Musiikkimuseo Fame (haaste #14)

Tänään kävimme Pasilan Triplassa ja siellä Musiikkimuseo Famessa.

Heti aluksi törmäsimme valtavaan screeniin, jossa pyöri suomalaisen musiikin historian käänteet 1890-luvulta tähän päivään. Kaikki alkoi Väinämöisen laulannasta ja lopussa oli Suomi 100 -päivän kunniaksi toteutettu virtuaalikuoron esittämä upea Finlandia-hymni. 

Seuraavassa huoneessa, varsinaisessa näyttelytilassa, oli esillä muutamia merkkimuusikoita. Toivo Kärki tässä kuvassa. 

Mm. Katri Helena oli esiteltynä, sekä Juice Leskinen. Kunkin alla oli kosketusnäyttöruudut, joissa oli esitelty laulajien uraa.

Yritin seurata vr-laseilla Esa-Pekka Salosen johtamaa sinfoniaorkesteria, joka oli visuaalisesti toki hieno, mutta ääni vaan puuttui. Vr-lasien vieressä oli tyhjä johto, liekö siihen olisi kuulunut myös kuulokkeet. 

Toimivat vr-lasit löytyivät sitten huoneesta, jossa pääsi lasien kautta mitä erilaisimpiin paikkoihin ja nyt kuului luureistakin jotain! (Olemme juuri tulleet lounaalta, herkullista oli!)

Tähän kohtaan ymppään museohaasteen nro 14: Koe taideteos, joka yhdistää kolme aistia.

Näkö ja kuulo ovat ilmiselvät ja teknisesti ottaen tuntoaisti on mukana, kun pitelen laseja oikealla korkeudella ja kasvoissa kiinni (museossa jaettiin vr-lasisuojia, sellainen kertakäyttöinen mustanaamiomaski, aika hauska!). Toki vr-laseilla saa tuntemuksen, että olisi itse paikan päällä esim. konserttilavalla, joten joku "elämysaisti" siinä on mukana myös : )  

Kävin metsäreiveissä ja keikkabussissa sekä fiilistelin Ruirockin lavalla Haloo Helsingin kanssa.

Olisi voinut käydä myös jazzeilla, oopperajuhlilla tai lavatansseissa!

Tämän huoneen vieressä oli toinen pikkuinen huone, jossa soi Kari Tapio. (Emme jääneet kuuntelemaan,)

 

Paksujen huopaverhojen takaa aukeni mahdollisuus mennä koppiin laulamaan karaokea tai erilliseen huoneeseen tanssimaan. Jätimme ne väliin, mutta ihailimme vastapäistä Pasilan maisemaa.

Museossa on tällä hetkellä suomalaisen metallimusiikin näyttely "Metal Export, tuokiokuvia suomalaisen hevimetallin maailmanmatkoilta".

Ihan emme ole tämän musiikkigenren kohderyhmää, mutta tunnistin bändeistä sentään Apocalyptican!

Näyttelytila oli melko pieni, vain yksi huone. Katsottuamme sen melko kursorisesti, jatkoimme eteenpäin. Liukuovi aukeni ja huomasimme olevamme jälleen museon alkupisteessä. Hieman olimme hölmistyneitä, että tässäkö tämä oli?

Läksimme sitten pois ja aloimme pohtimaan, mitkä kaikki asiat saivat meidät hämmentyneiksi. Varsinainen näyttelytila, kunniagalleria, jossa oli nyt esim. Juice, oli pieni ja ahdas. Meidän ei tehnyt mieli viettää siellä kovin paljon aikaa kun esitellyt artistitkaan eivät olleet suosikkejamme. Ilmeisesti tilaan vaihdetaan artistit vuoden välein, mikä on hyvä idea. Jäimme kuitenkin kovasti kaipaamaan esim. Dingon tai manserockin esittelyjä (Eput, Popeda). Nykyartistejakin oli vähän ikävä, vaikka alkuosan videolla vilahtikin mm. Cheek ja Darude.

Museon paikka on tietysti haastava kun tila on rajallinen. Virtuaalisia keinoja hyödyntävä elämystila on sinänsä oikein hyvä idea, mutta se olisi vaan saanut olla paljon isompi. Harmittaa vähän, että museokokemus jäi valjuksi.

Pääsimme tietysti museokortilla sisään, mutta jos olisimme maksaneet pääsymaksun 25€, olisi varmasti harmittanut vielä paljon enemmän. Tilan vuokra kauppakeskuksessa on varmasti todella suuri, siksi summan tavallaan ymmärtää. Nyt kun museo kamppailee talousvaikeuksienkin kanssa, sille voisi tehdä hyvää muuttaa jonnekin toiseen, väljempään paikkaan. Toivottavasti se kuitenkin pysyy pystyssä, kun museon idea ja toteutus ovat sinällään hienoja!

Ehkä joskus saamme nähdä vaikkapa Dingo-näyttelyn, jolloin kaikki 80-luvun fanit ryntäisivät museoon sankoin joukoin : ))

 

Halosenniemi & Erkkola (haaste #47)

Oli mukavaa, että Tuusulanjärvellä oli vielä muutama kohde avoinna näin syksylläkin! Halosenniemi on rakannettu nimensä mukaisesti niemelle, josta on kauniit näkymät järvelle. Talon hirsipäätyjä oli juuri tervattu ja ihana tuoksu tuntui myös talossa sisällä.

Taidemaalari Pekka Halosen kansallisromanttinen taiteilijakoti valmistui vuonna 1902. Halonen suunnitteli sen itse ja talon vaikuttavin tila onkin korkeakattoinen ateljee suurine ikkunoineen. Ateljeen parven alle jää kiva nurkkaus, joka oli kutsuva ja tunnelmallinen.

Ateljeen ikkuna kuvattuna parvelta käsin.

Museossa on meneillään hauska näyttely "Metsän siimeksessä"

Näyttelyssä nähdään maisemamaalauksia Pekka Halosen ohella muilta aikalaistaiteilijoilta, kuten Akseli Gallen-Kallelalta, Eero Järnefeltiltä, Helmi Bieseltä ja Ferdinand von Wrightiltä. Aiheet vaihtelevat lepohetkistä metsän siimeksessä marjastukseen ja sienestykseen eläimiä unohtamatta. Lisäksi näyttelyssä on mukana nykytaiteilija, kuvanveistäjä Kim Simonssonin luontoa peilaavia voimakkaita ja mieleenpainuvia keramiikkaveistoksia. lähde

Tässä täyttyi museohaasteen kohta # 47: Vieraile näyttelyssä, jonka nimessä on luontoon tai eläimiin liittyvä sana.

Oikealla ylhäällä von Wrightin lintuja, sen alla Pekka Halosen maalaus, joka äkkivilkaisulla näytti tyyliltään Akseli Gallen-Kallelan työltä.

Lippispäinen sammalpoika (2020) ja Otsatukkainen sammaltyttö (2020)

Kim Simonssonin veistoksissa on käytetty luonnosta löytyneitä esineitä, kuten sulkia.

Nämä veistokset täydentävät näyttelyä mielestäni todella raikkaasti ja toimivat hyvänä kontrastina perinteiselle maalaustaiteelle.

Pekka Halonen hankki lasitteita Saksasta ja kokeili niitä tiiliin. Tähän kakluuniin on käytetty kokeiluja ja lopputulos on mielettömän hieno, ihan taideteos sekin!

Ruokailutilassa oli jännät kaislatapetit seinien alaosissa.

Teos on Väinö Hämäläisen Sienenperkaaja  vuodelta 1921

(öljy kankaalle)

Yläkerran huoneen (tambuuri) ruutuikkuna ja sen näkymä olivat näin syksyllä erityisen viehättävät.

Palvelijoiden huoneeseen oli ripustettu Halosen maalaamia talvimaisemia, joista hänet varmaan eniten tunnetaankin. Itse en ole talven, lumen, enkä kylmän ystävä, joten talvimaisemat lähtökohtaisesti jättävät minut kylmäksi. Kuitenkin esim. tuossa oikeanpuolimmaisessa työssä on selvästi  kevään aurinkoa ja lämpöä ja se on siten mielestäni paljon mielenkiintoisempi : ) 

Ruokailutilassa oli myös hieno Halosen suunnittelema takka ja 

Hugo Simbergin teos Piru ruusupensaassa, 1907 (öljy kankaalle)

Myös Erkkola oli avoinna. Täytyy tunnustaa, että meidän piti aluksi googlettaa, että kuka Erkko tässä asuikaan?

Hän oli runoilija J. H. Erkko, jonka sanoittama on mm. monelle tuttu Kansalaislaulu. Sen ensimmäinen säkeistö kuuluu näin:

Olet maamme, armahin Suomenmaa,
ihanuuksien ihmemaa.
Joka niemeen, notkohon saarelmaan
kodin tahtoisin nostattaa.

Talo on myös valmistunut vuonna 1902 ja se rakennettiin samalla Antti Halosen (Pekan veli) johtamalla työporukalla kuin Halosenniemikin.

Esillä oli Seitsemän veljeksen kirjankuvituksia esittelevä näyttely.

Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 150 vuotta Aleksis Kiven romaanin "Seitsemän veljestä" julkaisemisesta neljänä vihkona. Taiteilijakoti Erkkolan syksyn näyttely "Tähtiä kuin Otavassa, poikia on Jukolassa" esittelee eri kuvataiteilijoiden näkemyksiä romaanista. Kirjaa kuvitti ensimmäisenä Akseli Gallen-Kallela vuosina 1905–08. Marcus Collin ja Matti Visanti tarttuivat kuvitustyöhön 1940-luvulla. Graafikko Erkki Tanttu teki kuvallisesti yhtenäisimmän ja laajimman kuvitustyön 1959–61. Riitta Nelimarkan värikkäät ja vauhdikkaat akvarellikuvitukset valmistuivat 1979.

Lähde

Akseli Gallen-Kallela:

Luonnos värikuvaan Impivaara kaukaa, vesiväri ja lyijykylä 1907

Luonnos värikuvaan Ritari ja kuningaskäärme, vesiväri ja lyijykynä 1906

Marcus Collin:

Rajamäen rykmentti III pastellimaalaus paperille 1947

Pako lukkarilasta pastellimaalaus paperille 1945

Erkki Tanttu: 

Seitsemän veljestä

Aleksis Kiven Mestariteokset III, kansikuvaoriginaali

Riitta Nelimarkka:

Tuomas koulussa, vesiväri 1977

Hiidenkivellä, vesiväri 1997

Autuas pako lukkarin puustellista, vesiväri 1977

Nämä kuvitukset ovat itsellekin tuttuja, taisivat olla juuri niissä kirjoissa, joita koulussa luettiin. Hauskat, värikkäät kuvat ja samalla nostalgiset!

Talossa on useampi erityisen kaunis kakluuni : )

Pahoittelut tärähtäneestä kuvasta. Tässä olisi saanut istahtaa ja lukaista muutamat runot, mutta täytyy myöntää, että edelleen on tutustumatta E.J. Erkon tuotantoon Kansalaislaulua lukuunottamatta.

Erkkola sijaitsee aivan lähellä Aleksis Kiven kuolinmökkiä. Sitä ihailimme ulkoa päin, sillä se on auki vain kesäaikaan. 

Aleksis Kivi kuoli veljensä omistamassa torpassa 31. joulukuuta 1872 asuttuaan siellä 10 kuukautta. Torpan omistaa Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, ja sen ylläpidosta vastaa Tuusulan historiallinen museo.

Museohaasteessa alkaa pian loppukiri, sillä 50 haasteesta jäljellä on enää kahdeksan! Tammikuussa asetin tavoitteeksi vierailla ainakin 30 museossa ja se tavoite on saavutettu. Olemme käyneet 33 eri museossa (muutamissa kahdesti tai kolmesti) ja vielä meinaamme koluta ainakin muutaman uuden museon.

Ensi vuonna teen varmaan myös haastetta (jos sellainen julkaistaan), mutta postaan museoista vähän maltillisemmin, ehkä vain itse haastekohdista.

 

Ilmatorjuntamuseo (haaste#4)

Tänään meillä oli tiedossa kanojenkuljetusreissu Tuusulaan ja päätimme samalla katsastaa muutaman museon siellä päin. Monet alueen museoista ovat avoinna vain kesäisin, mutta löytyi sieltä neljä avoinna olevaa kohdetta, joista kävimme kolmessa.

Normaalitilanteessa emme varmaankaan olisi tulleet käyneeksi Ilmatorjuntamuseossa, mutta museohaasteen yksi kinkkinen kohta odotti tekijäänsä. Museossa kävimme läpi kaksi hallia ja pienemmän kapteenin kievarin. Kahden hehtaarin ulkoaluetta emme lähteneet kiertämään ja kassahenkilö kummastelikin lähtiessämme, että näinkö äkkiä katsoimme kaiken!   

Vitriineissä oli vanhoja kuvia ilmatorjuntaan liittyen.

Esteettinen mielenkiintoni kohdistuu aina tällaisin vanhoihin tuotteisiin ja niiden hienoihin pakkauksiin! Nämä pitivät sisällään tupakkatuotteita, tulitikkuja, partahommia ja suklaakonvehteja : )

Helsingin suurpommituksista kerrottiin melko paljon. Tämä hieno kuva on Helsingin Yliopiston palosta 27.2.1944.

Museossa oli useampiakin kokemuskertomuksia rintamalta. Haasteessa numero 4 pyydetään etsimään sotaan liittyvästä näyttelystä ovela sotasuunnitelma tai pysäyttävä selviytymistarina. Sotasuunnitelmia näissä museoissa kai vähän harvemmin esitellään, mieleen tulee lähinnä Raatteen tien tapahtumat. Mutta selviytymistarinoita löytyi täältä muutamakin, yllä olevassa kuvassa yksi pysäyttävimmistä.

Pommit saivat aikaan lohdutonta tuhoa : (

Näistä kuvista tulee mieleen Dubrovnikin kaupunki, jossa vierailimme kesällä 2016. Museossa näimme kuvia kaupungista sodan keskellä ja sen jälkeen. Oli todella kummallista tajuta, että niistä ajoista on kulunut varsin vähän aikaa. Lukuvuoden 1991-1992 vietin vaihto-oppilaana Turkissa ja sinne päätyi kanssamme muutama amerikkalainen jotka olivat aluksi olleet menossa Jugoslaviaan, mutta tilanteen takia heidän vaihtovuotensa muutettiinTurkkiin. Olin 17-vuotias ja varsin lähellä käytiin veristä sotaa. Jotenkin ne museon kuvat todella iskivät tuon asian tajuntaan, kokemus oli todella pysäyttävä. 

Päivän teeman mukaisesti (24.10. YK:n päivä) oli kapteenin kievarissa nurkkaus, jossa oli esillä YK:n toimintaan liittyviä juttuja.

Muut Tuusulan kohteet liittyivät melko yllättäen taiteeseen : ) Niistä lisää seuraavassa postauksessa!

 

Sastamala (haaste #48)

Vielä yksi retkipäivä mahtui syyslomamökkeilyn lomaan. Sastamalasta bongasimme muutaman museon, jotka vaikuttivat kiinnostavilta. Tässä kauniissa talossa sijaitsee suomalaisen kirjan museo Pukstaavi.

Museolle saavuttuamme meillä oli jo nälkä, joten otimme talossa sijainneesta lounaskahvilasta purtavaa. Kyytipojaksi kokeilin tällaista apteekkarin limonadia, päädyin valkoherukkaversioon. Oli hyvää ja hunajaista : )

Harmillisesti pakohuonetta emme päässeet kokeilemaan, sillä se oli koko päiväksi varattu. Olisi varmaan ollut kiva!

Museon miljöö oli hieno kokonaisuus. Kovin suuresta museosta ei ole kyse, mutta kivoja pieniä ideoita siellä oli hyödynnetty.

Eri aikakausilta oli luotu lukunurkkauksia. Ah, mikä retro lepakkotuoli!

Taempana 1930 -luvun tyylinäyte.

Portaikko oli kyllä erityisen hieno! Ikkunasyvennyksessä oli runonurkka.

Paljon oli pikkiriikkisiä pienoismalleja, joita oli hauskaa katsella. Tässä näkyy vasemmalla kirjapainon johtajan hieno työhuone.

Koulukirjoja esiteltiin myös eri aikakausilta. Jotenkin muistelen, että mulla olisi ollut tuollainen keskellä oleva reppu lapsena, mutta puna-valkoinen.

Kirjasto esiteltiin toki myös. Mies muisteli, että hänen lapsuudessaan kirjastokirjat lainattiin käyttämällä tuollaista mikrofilmikonetta, mutta näin hieno systeemi taisi olla vain Espoossa. Meillä Kirkkonummella mentiin muistaakseni leimattavilla kirjan takaselkämyksen korteilla ja eräpäiväleimoilla, kunnes käyttöön tuli viivakoodinlukijat.

Näitä hakemistokortteja käytettiin kyllä vielä meidän nuoruudessakin ja opiskelujen alkuvaiheessa!

Museon lokerikot oli haustasti kuvitettuja!

Pukstaavin piha-alueen päässä on hieno tornitalo, jossa sijaitsee Sastamalan seudun museo. Tornissa ei ikävä kyllä pääse käymään.

Nyt isomman näyttelyn aiheena oli Pyhäjärveltä evakuoitujen ihmisten tarina. Heidät sijoitettiin suurimmilta osin juuri Sastamalan seudulle.

Tämän nimen tunnistavat varmaan kaikki!

Hauska kuva Pyhäkylän Marttojen käsityökurssin osanottajista 1930-luvulla. 

Ei varmaankaan ollut mukavaa jättää kotiaan ja lähteä kohti tintematonta. Mukaan oli pakattu mm. kesken jääneitä kirjontatöitä, jotka tuntui erityisen surulliselta nähdä.

Museon kaupasta löytyi niin hauska tuote, että ne piti ottaa osaksi museohaastetta:

#48: Vieraile museokaupassa ja kuvaa hauskin tai kaunein löytämäsi tuote.

Ei että olisikin kiva käpertyä sohvan nurkkaan kirjan ja tuollaisen lukulakupussin lanssa : )

Museovisiittien lisäksi ehdimme ihailemaan vielä Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoa. Tämähän tuhopoltettiin ennen vuosituhannen vaihdetta ja katto rakennettiin talkootöinä uudelleen, se valmistui vuonna 2000.

Hienossa kunnossa kirkko on nyt, ainakin ulkoa päin. Sisällä olevista Kuutti Lavosen maalauksista voikin olla sitten montaa mieltä. Meitä ne eivät puhutelleet, mutta on tietysti raikas ajatus koristaa kirkko uudella tavalla, kun alkuperäistä ei kuitenkaan ole saatavilla.

Kuvasin kauniita hevosia kirkon parkkipaikan vieressä, mutta ihan kuin tähän kuvaan olisi tullut joku ihme efekti-filtteri? En ainakaan tunnusta sellaista tehneeni, mutta ihan hauskahan tuo on.

Tässä aito kuva, jossa ruohonkorret eivät näytä siveltimellä vedetyiltä : )