Marraskuu on muuttunut aika harmaaksi, niinpä suuntasimme Ateneumiin vähän värejä ihmettelemään.
Ajattelin, että Enckellin näyttely olisi muutaman huoneellisen kokoinen, mutta sehän olikin aivan valtava! Iso sali toisensa perään oli täynnä tämän monipuolisen taiteilijan luomuksia.
Taidemaalari Magnus Enckell (1870–1925) tunnetaan erityisesti suomalaisen symbolismin edustajana. Suurnäyttely esittelee kultakauden merkittävimpiin kuuluvan taiteilijan tuotannon kattavasti ja tuo hänet esiin kulttuurielämän monipuolisena vaikuttajana.
INTROVERTTI EDELLÄKÄVIJÄ
Enckellin taide ihastutti ja kauhistutti aikalaisia. Nuoruuden täysin mustasävyiset poika-aiheiset kuvat uudistivat maalaustaidetta radikaalisti. Myöhemmin hän valitsi toisen äärilaidan ja ryhtyi taiteessaan sateenkaaren värien puolestapuhujaksi. Enckell oli myös taide-elämän monipuolinen vaikuttaja: hän perusti Suomen ensimmäisen itsenäisen taiteilijaryhmän Septemin edustamaan uutta taidesuuntaa. Enckell vei myös Suomen taidetta Pariisin kansainvälisille areenoille.
Lähde: Ateneum.fi
Heti alkumetreillä tuli tilaisuus tehdä kaksi museohaastetta.
#42: Vertaile museossa kahden eri taiteilijan maalaustekniikoita. Vasemmalla Alfred William Finchin muotokuva Magnus Enckellistä, oikealla Enckellin itsensä omakuva.
Finchin siveltimen vedot ovat tarkempia kuin Enckellin, mutta ei hänelläkään kovin pikkutarkkaa jälkeä ole. Taustassa varsinkin on pointillista henkeä, värit ovat varsin hillityt. Enckellillä taas kirkkaat värit on melkeinpä roiskittu maalaukseen. Lopputulos on vähän sumuinen, kuitenkin samalla ilmeikäs ja maalaustyylissä on syvyyttä.
Toinen haaste, #19: Bongaa saman taiteilijan teoksia vähintään kolmesta eri museosta. Tässä Finchin teos "Joella Twickenham" vuodelta 1906, joka on esillä Amos Rexissä (jossa vierailimme tammikuussa). Villa Gyllenbergissä 4.1.2020 bongasimme myös Finchin kauniin teoksen, mutta harmikseni en ottanut siitä kuvaa.
Enckellin alkukauden työt olivat hillityn värisiä. Olin jopa hitusen pettynyt, kun odotin värejä niin kovasti.
Löytyi niitä sitten! Kollaasin oikeassa reunassa maalauksia Kilossa sijainneesta kodista sisältä, oikealla alhaalla kuutamo Kilossa.
Muotokuvia Enckell maalasi paljon. Näissä on jo melko paljon väriä.
Ja näissä väriä vasta löytyykin!
Näiden kuvien vieressä oli teksti:
Värin voitto ja Pariisi
Vuoden 1908 jälkeen kansainvälisen kuvataiteen uudet virtaukset hallitsivat suomalaista taidekeskustelua. Enckellin ystävä ja tukija, taidekriitikko Sigurd Frosterus halusi suomalaiseen maalaustaiteeseen muutosta värikylläisen uusimpressionismin hengessä. Kriitikon vaimon Emmy Frosteruksen muotokuvat 1909 ja 1910 osoittavat, että Enckell vastasi haasteeseen. Hänen entistä kirkkaampi väripalettinsa näyttäytyy erityisesti 1910-luvun ensimmäisten vuosien maalauksissa.
"Fauni" oli jotenkin veikeä : ) (1895)
Teos nimeltä Lepohetki (1919), jossa on erityisen kauniit värit. Enckell maalasi hyvin paljon poikia ja miehiä ja tässäkin teoksessa suuremman huomion saa mies.
Tässä on aivan valtavan kauniit värit ja tunnelma!
Ateljeen ikkuna Kilossa,1923
Enckellin jälkeen sukelsimme suomalaisten klassikoiden pariin. Ateneumissa tämä uusi teosten sommittelu on mielestäni ihan superkaunis.
(Vasemmalla alhaalla Finchin teos Doverin rantakallioista!)
Ja lopulta vasta löytyikin klassikoiden klassikoita, Kalevala-aiheisia teoksia:
Ja klassikkopläjäys jatkuu vielä:
Loppuun vielä Pekka Halosen sympaattinen "Tomaatteja" vuodelta 1913.
Kyllä on hienoa, että meillä on Suomessa näin upeaa taidetta ja sitä upeasti esittelevä museo! Suomalainen taide on harvoin mahtipontista, vaan usein jotenkin lähellä tavallistakin ihmistä olevaa. Tykkään tästä piirteestä todella paljon ja näidenkin teosten perusteella voi taas sanoa, että onpas kiva olla suomalainen : ))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti