27. syyskuuta 2020

Luostarinmäen käsityöläismuseo (haaste nro 34)


 

Kävimme elokuun lopulla päiväretkellä Turussa. Varsinainen syy oli tavata poikaamme, joka aloitti siellä juuri poliittisen historian opiskelun. Tutustuimme YO-kylään, joka on mukavan oloinen opiskelijayhteisö. Samalla nostalgisoin omia opiskeluaikoja tuolla, niistä on jokunen vuosikymmen aikaa! Opiskelin siellä vain reilun vuoden, kunnes siirryin Helsinkiin. 

Luostarinmäen käsityöläismuseoon suuntasimme heti aamusta. Siellä oli menossa käsityöläispäivät, joten useammassa kohteessa oli ihminen tekemässä perinteisiä käsitöitä tai esittelemässä verstaita. Kaikki olivat pukeutuneet tyylinmukaisiin vaatteisiin, mikä toi lisää autenttisuutta. Kierros myös kesti odotettua pitempään, kun useamman henkilön kanssa keskustelimme. Jouduimme lykkäämään pöytävaraustamme georgialaiseen ravintolaan tunnilla ja silti loppupäässä tuli vähän kiire. (Ruoka oli muuten aivan mielettömän hyvää siellä!) 


Kellosepän verstas.


Tässä tehtiin fransupitsiä. Se on todella kaunista esim. pöytäliinojen päissä. En ollut ikinä kuullutkaan tästä pitsistä!


Monilla sisäpihoilla oli pieniä ryytimaita. Ihania!


Maalarimestari sekoitti maaleja mm. oluesta ja näytti, miten esim. vanerille saadaan maalattua jalopuun näköistä pintaa, "köyhän miehen mahonkia".


Kultasepän verstaallakin saimme kattavan ja asiantuntevan opastuksen.


Tässä tehtiin neulakinnnastekniikalla. Rouva esitteli meille tekniikkaa mielellään ja oli erityisen ilahtunut, kun 18-vuotias tyttäremme oli kovin kiinnostunut tekniikasta. Hän saikin oikein perusteellisen opastuksen : ) Onhan se hienoa, että keskiaikainen perinne siirtyy nuoremmalle polvellekin! 



Puusepällä oli myynnissä kinnasneuloja erilaisista puulajeista ja häneltä ostimme kaksi neulaa. Museokaupasta hankimme tekniikkaa käsittelevän kirjan. Vielä emme ole aloittaneet kokeiluja, mutta varmaan tässä syksyn edetessä otamme kinnasneulat käteen, kirjan auki ja kaivamme lankavarastoista ne ihanimmat suomenlampaan villat : )



Kaunis kirstu ja ihana tuo ovimatto!

Museoalueen perukoilla oli asunto, jossa veljekset asuivat vielä 1970-luvulle asti. Asunto oli alkuperäisessä kunnossaan ja siksikin erityisen kiinnostava. Tapetit olivat kauniita ja pitsiverhot hellyttäviä. Portaita pitkin kuljettiin ullakkohuoneeseen, jossa veljeksillä oli vuokralainen.



Keittiössä oli puuhella ja keittiön takana sijaitsi yksi makuukamari. Sali oli täynnä huonekaluja.


Tässä tehdään pataluhia. Kuulemma sanonta "haukkua pataluhaksi" tulee siitä, että kun pataluha oli käytetty aivan loppuun, se heitettiin tunkiolle eikä sillä siten ollut enää mitään virkaa.


Kaikki pihapiirit olivat todella kauniita.


Heinäkattojaki oli : )




Tässä valmistetaan viulua. Tähän kohtaan voikin ujuttaa yhden museohaasteen: #34 Etsi museosta soitin tai esittele teos, josta kuuluu ääntä.

Olemme tehneet nyt 30/50 haastetta ja jäljellä on muutamia melko haastavia haasteita ja paljon sellaisia, jotka vaativat taidenäyttelyissä käyntiä. Suunnitelmissamme on muosekäyntien täyteinen syksy, kun haluaisin tehdä kaikki 50 haastetta. Katsotaan, onnistuuko : )




 

2 kommenttia:

  1. Luostarinmäki on hieno paikka. Niin paljon kiinnostavia yksityiskohtia katsottavana, ettei ihme, jos aikaa kuluu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ja kuvia tuli taas napsittua tosi paljon! Ihana paikka : )

      Poista