Pikkukurjenmiekkoja, pioneita ja puutarhatreffit

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa kukkivat pari pikkukurjenmiekkaa (Iris pumila), joiden kukkia odottelin malttamattomana jo viime vuonna. Tämä säämiskän värinen on nimeltään Gingerbread Man, tuo ruskea oli todella vänkä lisä kukkapenkkiin kaukaa katsottuna. Vaaleanruskea ei todella ole mitenkään yleinen kukkivan kukan väri, päinvastoin jo kuihtuneen kukan väri.

Toinen odotettu pikkukurjenmiekka Cherry Garden hehkui suorastaan kirsikkapuiston väreissä. Aivan ihana syvä punainen, eri valoissa eri värinen. Kuvassa näyttää lilahtavalta, mutta kukka oli oikeastaan enemän kirsikanpunainen kuitenkin. Kurjenmiekoissa on noi ihanat karvatupsut lehden alkupäissä, suloiset kerrassaan.

Sitten pioni-osastolle! Neljättä vuotta kukkapenkissä rehevänä kasvanut `Paula Fay´ kukki viimein yhden kukan voimin! Kuvassa jo hieman ylikukkineena, mutta ihanan tummanpunaisena silti vielä hehkuen. Ensi vuonna voisin mielellään katsella enemmänkin näitä kukkia : )

Tämän vuoden hankinta, jalopioni ´Madame Caloy´:ssa oli melko isot nuput ja se ehättikin ne jo avaamaan. Taimen mukana seuranneen kuvan mukaan kukan olisi pitänyt olla vaaleanpunainen ja keskeltä kermanvaalea. Ei haittaa kukan valkoisuus, ihastuttava se on joka tapauksessa!

Marketanpuiston toukokuisilta markkinoilta yksi hankinoista oli perhosorvokki. Sillä on mitä ihanin, puhtaanvalkoinen kukka, jossa myös hapsut sisällä : )

Ja vielä yksi uusi kasvi, akileija punavalkoisena. Vastustamattoman iso ja kaunis kukka!

Eilen minulla oli mukavat puutarhatreffit, kun tapasimme Rikkaruohoelämää -blogin Betweenin kanssa. Hän tuli hakemaan minulta koristemansikkaa ja toi vaihtareiksi vaikka mitä ihanuuksia, mm. taponlehteä, (joka on ollut hankintalistallani), kevätkaihonkukkaa ja metsäruusua. Oli oikein mukava tavata samalla aaltopituudella oleva puutarha- ja kissaihminen! Juttua olisi riittänyt vaikka kuinka, joten täytynee tehdä vastavierailu piakkoin : )

Uusille kasveille on alettava tekemään hyviä istutuspaikkoja eli yhtä penkkiä pitää alkaa laajentamaan. Ei yhtään hullumpaa kesälomapuuhaa se, kun vielä ilmatkin näyttää tästä vähän paranevan. Lähdenkin tästä pihalle, adios!

Kesän alkua

Niin ne koulut loppuivat jo pari viikkoa sitten ja aika sen jälkeen on mennyt varsinaista pikavauhtia. Heti kesäloman ekana päivänä kävimme työporukan kanssa Tallinnassa vesoilemassa/tyhyilemässä. Kukkakojusta ostin muutaman leikkopionin, kun olivat niin söpöjä ja edullisia. Ensimmäinen ehätti jo aukeamaan, pari muuta tulivat vähän perässäpäin.

Koulun kevätjuhlat ovat aina jotenkin tunteikkaita ja nyt se oli sitä erityisesti, kun oli nuorimmaisemme alakoulun vika kevätjuhla. Kun hän vielä sai Hymytyttö -patsaan niin piti ihan kyyneleitä pyyhkiä. Voi herkkys ja ihanuus! Myös paikallisten Marttojen kädentaitostipendi ilahdutti tätä äitiä kovasti. Myös poikamme sai tämän stipendin kaksi vuotta sitten. Omenat ovat siis pudonneet hyvin lähelle puuta : )

Työpaikalle tein tapani mukaisesti stipendikortit. Melko samanlaisia nämä kummatkin mallit, mutta laitoin kuitenkin pojille yläpuolella olevat, koska se ei ehkä ole niin kukkainen, vaikka krumeluurinen onkin.

Tytöt sai sitten kukkakortit.

Viikonloppuna juhlimme hymytyttömme 13-vuotissynttäreitä. Hän itse ideoi ja valmisti kakun alusta alkaen. Pohjaan tuli voita, joten vaikka kakku oli tietysti hurjan hyvää, oli se myös melkoisen tuntia! Välissä oli lemon curdia ja valkosuklaa-kermavaahtoa. Orvokit kävimme poimimassa talon takaa kalliolta, jossa ne taatusti ovat täysin luomua ja pakokaasuttomia, Söin pari, hyviä olivat ; )

Vielä muutama työntäyteinen työpäivä edessä, sitten koittaa loma!