29. marraskuuta 2020

Museohaasteen kaikki kohdat tehty!


Tuli yhtäkkiä kiire saada kasaan museohaasteen viimeiset kohdat täyteen ennenkuin koronasulku alkaa huomenna! Suunnitelmissamme oli tehdä vikat kohdat Tekniikan museossa, mutta sepä laittoikin ovensa säppiin jo lauantaista alkaen. Eli ei siis sinne, jotain muuta piti keksiä.

Kansallismuseo houkutteli jo Muumienkin ansiosta ja arvelimme löytävämme sieltä lisäksi jonkinlaisia viestintävälineitä, jotka haasteestamme vielä puuttui.



Rakennushan on arvokkaan uhkea jo itsessäänkin, Muumit piristävät lisäksi julkisivua erityisesti tällaisena harmaana päivänä.




Maskit, käsidesit ja turvavälit oli kunnossa!

Museohaasteen viimeinen kohta #50, jossa pitää keksiä oma museohaaste, kuuluu tässä tilanteessa näin:

Käy museossa juuri ennen koronasulkua.

Ehdimme siis viime metreillä. Voi olla, että museot aukeavat jälleen 20.12. jälkeen, mutta voihan myös olla, etteivät aukea : (



Muuminäyttely oli ihana!

Rohkeus, rakkaus, vapaus! 

Muumit 75

Tove Jansson loi Muumit jo 75 vuotta sitten, mutta tarinoiden välittämät arvot – ystävyys, rakkaus, luonnon kunnioittaminen, seikkailunhalu, tasavertaisuus, suvaitsevaisuus, vapaus ja rohkeus – ovat edelleen ajankohtaisia ja puhuttelevia. Kansallismuseossa 14. elokuuta avautuva näyttely on taianomainen matka Muumien elämänarvoihin ja filosofiaan.


Rohkeus, rakkaus, vapaus -näyttely antaa tilaa kokea erilaisia tunteita ja pohtia arvojen merkitystä niin itselle kuin yhteiskunnassa. Näyttely on samaan aikaan nostalginen, lohdullinen, ilahduttava. Tove Janssonin kirjojen tapaan kaikenikäisille tarkoitetun näyttelyn voi kokea ja tulkita monin eri tavoin.

(museot.fi)







Seinillä oli siellä täällä Muumi-viisautta, aika suloista : )



Ja kuinkas sitten kävikään?

Näyttely oli varsinkin lapsille elämyksellinen, mutta toki myös aikuisille. Puiden väleissä pääsi puikkelehtimaan ja tarjolla oli myös ryömimispaikkoja esim. rantakivillä tai pulkkamäessä, roikuntapaikkoja viidakossa jne.



Vaahtosammuttimen kokoisilla oli hauskaa, mutta sain napattua muutamia kuvia ilman näitä vikkeliä seikkailijoita.




Seuraavassa huoneessa tunsi olevansa merellä tai ehkä jopa meressä? Seiniin heijastetut aallot liikkuivat hienosti kohinan kera.






Tove ystäviensä kanssa : )





Viimeiseksi törmäsimme vielä Toven ääneen joka kuului mitä hienoimmasta radiopuhelimesta!

Viimeinen museohaasteen kohta, joka oli vielä tekemättä, oli #41: Etsi museosta kolme eri viestimiseen käytettyä esinettä tai teknologiaa, joita et ole itse koskaan käyttänyt.

Avot, tässäpä ensimmäinen.




Seuraavassa salissa olikin toinen viestintäväline, vanha kirjoituskone. Tämä on kuulunut itse Mika Waltarille.



Esihistorialliselta puolelta löytyi lisää viestintään käytettyjä esineitä. Ihan teknologiaa näissä ei kyllä ole käyetty, mutta uhraamalla jumalille saatiin vastalahjaksi hyvää satoa. Viestintää siis!



Ahaa, edelleen uusia viestintävälineitä! Tämä on jo neljäs viestintäkeino.




Suuri kalliomaalauksen kuva oli vaikuttava jo sellaisenaan. Kun painoi nappulasta, valot himmenivät ja kalliomaalaukset alkoivat hohtaa. Uuuu!



On mielenkiintoista, miten kalliomaalauksia on tehty erityisesti sellaisiin kallioihin, jotka muistuttavat ihmiskasvoja.



