Helinä Rautavaaran museo (haaste #40)

Kävin eilen museossa puhtaasti museohaaste edellä. Tiesin jo tammikuussa, missä museossa yksi haaste on pakko toteuttaa. Hieman kesti vierailun toteutuminen, mutta vihdoin pääsin Espoon keskuksessa sijaitsevaan Helinä Rautavaaran museoon. Sinne on vapaa sisäänpääsy, mutta se on silti museokortin listoilla.

Jotta pääsee itse Helinä Rautavaaran museoon, näkee ensin toisen näyttelyn. Nyt esillä on "Lähteneet"

*

Valokuvanäyttely Lähteneet näyttää ja kertoo, mitä kotinsa jättäneille ja uutta kurkottaville ihmisille tapahtuu. Anna Autio ja Katja Tähjä ovat kuvanneet  ihmisten 
liikkumisen vaikutuksia vuosina 2008–2018.

Pieni, mutta sitäkin vaikuttavampi näyttely. 

Sain kunnian olla ensimmäinen, joka näki "Elämäni Suomessa" työpajan kuvakollaasin. Avajaiset olivat eilen illalla ja kun saavuin museoon kolmen jälkeen, näyttely oli juuri ripustettu. Huvitti silloin tuo imperfekti-muoto sanassa "pidettiin", nythän se pitääkin jo paikkaansa.

Tästä jatkoin matkaa "Kasvokkain" kokoelmanäyttelyyn.

”Mulla oli aina tarve mennä sisälle joukkoon ja mukaan, se on minusta aivan luonnollista. Siitä syystä olen erilainen kuin muut tutkijat, että en mä tutki, mä elän siellä mukana”.

Toimittaja ja psykologian maisteri Helinä Rautavaara (1928-1998) matkusti ensin Euroopassa ja sitten yhä laajenevissa kulttuuripiireissä kauempana maailmalla. Hän halusi nähdä, kokea ja ymmärtää. Uteliaisuus ja halu seurata omaa intohimoaan liittävät hänet varhaisten naispuolisten tutkimusmatkailijoiden joukkoon. Myös he liikkuivat maailmalla yksin ja kevyin kantamuksin.

Rautavaara nauhoitti, kuvasi, kirjoitti ja toi matkoilta mukanaan esineitä, joista kasvoi museokokoelma. Nämä esineet, niihin liittyvät tarinat ja Ruusulankadun kansainväliset sunnuntaisalongit aseinaan Rautavaara taisteli sodan jälkeistä harmautta vastaan. Rautavaara jätti perinnökseen kymmeniä tuhansia kuvia, satoja tunteja haastatteluja ja kymmeniä tunteja kaitafilmiä. Kokoelma sisältää yli 3000 esinettä ja Suomen laajimman länsiafrikkalaisten esineiden kokoelman.

*

Haaste, jonka jo tammikuussa päätin tässä museossa tehdä, on numero 40: Etsi yhdestä museosta teokset tai esineet kolmesta eri maanosasta.

AFRIKKA:

Senegalissa suufilaisten muridien keskuudessa syntyneen Baye Fall -veljeskunnan jäsenten käyttämiin esineisiin kuului mm. kaulassa kannettava amuletti n´dombo.

ETELÄ-AMERIKKA:

Palmu on Perun ja Kolumbian rajalla asuville yaguoille monin tavoin merkityksellinen kasvi, Sen avulla pidetään yhteyttä esi-isiin ja henkiin. Yaguat kasvattivat palmuja asuntojen lähellä ja valmistivat niistä puhallusputkia, huiluja, koruja ja vaatteita. Palmunlehvävaatteiden ja -korujen uskotaan suojaavan kantajaansa pahalta.

Minulle ei ihan selvinnyt, mikä tuo hyvin pitkä esine oli, mutta palmua sen teossakin on varmasti käytetty.

AASIA:

Intiassa, erityisesti Bengalissa Durga puja -festivaalissa juhlitaan Durga-jumalattaren voittoa petollisesta, muotoa muuttavasta buffalo-demoni Mahishaurasta. Juhla ilmentää hyvän voittoa pahasta, mutta se on myös sadonkorjuun juhla, jossa ylistetään kaiken elämän takana olevaa jumalatarta. Festivaalin aikana Durga-jumalattaren veistoksia ja kuvia kunnioitetaan monin tavoin, perheet vierailevat temppeleissä ja lapsille annetaan lahjoja. 

Durgan pieni temppeli oli hyvin koristeellinen.

Viimeksi olen käynyt Helinä Rautavaaran museossa silloin, kun se vielä oli Weegee-talossa Tapiolassa. Joitakin vuosia toimi erillisessä rakennuksessa Weegeen lähellä, mutta tuo talo on nyt purettu kerrostalojen rakentamisen tieltä. Tällä hetkellä museon tila on todella pieni ja suuri osa esineistöstä on varmaankin varastoituna jonnekin. Olen ymmärtänyt, että museo saisi jälleen isommat tilat Weegeen viereen valmistuvan museon alakerrasta. Toivottavasti, sillä Helinä Rautavaaran keräämä kokoelma on ihan ainutlaatuinen ja todella kiinnostava.