16. lokakuuta 2020

Forssan museo (haaste #39)


Vietämme syyslomaa mökillä Tammelassa ja päiväretkikohteiksi valitsimme Forssan, Loimaan ja Sastamalan. Olemme usein käyneet kesäisin ruokaostoksilla Forssassa, mutta nyt kävimme ensimmäistä kertaa Kehräämöalueella ja siellä sijaitsevassa Forssan museossa.



Kirjavan kankaan kaupunki -näyttely oli mielenkiintoinen. 1800-luvulla perustettu kehräämö ja tekstiiliyritys fuusioitui 1930-luvulla Finlaysonin kanssa jatkaen nimellä Finlayson-Forssa. Forssassa tuotanto erikoistui puuvillakankaiden ohella mm. kernikankaan valmistamiseen. Museossa näimme Kernin mainosvideoita, jotka olivat melko hupaisia. "Kerni sopii mainiosti pöytäliinaksi ja lasten kuravaatteisiin! Kernikankaasta voi valmistaa keveitä matkalaukkuja, sadetakkeja ja ikkunaverhoja!"






Näyttely oli visuaalisesti hieno ja tunnelmaltaan jotenkin mukavan kotoinen.






Puuvillatehtaan naisista kerrottiin hauskasti : )









Siellä ne hurjastelivat, pumpulienkelit : ))




Liekö joku onnekas huristellut tehtaalle töihin tällaisella kulkupelillä?



Lapsia aidalla Tammelassa 1930-luvulla.

Museohaasteessa numero 39 kehotetaan keksimään ja kertomaan kuvitteellinen tarina mielenkiintoisen valokuvan takaa. 

Tarina pottatukkaisen Meerin kesästä:

Meeri vietti kaikki kesänsä kaksoissiskonsa Martan (jolla myös oli pottatukka) kanssa serkkujensa Kalervon, Irmelin ja Pilvikin luona Tammelassa. Meerillä ja muilla lapsilla oli tapana notkua iltapäivisin kylänraitilla aidan kupeessa, josta he pystyivät helposti seuraamaan ohi kulkevaa liikennettä. Meerin suosikki oli Hilma-mummeli, joka päivittäin raahusti kotoaan puodille ja takaisin. Mennessään hän joka kerta heilutti iloisesti kättään lapsille. Toinen päivittäinen kulkija oli naapurin Elmeri, joka oli Meeristä hyvin pelottava. Ei hän lapsille paljon puhunut, mutta hänen ilmeensä oli aina hyvin tuima. Kaikista odotetuin kulkija oli kuitenkin kylän ison kartanon piika Tuulikki, joka usein lähetettiin puotiin asioille hakemaan jotain ruoka-ainetta tai tarviketta. Tuulikki aina ihasteli Martan pottatukkaa ja tunnusti, että hän olisi myös halunnut yhtä modernin hiustyylin. Se olisi niin helppohoitoinenkin! Mutta ei hän saanut sellaista leikata, koska piialla kuului olla pitkä tukka. Kerran Tuulikki sujautti kaikille lapsille sokeripalat pussistaan ja tuon tapahtuman Meeri varmasti muistaa lopun ikäänsä. Aidalla notkuminen oli Meerin mielestä parasta ajanvietettä, mitä kuvitella saattaa.




Puuvillakangaskuoseja oli esillä paljon. Niin hulvattoman retroja, että kävi ihan väristykset. Vallan ihania kaikki!



Näistä kuvan kankaista on otettu mallia vuonna 2018 valmistuneisiin Forssan kaupungin jouluvaloihin. Miten huikea idea!



Pöydällä oli kuosikansioita paljon ja nämä tietysti toinen toistaan kukertavampia.



Ah näitä!!




Retroteema jatkui 1970-luvun tehdastyöläisen kodissa, joka oli rakennettu esille museoon. Ai että noita kaapin ovia ja ruskeaa Helkaman hellaa ja vielä ruskeampaa jääkaappia! Meillä oli myös lapsuudenkodissa ruskea jääkaappi ja pakastin. Taisi tuollainen oranssi grillikin olla monessa taloudessa.




Ja nuo viirit ja jälleen kerran kuosien huumaa vaatteissa! Ja froteeta!!




