Tänään kävimme Pasilan Triplassa ja siellä Musiikkimuseo Famessa.
Heti aluksi törmäsimme valtavaan screeniin, jossa pyöri suomalaisen musiikin historian käänteet 1890-luvulta tähän päivään. Kaikki alkoi Väinämöisen laulannasta ja lopussa oli Suomi 100 -päivän kunniaksi toteutettu virtuaalikuoron esittämä upea Finlandia-hymni.
Seuraavassa huoneessa, varsinaisessa näyttelytilassa, oli esillä muutamia merkkimuusikoita. Toivo Kärki tässä kuvassa.
Mm. Katri Helena oli esiteltynä, sekä Juice Leskinen. Kunkin alla oli kosketusnäyttöruudut, joissa oli esitelty laulajien uraa.
Yritin seurata vr-laseilla Esa-Pekka Salosen johtamaa sinfoniaorkesteria, joka oli visuaalisesti toki hieno, mutta ääni vaan puuttui. Vr-lasien vieressä oli tyhjä johto, liekö siihen olisi kuulunut myös kuulokkeet.
Toimivat vr-lasit löytyivät sitten huoneesta, jossa pääsi lasien kautta mitä erilaisimpiin paikkoihin ja nyt kuului luureistakin jotain! (Olemme juuri tulleet lounaalta, herkullista oli!)
Tähän kohtaan ymppään museohaasteen nro 14: Koe taideteos, joka yhdistää kolme aistia.
Näkö ja kuulo ovat ilmiselvät ja teknisesti ottaen tuntoaisti on mukana, kun pitelen laseja oikealla korkeudella ja kasvoissa kiinni (museossa jaettiin vr-lasisuojia, sellainen kertakäyttöinen mustanaamiomaski, aika hauska!). Toki vr-laseilla saa tuntemuksen, että olisi itse paikan päällä esim. konserttilavalla, joten joku "elämysaisti" siinä on mukana myös : )
Kävin metsäreiveissä ja keikkabussissa sekä fiilistelin Ruirockin lavalla Haloo Helsingin kanssa.
Olisi voinut käydä myös jazzeilla, oopperajuhlilla tai lavatansseissa!
Tämän huoneen vieressä oli toinen pikkuinen huone, jossa soi Kari Tapio. (Emme jääneet kuuntelemaan,)
Paksujen huopaverhojen takaa aukeni mahdollisuus mennä koppiin laulamaan karaokea tai erilliseen huoneeseen tanssimaan. Jätimme ne väliin, mutta ihailimme vastapäistä Pasilan maisemaa.
Museossa on tällä hetkellä suomalaisen metallimusiikin näyttely "Metal Export, tuokiokuvia suomalaisen hevimetallin maailmanmatkoilta".
Ihan emme ole tämän musiikkigenren kohderyhmää, mutta tunnistin bändeistä sentään Apocalyptican!
Näyttelytila oli melko pieni, vain yksi huone. Katsottuamme sen melko kursorisesti, jatkoimme eteenpäin. Liukuovi aukeni ja huomasimme olevamme jälleen museon alkupisteessä. Hieman olimme hölmistyneitä, että tässäkö tämä oli?
Läksimme sitten pois ja aloimme pohtimaan, mitkä kaikki asiat saivat meidät hämmentyneiksi. Varsinainen näyttelytila, kunniagalleria, jossa oli nyt esim. Juice, oli pieni ja ahdas. Meidän ei tehnyt mieli viettää siellä kovin paljon aikaa kun esitellyt artistitkaan eivät olleet suosikkejamme. Ilmeisesti tilaan vaihdetaan artistit vuoden välein, mikä on hyvä idea. Jäimme kuitenkin kovasti kaipaamaan esim. Dingon tai manserockin esittelyjä (Eput, Popeda). Nykyartistejakin oli vähän ikävä, vaikka alkuosan videolla vilahtikin mm. Cheek ja Darude.
Museon paikka on tietysti haastava kun tila on rajallinen. Virtuaalisia keinoja hyödyntävä elämystila on sinänsä oikein hyvä idea, mutta se olisi vaan saanut olla paljon isompi. Harmittaa vähän, että museokokemus jäi valjuksi.
Pääsimme tietysti museokortilla sisään, mutta jos olisimme maksaneet pääsymaksun 25€, olisi varmasti harmittanut vielä paljon enemmän. Tilan vuokra kauppakeskuksessa on varmasti todella suuri, siksi summan tavallaan ymmärtää. Nyt kun museo kamppailee talousvaikeuksienkin kanssa, sille voisi tehdä hyvää muuttaa jonnekin toiseen, väljempään paikkaan. Toivottavasti se kuitenkin pysyy pystyssä, kun museon idea ja toteutus ovat sinällään hienoja!
Ehkä joskus saamme nähdä vaikkapa Dingo-näyttelyn, jolloin kaikki 80-luvun fanit ryntäisivät museoon sankoin joukoin : ))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti