Terassi edestä, terassi takaa

Nyt seuraa kuvapläjäys meidän takapihan terassista. Sitä laajennettiin ja nyt se on tuhat kertaa mukavampi käyttää kuin edellinen versio. Poissa on pistelevät sorapolut ja epämääräiset rikkaruohopuskat. Terassiremppa on ollut tähänastisen kesän suurin juttu ja lopputulos lisää onnellisuuttamme ihan merkittävästi. Kun ilmatkin nyt on suosineet, olemme syöneet paljon ulkona vieraidenkin kanssa. Ja löhöilleet.

(Lapsityövoimaa käytössä perunan pesussa. Muistan, että itse en ollut tuon ikäisenä kovin innostunut pesuhommasta, mutta aika usein se mulle nakitettiin.)

Uuden ja vanhan osan väriero on merkittävä, mutta samalla kuitenkin tavallaan särmää antava. Ensi vuonna maalataan sitten koko hoito saman väriseksi, oikein tummaksi ehkäpä.

Terassien väliin jää kukkapenkkialue, jonka uudistin viime vuonna. Silloin siinä kasvoi lähes yksinomaan vuohenputkea... Tämä kuva on jo vähän vanha, sillä taka-alan saniaiset ovat jo löytäneet kodin toisesta osasta pihaa ja niiden paikalla on muutama herkku (joista lisää myöhemmin). Edellisten omistajien teettämässä terassissa on kaikenlaisia hassuja ulokkeita ja porrasaskelmia.

Hassu tuoli terassin uudella puolella ;) Jätimme katajavanhuksen vielä tönöttämään keskelle koko komeutta ja se on siinä oikeastaan aika kiva. Paitsi että se kyllä roskaa ihan tuhottomasti. Katajan vakiovieras on pieni orava, joka mussuttaa ilolla marjoja yläoksilta. Vaikea sanoa, miten suuri osa roskaamisesta on juuri pikkuoravan syytä, mutta osansa sillä takuulla on.

   

Orvokkiperspektiivistä.

Kolmen työpäivän jälkeen alkaa loma! Silloin suuntaamme keski.-Eurooppaan ystäviä katsomaan. Tänään pitää vielä hoitaa vuokra-auto- ja hotellivaraus Wieniin.

Mukavaa viikonlopun odotusta :)

Maljaköynnös

Tässä on mun aarre, my precious :) Maljaköynnös, josta olen haaveillut jo kolme vuotta. Näin tällaisen ekan kerran Istanbulissa kesällä 2010 ja ihmettelin jo silloin, miten joku kasvi voikin olla noin täydellisen ihana. Kukkien muoto, nuppujen suippous, kauniin vihreät ja muotoiset lehdet!

Arvelisin tämän olevan ihan kesäkukka, mutta meinaan laittaa sen autotalliin talvea viettämään, jos se vaikka selviäisikin. 

Sisätiloissakin kukkii pieni ihanuus, kerrottu tulilatva. Vanhat kukat on jo ihan haaleat, mutta nämä uudet hehkuu. Kai tämäkin itse asiassa selviäisi kesällä ulkona?

Kankaasta kivaa

Olen nyt hyvillä ilmoilla pyöräillyt töihin vähintään muutamana päivänä viikossa. Mittariin kertyy 20 km päivässä, joten todellisesta hyötyliikunnasta on kyse. Illalla ei tarvitse enää erikseen lenkille lähteä.

Pyöräni on yli 10 vuotta vanha ja lähes rumilus. Vähän siihen tuli piristystä, kun ompelin kangaskukkasia ja kiinnitin koriin. Harkkosaksilla leikattuja eri kokoisia ympyröitä päällekkäin ja nappi keskiöksi. Kivaa näpertelyä :)

Kyllä nyt on mukava huristella töihin ja takas! Eilen itse asiassa kaarsin taimikaupan kautta (menen matkallani useammankin ohi) ja löysin pari ihanaa aarretta, mm. kirjavalehtisen köynnöshortensian. Kori oli kotimatkalla  täynnä kukkia, mikäs sen ihanampaa!

Toinen ompeluun liittyä kesätyö oli tämän lepotuolin päällystäminen. Tuoli on vanha, olisko 70-luvulta tai jotain, miehen vanhempien nuoruuden hankintoja. Malli näyttää ehkä vähän hassulta, mutta tuolissa on ihan äärettömän mukava istua! Kankaan löysin kaksi vuotta sitten Pohjanmaalta Keskiseltä Ellinhakureissulta eli tunnearvoa kankaalla on erityisesti. Puiset käsinojat olis tosi makeet mustina!

Ihanat lupiinit

Tänä vuonna lupiinit olivatkin yllättävän ajoissa kukintansa kanssa. Tyttäreni synttäreille ollaan kerätty jo noin kymmenenä vuotena paljon lupiineja ja tähän mennessä ne ovat aina olleet täydessä terässä. Mutta nyt sai oikein haeskella yksilöitä, jotka eivät olisi ylikukkineita.

Kauniita ne on ja tuoksu aivan mieletön, korostuu sisätiloissa etenkin. Joissain paikoissa lupiini kai koetaan ihan riesaksi, kun leviää niin voimallisesti eikä ole edes suomalaista alkuperää. Nämä vaaleanpunaiset ovat silti aivan vastustamattomia. Edellistä edellisen kotimme pihalla kasvoi tällainen vaaleanpunainen lupiini, joka tosin joinakin vuosina oli liila. Yksi ja sama puska oli kyseessä. Tuntuu uskomattomalta, mutta se tosiaan vaihteli väriänsä eri vuosina.

Viime kesänä siemenestä istuttamani punaiset lupiinit kukkivat täyttä päätä puutarhassa. Taitaa olla ensimmäinen koskaan itse kasvattamani perenna. Hauska väri tuollakin, oikein rehevä aniliini.

Kohta aukeaa

Ah, näitä on odotettu! Pionit alkavat kukkia pihallamme ihan lähipäivinä. Tämä taitaa olla White Cap, joka ei vielä viime vuonna tehnyt kukkia. Malttamattomana tätä odotan, se on aika tumma pinkki lehdiltään ja aivan vaalea keskustainen vuokkomallinen pioni. Kahdeksasta viime kesänä istuttamastani pionista aikoo kukkia tänä vuonna peräti kuusi. Niistä lisää sitten kun aukeavat, kuvamateriaalia on taatusti luvassa ; )

Elli se viihtyy taljallaan ja venyttelee nautinnollisesti unesta havahdettuaan.

Ja sitten naaman pesuun! Moi vaan!

Kolme palleroa

Yhtenä iltana Elli oli asettunut riippupatjalle (uusi nimityksemme keinusängylle) kovin järjestelmällisesti suhteessa pyöreisiin tyynyihin. Kolme tyynyä tai kolme palleroa nätissä rivissä :) Päivittäinen ulkoilu saa aina aikaan sen, että loppuilta nukutaan kovinkin sikeästi reippailurasitusta pois. Huh, on se rankkaa!

Muodot täsmää aika hyvin, värien harmoniassa tosin on vähän toivomisen varaa. Tai jos oikein katsoo, niin meneehän tuossa sävyt vaaleammasta tummempaan.

Tämä kukkatervehdys lähti lahjan kanssa ystävälle maailman ääriin hyvää syntymäpäivää toivottamaan.

Siirroksia ja mini-ihana

Pihassamme myllerretään parhaillaan terassille jatkoa ja muutama kasvi sai lähdön rakennustyömaan tieltä. Nämä pienet saniaiset (Alvejuuriakohan ne on?) pääsivät marjakuusen alle uuteen kotiin. Osa kuusen oksista kasvoi melkein maata pitkin ja ne naksinkin pois. Vielä voisi kantata tuon nurmen reunan siistiksi.

Terassin viereisessä penkissä, turvallisessa paikassa, kasvaa pihamme pikkuruisin ihanuus, mini-akileija. Se on reilusti alle 15 sentin korkuinen. Tämän söpöläisen hankin viime keväänä Harjunpään taimiston kojusta Marketanpuiston puutarhatapahtumasta. Olisin kovasti heitä kaipaillut sinne tänäkin vuonna, mutta olivatkin  samaan aikaan Uudessakaupungissa. Ymmärrän hyvin, sillä Marketanpuiston tapahtuma oli Pionien kotia lukuunottamatta tänä vuonna tosi kökkö.

Siellä se pikkuinen on, huolehtivan isoveljen, Maxi-akileijan suojaavien lehtien alla. Täytyykin varoa, ettei hyvin leviävä posliinirikko nielaise tätä minipientä!

Ja jee, nyt meilläkin kasvaa tarhavarjoyrtti! Toivon näkeväni ensi keväänä sen ihanat kukat :)

Melko kukkeaa

Tulppaaniloistoa on tullut kuvattua lähes päivittän, pakko siis jakaa vielä vähän näitä alkukesän kukkakuvia.

Tulppaani ja pioninnuppu limittäin. Nuo kerrotut tulppaanit todella ovat lupaustensa mukaisia: pionimaisia :)

Mustanpuhuvat yksilötkin sitten aukenivat ja niillä onkin pituutta komeasti.

"Myrkkyleppäkerttu" taapertaa tulppaanissa. Lapsena kutsuimme niitä tuolla nimellä, tuskin on virallinen.

Opettajille valmistui sitten ne purnukat, viimeisenä iltana kovalla tohinalla. Hillopurkin kuoreksi virkkasin matonkudetta ja vähän koristelin. Lapset halusivat antaa kielojen lisäksi karkkia, joten herkkusuklaalevyt sidottiin värillisellä niinellä vielä purkin kylkeen.

Stipendikortit

Tänä vuonna sain taas ilokseni väkertää töissä stipendikortteja, sanoisin että oikein mieleinen työtehtävä :)

Korttien pitää sopia sekä tytöille että pojille, joten mitkään liian vaaleanpunaiset hempeydet ei nyt käyneet. Ja vähän juhlavakin pitää olla, koska nämä ei kuitenkaan ole mitään perus-onnittelukortteja. Näihin sävyihin sitten päädyin, tarvikkeet on kaikki Sinellistä. Kukkaset veivasin Cuttlebugilla.

Ylemmän kuvan mustaa kartonkia ei ollut kaupassa tarpeeksi, joten osa korteista on vähän erilaisia. Ei haittaa yhtään, muutama oppilas nimittäin sai sekä luokka- että ainestipendin, joten saivat sitten erilaiset kortitikin.

Yksi linssilude sointuu korttien kanssa ihan sävy sävyyn ;)

Pieni kielotyttö

Kielojen aika on nyt parhaimmillaan! Kaavailemme antavamme opettajillekin kesälahjoiksi tuoksuvaa ihanuutta johonkin nättiin purnukkaan laitettuna. (Pari päivää aikaa kehitellä purnukat!)

Kielot toivat yllättäen mieleeni lapsuuteni erään suosikki-satukirjan Pieni Kielotyttö. (Jaetulle ekalle sijalle pääsee tosin myös Astrid Lindgrenin Kultasiskoni.) Tämä kyseinen kirja on painettu vuonna 1971 (3. painos), hankittu siis ennen syntymääni ja hinta on ollut 1 mk 50 penniä.

Kuvitus tässä kirjassa on aivan sanoinkuvaamattoman ihana. Tarina alkaa surullisesti kun rankkasade on upottanut Kielotytön talon.

Hän löysi kuitenkin uuden kodin kielosta ja mikä parasta, talossa oli monta kaunista ovikelloa!

Tarina päättyy tietenkin onnellisesti Kielotytön ja Kieloprinssin häihin, joissa perhonenkin itkeä tirauttaa. Niin söpöä :)

Löytyyköhän meidän kielomeren uumenista näin suloisia rakkaustarinoita?

Kasvilootat

Meillä kasvaa erinäisiä asioita erilaisissa laatikoissa. Tämän kevään uusi laatikko tehtiin karviaisille, siinä nököttää nyt Lepaan punainen ja Hinnonmäen keltainen, väleissä sammalleimua. Pitäisi olla punakukkaista, mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Takapihan lootan kuukausimansikka kukkii jo, ihanaa!

Neljä isoa laatikkoa löytyy takapihalta, viime kesänä valmistuivat ja tänä kesänä aion ne vielä maalata. Etummaisessa on yrttejä ja erikoismansikoita (kk-mansikka sekä ananas- ja vadelmamansikat), seuraavassa naposteluun Valotarta ja Honeyoea. Kolmannessa laatikossa kasvaa tänä vuonna potut ja viimeisessä on salaattia, hernettä, kesäkukkaa ja sen sellaista.

Mansikkakankaan peitin ulkonäkösyistä kuivalla heinällä. Mietinnässä on se, millä peitetään kypsyvät herkut linnuilta. Joku verkkoviritelmä taitaa olla paras, viime kesänä linnut ei meinaan pelänneet tarpeeksi pelättimiä ja muita härpäkkeitä.

Kivan näköinen tulisi, jos laatikkojen välikäytävät kattaisi jollain. Nyt on ihan ´au naturel`, metsäpohja.




Kielot alkaa välittömästi laatikoiden jälkeen. Kukat avautuvat kovaa vauhtia, kohta tuoksu on huumaava!

Vaaleaa vihreää

Niin on herkullinen tämä kevään vihreä! Nyt siitä pitää muistaa nauttia kunnolla, juhannukseen mennessä luonnossa lähes kaikki vihreä muuttuu samaksi tasaiseksi sävyksi.

Etupihalta löysin uuden kuvakulman. Auto ei ole paikallaan joten koko alalle mahtuu melkeinpä vaan vihreää. Kanukkakaarien edessä rehottaa tulppaaneja ja väleissä yrittää pinnistellä kerrottuja pioneja. Oikeassa reunassa erottuu kolme tulppaanihujoppia, joista pitäisi tulla niitä tummia.

Ostin tällaisen taimen viime syksyn alesta, mutta ei mulla ole enää hajuakaan, mikä tuo on. Tunnistaako joku?
Ihanat lehdet siinä on kuitenkin:)

Kiinanlaikkuköynnöksen lehtiin tulee kesän edetessä vaaleanpunaiset reunat ja kärjet. Sweet :))

Ja pakollinen kirsikankukkakuva! Näitä saattaa vielä tulla, ne vetää kameraa puoleensa magneetin lailla. ja näitäkin pitää tiirata ihan läheltä, että erottaa yksityiskohdat ja vivahteet. Täydellistä kauneutta.

Köynnöskuusama on aina kovin elinvoimainen tähän aikaan vuodesta. Ja mikä vihreän sävy uusissa lehdissä!

Tässäkin osaa olla tosi raikas vihreä, neidonruusun pienet söpöiset lehdenalut. Ja paljon piikkejä, ihan söpöt nekin.

Tänään lähden hakemaan Marketanpuiston puutarhatapahtumasta kotiin uusia pioneja, mm. Eedenin parfyymiä ja vadelmajäätelöä, nam ja slurps :)