Museohaastepaperi on vuoden aikana kovia kokenut ja elämää nähnyt. Lähden innolla tekemään museohaastetta myös vuonna 2021!



 

23. marraskuuta 2020

Haltia (haaste #16) & museokorttihaaste (#13)




Kotikaupunkimme Espoon museot alkavat olla hyvin hallussa tälle vuodelle, kun kävimme vielä Suomen luontokeskus Haltiassa. Edellisestä vierailusta on kulunut muutama vuosi ja nyt siellä oli vieläpä kaksi erityisen kivaa näyttelyä.



Perusnäyttely on pienehkö, mutta todella hienosti toteutettu. Näyttelyyn kuljetaan talvikujaa pitkin, jossa pitää varoa, ettei asti jätöksiin. Maan sisällä, lasin alla on myös mm. talvehtiva kyy.
 



Vuodenaikojen mukaan vaihtuva luonto on museossa hienosti esillä. Valtavan screenin ääreen voi istua ihailemaan vuodenaikojen vaihtumista, selän takana on tällainen kompaktimpi versio ilman liikkuvaa kuvaa.




Yhdessä näyttelytilassa on esillä Vuoden luontokuvia. Nämä bileet on erityisen hauskat : )





Koko museohan on täynnä vaikuttavia tai kauniita luonnon luomia asioita tai eliöitä, mutta tämän kuvan kohdalla erityisesti täyttyi museohaaste numero 16:

Etsi museosta mielestäsi vaikuttava tai kaunis luonnon luoma asia tai eliö.




Museon toinen näyttely oli Yöni liito-oravana. Varsinkin pienemmille lapsille tämä näyttely on oikein sopiva, sillä heti alussa he voivat sonnustautua itse pieniksi liito-oraviksi pukemalla eläinviitat päälleen. Myös kaikenlaisia onkaloita ja ryömimispaikkoja näyttelyssä oli, sekä mahdollisuus auttaa pehmo-liito-oravaa lentämään pesäkoloonsa ison ritsan avulla.



Liito-oravan metsää.



Nämä pikkuiset ovat tosi söpöjä suurine silmineen!

 

Museohaaste numero 13 tuli suoritettua nyt syksyllä vähän jännällä tavalla. 

Kirjoita museokäynnistäsi vieraskirjaan, somejulkaisuun tai Oma Museokortti-sivulla. Muista #museohaaste!

Aloin syksyllä laittamaan Instagramissa museohaastepostauksiin tunnukset #museohaste, #museokortti ja vielä @museokortti ja eräällä kuvalla voitin sen kuukauden museohaastekilpailun! Juttu koko vuoden kuukausihaasteista ilmestyy loppuvuonna, siksi en kerro tästä vielä tarkemmin. Juttua varten sain vastattavakseni muutaman kysymyksen, joten katson tehneeni tuon haasteen 13. Laitan tähän kohtaan linkin juttuun sitten kun se on ilmestynyt : )


Museohaaste 2020 Museot.fi -sivulla:


Museohaaste-kokemus on hauska jakaa julkaisemalla omia kuvia tai seuraamalla muita #museohaaste -tunnuksen avulla. Tunnuksella löydät somesta myös muiden suorittajien ja museoiden vinkkejä kuinka ja missä suorittaa erilaisia haasteita.


Parhaat Instagramissa tunnuksilla #museohaaste ja #museokortti merkityt kuvat palkitaan kuukausittain ilmaisella Museokortilla.

Lue juttu vuoden 2019 kuvakilpailun voittajista tästä



P.S. Enää kaksi museohaastetta jäljellä!
 

15. marraskuuta 2020

Ateneumissa Enckell & klassikot (haasteet 19 ja 42)




Marraskuu on muuttunut aika harmaaksi, niinpä suuntasimme Ateneumiin vähän värejä ihmettelemään.



Ajattelin, että Enckellin näyttely olisi muutaman huoneellisen kokoinen, mutta sehän olikin aivan valtava! Iso sali toisensa perään oli täynnä tämän monipuolisen taiteilijan luomuksia. 


Taidemaalari Magnus Enckell (1870–1925) tunnetaan erityisesti suomalaisen symbolismin edustajana. Suurnäyttely esittelee kultakauden merkittävimpiin kuuluvan taiteilijan tuotannon kattavasti ja tuo hänet esiin kulttuurielämän monipuolisena vaikuttajana.

INTROVERTTI EDELLÄKÄVIJÄ

Enckellin taide ihastutti ja kauhistutti aikalaisia. Nuoruuden täysin mustasävyiset poika-aiheiset kuvat uudistivat maalaustaidetta radikaalisti. Myöhemmin hän valitsi toisen äärilaidan ja ryhtyi taiteessaan sateenkaaren värien puolestapuhujaksi. Enckell oli myös taide-elämän monipuolinen vaikuttaja: hän perusti Suomen ensimmäisen itsenäisen taiteilijaryhmän Septemin edustamaan uutta taidesuuntaa. Enckell vei myös Suomen taidetta Pariisin kansainvälisille areenoille.

Lähde: Ateneum.fi


Heti alkumetreillä tuli tilaisuus tehdä kaksi museohaastetta.

#42: Vertaile museossa kahden eri taiteilijan maalaustekniikoita. Vasemmalla Alfred William Finchin muotokuva Magnus Enckellistä, oikealla Enckellin itsensä omakuva. 
Finchin siveltimen vedot ovat tarkempia kuin Enckellin, mutta ei hänelläkään kovin pikkutarkkaa jälkeä ole. Taustassa varsinkin on pointillista henkeä, värit ovat varsin hillityt. Enckellillä taas kirkkaat värit on melkeinpä roiskittu maalaukseen. Lopputulos on vähän sumuinen, kuitenkin samalla ilmeikäs ja maalaustyylissä on syvyyttä.



Toinen haaste, #19: Bongaa saman taiteilijan teoksia vähintään kolmesta eri museosta. Tässä Finchin teos "Joella Twickenham" vuodelta 1906, joka on esillä Amos Rexissä (jossa vierailimme tammikuussa). Villa Gyllenbergissä 4.1.2020 bongasimme myös Finchin kauniin teoksen, mutta harmikseni en ottanut siitä kuvaa.






Enckellin alkukauden työt olivat hillityn värisiä. Olin jopa hitusen pettynyt, kun odotin värejä niin kovasti.

Löytyi niitä sitten! Kollaasin oikeassa reunassa maalauksia Kilossa sijainneesta kodista sisältä, oikealla alhaalla kuutamo Kilossa.



Muotokuvia Enckell maalasi paljon. Näissä on jo melko paljon väriä.



Ja näissä väriä vasta löytyykin! 

Näiden kuvien vieressä oli teksti:

Värin voitto ja Pariisi

Vuoden 1908 jälkeen kansainvälisen kuvataiteen uudet virtaukset hallitsivat suomalaista taidekeskustelua. Enckellin ystävä ja tukija, taidekriitikko Sigurd Frosterus halusi suomalaiseen maalaustaiteeseen muutosta värikylläisen uusimpressionismin hengessä. Kriitikon vaimon Emmy Frosteruksen muotokuvat 1909 ja 1910 osoittavat, että Enckell vastasi haasteeseen. Hänen entistä kirkkaampi väripalettinsa näyttäytyy erityisesti 1910-luvun ensimmäisten vuosien maalauksissa.




"Fauni" oli jotenkin veikeä : ) (1895)




Teos nimeltä Lepohetki (1919), jossa on erityisen kauniit värit. Enckell maalasi hyvin paljon poikia ja miehiä ja tässäkin teoksessa suuremman huomion saa mies.



Tässä on aivan valtavan kauniit värit ja tunnelma!

Ateljeen ikkuna Kilossa,1923



Enckellin jälkeen sukelsimme suomalaisten klassikoiden pariin. Ateneumissa tämä uusi teosten sommittelu on mielestäni ihan superkaunis.



(Vasemmalla alhaalla Finchin teos Doverin rantakallioista!)







Ja lopulta vasta löytyikin klassikoiden klassikoita, Kalevala-aiheisia teoksia:





Ja klassikkopläjäys jatkuu vielä:











Loppuun vielä Pekka Halosen sympaattinen "Tomaatteja" vuodelta 1913.



Kyllä on hienoa, että meillä on Suomessa näin upeaa taidetta ja sitä upeasti esittelevä museo! Suomalainen taide on harvoin mahtipontista, vaan usein jotenkin lähellä tavallistakin ihmistä olevaa. Tykkään tästä piirteestä todella paljon ja näidenkin teosten perusteella voi taas sanoa, että onpas kiva olla suomalainen : ))