5. lokakuuta 2020

ITE-taide (#24) ja Piccinini (#11) -omalla vastuulla!




Kun selailin Helinä Rautavaaran museon Facebook-seinää, ihailin siellä esiteltyjä luontomandaloita. Samalla olen tuskaillut museohaasteen kohtaa 24: Koe ITE-taidetta tai tee ite taidetta.

Halusin kokeilla omaa mandalaa ja samalla keksin, että tämähän on oikeastaan ITE-taidetta! Kyykin pihalla lauantai-aamuna ja keräsin erilaisia kivan värisiä luonnon osasia. Tämä mandala on toinen versioni, ensimmäisen keskustaa koristi kuollut rastas, joka oli taittanut niskansa lentäessään ikkunaamme päin. Lisäksi siinä mandalassa oksat muodostivat pentagrammin, joten tulos oli kyllä vähän makaaberi. Heivasin linnun ja pentagrammin ja tämä toinen versio on kivempi.



Kyllä syksyn värit on sitten ihanat!

*

Iltapäivällä lähdimme pääkaupunkiin muutamaan museoon. Ensin menimme Taidehalliin, jossa oli Patricia Piccininin näyttely "Valon ja varjon välissä". Etukäteen olin lukenut, että teokset ovat paikoin rujoja, mutta kuitenkin sympaattisia.

Kyllä, muutama teos oli sympaattinen, mutta loput lähinnä ällöttäviä ja puistattavia ja aiheuttivat minussa ahdistusta. 

Tästä eteenpäin suosittelen katsomaan kuvia vain, jos ei kärsi trygofobiasta eli reikäpelosta tai paiseiden näkeminen ei aiheuta puistatusta tai muita ongelmia.





Tästä työstä voi vielä löytää vähän sympaattisuttta, ehkä.



Ja tämä teos, "Turvapaikka" oli oikeasti kerrassaan sympaattinen.





Yhdessä salissa oli outoja värikkäitä veistoksia ja videolla pyöri todella kamala teos. Taustalla kuului sydämen sykettä, jonka nopeus vaihteli. Kammottavaa.



Arvioin näyttelyn ilmeelläni oudoksi, hämmentäväksi ja melko kamalaksi. (haaste numero 11)




Tämäkään ai ollut kamalimmasta päästä.



Lipastojen onkalot oli "jänniä".




Paiseita löytyi useammasta teoksesta. yök.

Kiersimme näyttelyn aika nopeasti sillä emme ollenkaan viihtyneet koko paikassa. Mutta tulipahan nähtyä. Ja onhan tietysti hyvä, että taide synnyttää katsojassa tunteita! Mielummin ottaisin kuitenkin positiivisia tunteita kun ällötyksen tunteita : ))

Seuraava näyttely, johon tutustumme (lisää seuraavassa postauksessa), oli sen sijaan huippu. Päivästä jäi siis päällimmäiseksi positiivinen mieli.



 

4 kommenttia:

  1. Huh, aika ikävä on kyllä käydä näyttelyssä, jossa tulee kuvotus kurkkuun, tuli jo ihan kuvista ja selostuksestasi puistattava olo.
    Tekemäsi syysmandala on aivan ihana! Kuulostaa hienolta myös dramaattisempi mandalasi, se voisi olla jokin kantaaottava teos, tai ehkä nämä molemmat toimivat parina: luonnon rujous ja kauneus. Tai syksyn: kuolema ja elämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei ollut hirveän miellyttävää. Kai noistakin joku silti pitää, ilmeisestikin.

      Hyviä jatkopohdintoja toiseen mandalaan! Ehkä kuitenkin hyvä, että juuri tässä postauksessa ei ole lisänä enää kuollutta lintua...

      Poista
  2. Syysmandalasi on kaunis. Upeaa värien ja muotojen leikkiä.

    Taiteen ajatuksena on puhutella ihmisiä monin tavoin. Mieluummin kuitenkin siten, että katselemisesta ja kokemisesta jäisi positiivinen olo. Huono kokemus saattaa johtaa siihen, että katselija alkaa karttaa ihan kaikenlaisia näyttelyitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että kestää vähän aikaa päästä ahdistavasta kokemuksesta yli. Jännä, miten pitkäksi aikaa se jääkin vaivaamaan mieltä. Onneksi on museosuunnitelmia syyslomalle ja muutenkin kova into saada vielä puuttuvat 15 museohaastetta kasaan.

      Poista