12. lokakuuta 2020

Mannerheim-museo (#8)




Sunnuntaina tiemme kävi Helsingin Katajanokan laitamille ja siellä Mannerheim-museoon. Talo on yksi kaupungin vanhimpia säilyneitä puutaloja ja sisältää Mannerheimin kodin ja sen sisustuksen ihan autenttisena. 




Museoon pääsee ainoastaan opastetuille kierroksille ja aika kannattaa varata etukäteen. Nettisivuilla on sähköpostiosoite ja puhelinnumero, joista kannattaa suosia jälkimmäistä, koska sähköposteihin he eivät ehdi vastata (Tästä ei tosin ole sivuilla mainintaa.) Pääsimme tuurilla mukaan kierrokselle, joka olikin vain meitä kolme varten. Alkuhankaluuksiin kuului myös erittäin nuiva kassahenkilö, joka tylysti ilmoitti, ettei museossa saa ottaa valokuvia, kun pahaa-aavistamattomana otin kuvan huoneen yläosan peuran kalloista.

Postauksen kuvat on siis ulkokuvia lukuunottamatta lainattu museon sivuilta sekä parista muusta  paikasta, olen merkinnyt lähteen kuvan alle. 

Kaiken alun epäselvyyden jälkeen saimme kuitenkin erittäin, erittäin hvvän oppaan ja noin tunnin kestänyt kierros oli mielettömän antoisa!



kuva: Mannerheim-museo / Liisa Oikari

Alakerrassa sijaitsi sininen vierashuone, jossa kuulemma yöpyivät läheisimmät vieraat. Tästä oli käynti mm. kirjastoon. Toinen vierashuone, vihreä väriltään, oli yläkerrassa ja nykyään tässä huoneessa on kunniamerkkikokoelma.


kuva: MyHelsinki

Suuressa salissa oli hienot huonekalut, paljon rintakuvia ja valokuvia sukulaisista. Lattiaa peitti kaksi tiikerinnahkaa, joista kuvassa näkyvä oli suurempi ja kuului ihmissyöjätiikerille. Mannerheim ampui yhteensä viisi tiikeriä.


kuva: Helsingin Sanomat

Mannerheimin makuuhuone oli kovin askeettinen. Hän tykkäsi nukkua telttavuoteella. Huoneen yhteydessä olevassa kylpyhuoneessa oli marmorilaatat ja englantilaiset kalusteet. Lavuaarin vieressä oli metallipönttö ja siihen liittyvä pumppu, jolla pystyi puhdistamaan hyvin hammasvälit.


kuva: Mannerheim-museo / Liisa Oikari

Työhuone ja kirjasto oli tunnelmaltaan hyvin arvokas ja tumma. Täällä muun muassa takan ääressä tavattiin suomen kielen professoria, joka opetti Mannerheimille suomea. Kirjoituslipaston päällä oli entisen vainon Anastasia Arapovan kuva sekä vieressä tyttärien Anastasian ja Sofian kuva. Kuvien alla olevasta laatikosta kuulemma löytyi muutama vuosi sitten puoliksi syöty suklaalevy. Ei ollut Fazeria, vaan Nestlen tummaa suklaata, tosin jo ihan harmaaksi möykyksi muuttunutta.


kuva: Mannerheim-museo / Liisa Oikari


Kirjoituspöydän takana olevassa hyllyssä oli sulassa sovussa raamattuja ja keittokirjoja. Alahyllyn puinen kehikko on sitä varten, että illallisten istumajärjestyksiä pystyi helposti suunnittelemaan.




kuva: Mannerheim-museo

Yläkerran yhdessä näyttelyhuoneessa oli hiljattain avattu näyttely

GENTILHOMME – Kauniin elämän kaava

Esillä oli Mannerheimin pukuja, tietysti monia sotilaspukuja, mutta myös vaalea pellavapuku, jossa hän kuulemma kesäisin käyskenteli Kaivopuistossa. Vitriineissä oli paitsi kunniamerkkejä, myös mm. paidan irtokauluksia, niitä varten kaulusvahaa, damaskeja jne. Löytyi myös kuitteja mm. lontoolaisilta huippuräätäleiltä, joilta pukuja oli tilattu. Tukholman Södermalmilta kenraali tilasi mm. käsivoidetta : )

Mannerheim oli erittäin tarkka ulkonäöstään ja samalla laatutietoinen sekä myös kierrätykseen myönteisesti suhtautuva. Museon sivulla kerrotaan:


Klassisen herrasmieskulttuurin edustajana Mannerheim ymmärsi tyylin ja tapojen kulkevan rinnakkain, kauniin elämän kaavana. Pukeutujana marsalkka panosti materiaalien laatuun ja räätälien taitoon. Vaatteiden ja asusteiden elinkaari mitattiin kuukausien sijaan vuosikymmenissä: Mannerheimin kerrotaan itse korostaneen, ettei vanhan korjaamisessa ole hävettävää. Aikana ennen pikamuotia kestävyyteen panostaminen oli kuitenkin normi. Siinä suhteessa Mannerheim ei suuresti poikennut aikalaisistaan – vaikka jalostikin ulkoasuansa myös muodin eurooppalaisissa suurkaupungeissa.



Museokäynti jätti kyllä vaikutuksen. On hienoa, että se on säilynyt juuri tuollaisena ja että sitä ylläpidetään noin kunnioittavasti. Kävin tuolla ensimmäistä kertaa, joten tuli tehtyä haaste numero 8: 

Osallistu työpajaan, opastukselle tai tapahtumaan museossa, jossa et ole aiemmin vieraillut.



Meiltä löytyy kotoa Mannerheimin rintakuva aidolla nimmarilla, taitaa olla 75-vuotiskuva. Ihan tarkkaan ei muisteta, miten tämä on meille saapunut, täytyykin kysellä miehen isältä lisätietoja.



 

2 kommenttia:

  1. Kutkuttavan kiehtovalta tuo museo vaikuttaa, ihanasti kaikki paikoillaan tohveleita myöten!
    Upea on myös teidän kuva nimmarilla, ooh. Onpa hienoa omistaa tuollainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo noi tohvelit oli hauskat!

      Tuo kuva saattaa hyvinkin olla miehen isän tädiltä Sirkka Siviältä (Lahja Lemmikin ja Terttu Tyynikin sisko, ihanat nimet kaikilla!). Sirkka oli kuuleman mukaan suuri persoona ja ihaili kovasti Napoleonia ja Mannerheimia : )

      Poista