9. marraskuuta 2020

EMMAssa (haaste #32)


Käyntilistalla on jo monta viikkoa ollut EMMAssa oleva "parkkihallinäyttely", Elmgreen & Dragset: 2020. 

Koska mieheni halusi erityisesti sen nähdä, oli se hyvä valinta juuri isänpäivään. Mukaan innostuivat lähtemään myös molemmat lapsemme (18 ja 20v.), että sikälikin oli erityisen kiva museokäynti : )



Itse näyttelykin oli erityisen kiva! 

Parkkihallin kolkko betonimainen tyhjyys ja yllättävät yksityiskohdat. 

"Luvassa on täysin uusi näyttelykokonaisuus, jossa katsoja ikään kuin astuu sisälle outoon ja jännittävään elokuvaan. Taiteilijoille tyypilliseen tapaan EMMA:n betonibrutalistinen näyttelytila muuntuu taiteilijoiden käsittelyssä joksikin aivan ennennäkemättömäksi.

Näyttävä näyttely kantaa nimeä 2020 ja sen pohjalla kulkee vakava huoli inhimillisyydestä ja yhteisöllisyyden katoamisesta yltiöindividualismin tieltä. Pinnan alta löytyy toiseen takertumista tai yksin jättämistä, tunteita ja tekoja, joihin voimme samaistua epävarmojen aikojen keskellä. Onko vuosi 2020 taitekohta, jolloin monestakin syystä joudumme uudelleenarvioimaan kaikkea, mitä teemme?"
(EMMA ohjelmisto / syksy 2020) 



 Myös käsittämättömiä viritelmiä (putket autojen läpi?), joita saattoi kummeksua, mutta toisaalta, miksipä ei? 

Koiraparka oli jäänyt karuselliin pyörimään, mutta ei näyttänyt olevan millänsäkkään. Käteisautomaatin alla nukkui kopassaan vauva.



Näyttelyn "kansikuvana" on teos The Wait (2013). Siitä halusin tehdä museohaasteen numero 32: Etsi ihmistä esittävä teos ja tee siitä oma tulkintasi valokuvaamalla itseäsi tai seuralaistasi.

Oma tulkintamme on se, että ihmishahmo on samankaltainen, mutta ympäristö täysin erilainen, betoni vs. luonto.






Tämän teoksen viesti ei jäänyt epäselväksi.






Peilejä oli paljon : )




Museon toisessa päässä oli Eeva-Leena Eklundin värejä pursuileva näyttely.



Installation nimi on Dance with Me (2020).






Niin herkullinen kokonaisuus, joka teki iloiseksi!



Bryk & Wirkkala -katseluvarastossa täytyy joka käynnillä käydä ihailemassa näitä But Brykin keramiikkateoksia.



Hän oli kyllä hyvä värien käyttäjä! Nyt vasta huomasin tuon parvekkeen kaiteen, jossa on sydämiä. Ihana : )






Tyytyväiset museokävijät poistuvat kauniita portaita pitkin.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti