta. No, nyt riippajalavapuutos pihassamme on korjaantunut.

Lauantaisilta Marketanpuiston puutarhamarkkinoilta mukaan tarttui yhtä sun toista herkkua, ja yksi niistä on Merimiehensydän -niminen kevätkukkija. Eikös olekin hauskan näköiset kukat? Tämä on sellainen, joka kukittuaan häviää täysin. Täytyykin olla tarkkana myöhemmin kesällä ja syksyllä, ettei runtele tämän juuria.

Niin inspiroivaa aikaa kun tämä toukokuu onkin, välillä pitä vähän levätä. Ja muistaa venytellä varpaita : ))

Kuka on syönyt jouluruusuni?

Huhtikuussa terassipenkin jouluruusuni aloittivat oikein lupaavat kukintansa. Kaksi tummaa jouluruusun taimea ovat nyt kolmevuotiaita ja viime keväänä ne eivät suvainneet tehdä yhtään kukkaan. Niinpä olin tänä vuonna erityisen iloinen monista nupuista.

Myös vaaleajouluruusu (Helleborus Niger) pisti parastaan: Kummassakin isossa yksilössä oli hirmuinen nippu nuppuja, joista suuri osa avautui kauniisti pienistä talven vaurioista huolimatta.

Kunnes huomasin, että joku käy öisin napsimassa kukkia suuhunsa. Ensin hävisi toisen puskan kukat, varret vain jäivät jäljelle. Sitten alkoi huveta myös toisen rykelmän kukat.

Päätin suojata kallisarvoiset kukkaset ja askartelin verkosta niille huput. Yläkuvassa näkyykin, kuinka muutamaa kukkavartta on jo verotettu, enää yksi jäljellä.

Vaaleajouluruusun harvennettu tupas sai myös verkkohupun suojakseen.

Mutta ei auttanut verkko, niin oli eräänä yönä napsittu tumman jouluruusun kukka verkon alta! Tajusin siinä vaiheessa, että verkkoni ei ollut kovin tukeva, sillä sitä ei ollut kiinnitetty maahan. Arvelin, että asialla on ollut ystävämme rusakko, joka on saanut verkkohuppua vaan työnnettyä ja siten päässyt käsiksi kukkiin.

Viritin vaaleajouluruusun verkolle kukkakepeistä tuet, jotta verkko ei pääsisi enää liikkumaan. Ei auttanut sekään, seuraavana aamuna ei ollut yhden yhtä kukkaa jäljellä. Olisiko tuholainen sittenkin ollut myyrä, joka mahtuu verkon silmistä sisäpuolelle? En tiedä.

Uskaltauduin kaikesta huolimatta istuttamaan uusimman hankintani Double Ellen -jouluruusun terassipekkiin, mutta suojasin sen tuollaisella tiheämmällä ja painavalla verkkotötteröllä. Kuka tai mikä kukkien napsja onkaan ollut, se ei osaa kiivetä verkkoa pitkin ylös kukkien luokse.

Onneksi on kuvat muistona nupuista ja auenneista kukista, jotain lohtua sentään...

Kuvia kesästä

Sain joskus syksyllä betweeniltä haasteen julkaista viisi kuvaa viime kesästä, piristämään ankeaa syksyä. Silloin en löytänyt kesäkuvia mistään, joten haaste jäi toteuttamatta. Eilen kuitenkin katselin tarkemmin muistikortin kansioita ja sieltähän löytyi satamäärin vihreyttä ja vehreyttä vuosimallia 2014. 

Kyllä tähän hieman ankeaan talveenkin kaipaa piristystä, vaikka kevät jo kolkutteleekin. Itse asiassa valitsin enemmänkin keväisiä kuvia, sillä keväässä on aina jotain erityisen spesiaalia verrattuna kesään. Vihreys on vivahteikkaampaa ja puutarhassa on vielä jollain lailla siistiä kun rikkaruohot ei ihan valtoimenaan rehota.

Ylimmässä kuvassa on ihanainen suklaakosmoskukka. Se kukki ahkerasti terassiruukussa koko kesän ja syksyllä kätkin sen maan suojaan, jospa se vaikka selviäisi talvesta. Muutaman kuukauden päästä sen sitten näkee.

"Päärynäpuupenkissä" kasvaa kaikenlaista oranssia ja kellertävää. Tuikellukat on aina ahkeria kukkijoita ja kuvassa näkyy vielä kevään sipulikukkiakin. Vasemmalla keskellä pilkistää myös pikkukurjenmiekka kelta-ruskeana! Ihan takana oleva raparperi sentään pääsi viime kesänä kasvimaalaatikkoon.

Tässä pikkuisia siemenviljelmiä, edessä kukkia (kehäkukkaa ja ruiskukkaa sekä unikkoa ainakin), taempana porkkanaa, hernettä ja salaatteja. Tässä vaiheessa pienet vihreät alut ovat ihan vastustamattoman ihania, mutta loppukesällä kaikki on jo räjähtänyttä ja holtitonta (ja puutarhuri ainakin tässä tapauksessa jo laiskistunut hoitamaan asiaa).

Takapihan terassin kupeessa kukki ihanasti rönsyleimu, akileija oikealla aloittelee.

Kaivopenkissä oli loppukeväästä näin vehreää. Olin iloinen noista pinkeistä ja liloista tulppaaneista, jotka toivat kivasti väriä tuonne nurkkaukseen. Pionit etualalla olivat jo vehreitä, mutta kukkia joutui vielä odottelemaan. Ensi kesänä onkin vuorossa ainakin operaatio ´aidan tukeminen ja suoristus´...

Kerta kiellon päälle: Kuudes kuva näyttää takapihan terassipenkkiä toisesta suunnasta. Tuo angervo kasvoi viime kesänä ihan megalomaanisesti ja teki komean kukkavarrenkin. Ja ah, tuoksuköynnöskuusama on kukassa, voin melkein tuntea sen hunajaisen makean tuoksun sieraimissani.

Enää muutama kuukausi tähän vihreyteen, kyllä me jaksetaan!

Paluu pihalle

Viikonlopun ihanat säät houkuttelivat nauttimaan syyspihan tuoksuista ja tunnelmista. Syysvuokon kukat ovat aivan vastustamattomia! Ja nuo pullukat nuput!

Viime vuoden syysaleista hankin ensimmäiset syysvuokkoni, mutta ne ikävä kyllä kärsivät talvesta pahoin. Toinen kuoli kokonaan, toinen kasvatti pienet lehdet, mutta ei varsia saati kukkia. HongKongista löysin keväällä tilalle uusia, tosin hieman eri lajia.

Kukkakärpänenkin tekee tuttavuutta syysvuokon kanssa.

 Tämä hassu daalia ehti vielä hyvin kukkia tämän kesän puolella. Omituisen erikoinen hörsö, mutta persoonallisella tavalla kaunis yksilö : )

Toinen kaunis yksilö vartioi mansikkamaata. Hörsöhän tuokin vähän on. Eilen naapurin chihu-pentu laittoi Ellin järjestykseen ja nuhteeseen murisemalla ja hennosti haukkumalla aidan takana. Elli oli menossa takapihalle, mutta murinat kuultuaan jähmettyi hetkeksi ja pakeni tulosuuntaansa.

Sisällä on myös mukavaa, ainakaan kukaan ei murise.

Kesäkuun vika

Keskikesän koleudessa on sentään joitakin pieniä iloja, kuten kukkivia kukkia. Aika normaaleihin aikoihin näyttävät kukkivan, vaikka tuntuu, että kaikki vaan jumittaa kylmän ilman takia. Kai se tunne on sittenkin vaan korvien välissä.

Juhannusruusu kukki viime viikolla. Joku oma nimi tuolla vaaleanpunaisella versiolla oli, en nyt vaan muista sitä.

Keväällä mainitsin,että meille saattaisi olla tulossa riippumattoteline. Sellainen valmistui toukokuussa ja vähän aikaa sitten se maalattiin mustaksi. Telineen esikuvan näimme Kevätmessuilla ja ulkomuistista mies tuon rakensi. Hyvä ja tukeva tuli! Puumateriaalit ovat kierrätystavaraa, ainoastaan metallikoukut piti hankkia. Ja tietty itse riippumatto.
 

Vaikka laitos on melko suuri, ei se vie pihaltamme kovinkaan suurta osaa. Hyvin mahtuu Elli vielä ulkoilemaan nurtsilla! Nykyään Ellin ulkoilutus on kuvassa esitetyn kaltaista. Ulkoiluttaja voi hyvin vaikkapa maata riippukeinussa ja sivusilmällä katsoa, että neiti pysyy suurin piirtein pihalla. Tai pysyyhän tuo, ei karatessaankaan mene kovin kauas. Tänä kesänä näitä "karkumatkoja" on sattunut monia viikossa, kun usein joku meistä tai meille tullut vieras jättää ulko-oven löysästi kiinni. Elli osaa pukkaista oven auki ja tie vapauteen koittaa. Kissa löytyy kuitenkin aina jostain läheltä ja tulee iloisesti häntä pystyssä vastaan, kun sitä huhuilee. Kiltti Elli : )

Kiinanpionien kukkaloisto on pihassamme vasta aluillaan. Tämä on ensimmäistä kertaa kukkiva Raspberry Sundae, "Kuin vadelmahillossa pyöritetty keltaisen vaniljajäätelön pallero" (Pionien Kodin lajikuvaus). Keltaista ei vielä ole näkyvissä, mutta tuoksu on jo tässä vaiheessa vastustamattoman ihana. Toinenkin kukka puhkeaa pian.

Tämä yksilö taas on vanha tuttu, kolmatta kesää kukassa oleva White Cap. Aina yhtä ihana : )

Ja sitten, tarhakurjenmiekka Romance, myöskin ensiesiintyminen pihallamme. Vasta syyskesällä istutettu yksilö ja nyt jo intoutui kukkimaan.

Edellisen kaveri Pink Talcum on vielä vähän toista korkeampi ja todella kauniin sävyinen. Nuo oranssit karvat on niin hauskat! Eikä ole nyt mummonkalsareiden tunnelmaa havaittavissa.

Ja vielä yksi yllättäjä, heräteostos Prismasta: Lukinlilja. Varsin erikoinen tapaus, mutta tosi kaunis sellainen.

Huomenna sitten ollaan jo heinäkuussa : )