Keittiön kaapeista löytyi tuttuja ruokapaketteja. Punahilkka-limonadia en muista ja taisi meillä siirappikin olla jo muovitötsässä, mutta Suomen Sokerin logo on tietysti tuttu, tehtaan naapurissa kun lapsuuteni asuin. Join paljon kaakaota lapsena ja O´boy oli jo silloin suosikkini. Kaakaota kului niin paljon, että välillä vanhempani ostivat iloista Vesseliä. Ei se vaan ollut yhtään niin hyvää ja ei kunnolla liuennut maitoon, mutta meni sekin paremman puutteessa. Marino-sarvimakaronipakettikin on jotenkin tuttu : )




Kehräämön alue on kaikkiaan tosi viehättävä punatiilisine rakennuksineen.



Aluella toimii ainakin kirjasto, musiikki- ja taidekoulu, lounasravintola ja tietysti museo. On varmaan paljon muutakin.



Pienen kosken ympäristö oli erityisen ihana.



On se selvästi ollut viehättävä entisaikoinakin!

















 

4 kommenttia:

  1. Tässäpä taas mielenkiintoinen museo. Kaipasin noita vanhoja kangasmalleja Tampereen Finlaysonin näyttelyssä. Siellä kerrottiin kangastuotannon keskittyneen Forssaan ja siellähän ne nyt sitten ovat. Hienoja.
    Vanhemmillani oli vino pino matkaviirejä, joita he keräsivät kierrellessään ympäri Suomea. Pitääkin kysyä, ovatko viirit vielä jossakin tallessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla tosiaan oli kuosien ilotulitusta! Kehräämöalueella on ollut myös ihan kuosikeskus, mutta se oli nyt suljettu/lopetettu. Murehdin vähän, että onko kuoseja paljon nähtävilläkään, mutta onneksi oli, ja tosi paljon!

      Viirit tekevät hauskasti paluuta jopa sisustukseen, todellinen tuulahdus 70- ja 80-luvuilta! Olisipa hauska, jos niitä alettaisiin valmistaa jälleen matkamuistoiksi : ) Toivottavasti vanhempiesi keräämät viirit löytyy!

      Poista
  2. Voi että miten ihana juttu! Hävettää, etten ole museossa itse käynyt (liian lähellä vissiin), mutta raportoit niin kivasti, että hyvin pääsi tunnelmaan. Erityisesti tuo "Mitäs sinne menet hurjasteleen" huvitti :D.

    Ihan liian nuorena edesmennyt anoppini oli myös Pumpulienkeli 70-luvulla ja oli myös kova ompelemaan "rykkityykiä".
    Olen itse ollut töissä viimeiset 23 vuotta yhdessä vanhan Kutomon rakennuksista ja alue on tänä aikana kovasti muuttunut. Ihan huippua kuitenkin, että rakennukset säästettiin ja ne on nyt kaikki täynnä uutta elämää ja yrityksiä. Hyvin olisi voinut käydä niinkin, että kaikki olisi purettu maan tasalle ja rakennettu uutta tilalle. Onneksi ei.

    Ja se Kehräämön alue voitti aikanaan jonkun arkkitehtipalkinnon. En yhtään ihmettele, koska on tosi nätti. Siellä tulee käytyä niin kirjastossa, keramiikkakursilla kuin kesäterassillakin. Ja kyllä nyt täytyy saada aikaiseksi se museokäyntikin.

    Kiitos sulle tästä ihanan positiivisesta postauksesta ja piipahduksesta myös ihanaan retrokeittiöön :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sait nyt ainakin virtuaalisen pikakierroksen museossa : ) Kannattaa kyllä piipahtaa siellä, niin näkee mm. ne kernikangasmainokset! Oi, ja sulla on melkein suvussa ollut puuvillaenkeli : )

      Alue on tosiaan kiva kaikinpuolin, ihana ja eläväinen kokonaisuus. Kauhea ajatuskin, että kaikki talot olisi purettu pois! Pitääpä muistaa kesäreissulla myös tuo terassimahdollisuus. Vähän meitäkin hävetti, kun Forssa on niin lähellä mökkiä, mutta olemme tutustuneet siellä suunnilleen vaan Cittariin. Onneksi sentään myös Finlaysonin tehtaanmyymälään, joka on melkein vieressä.

      Suokeikka jäi muuten toteuttamatta nyt lomalla, ei vaan ehditty. Keväällä sitten!

      Poista