Kesävärejä neuleissa

Pikkaisen on tullut keväällä ja kesällä neulottua, tässä niistä värikkäimmät. Yläkuvan marisukkiin käytin seiskaveikn jämiä. Kaaviot ovat täältä, mutta muokkasin hieman kerrosmääriä, jotta sain sukkien pituudet täsmäämään. Sukat neulottiin 4 mm puikoilla. Hirmuisen kivat tuli näistä! Värejä oli hauska suunnitella ja samalla koittaa saada aikaan tasapainoinen sukkapari.

Näistä toisen neuloin jo viime kesänä, mutta koska siitä tuli niin ruma, se sai jäädä lankakoriin häpeämään määrittämättömäksi ajaksi. Erityisesti tökki tuo varren keltamusta tiikeriraita. Tänä kesänä annoin tuolle rumilukselle kuitenkin mahdollisuuden ja neuloin sille parin. Ja yllättävää kyllä, parin kanssa nuo sukat ei olekaan niin rumat! Lankoina Fabelin ja Regian jämiä, puikot 2,5 mm.

Kevättalvella aloittelin pöllölapasia tyttärelle. Joitain mukamas tärkeämpiä projekteja tuli eteen ja nämä vähän jäivät samalla kun lapaskausikin loppui. Valmistuivat kuitenkin kesäksi ja pääsivät apilikkoon kuvattaviksi. Malli on ilmaisohje Ravelrystä (Grey Eyed), lankoina vihreä Fabel ja ruskea Sisu. puikot 2,5 mm.   

No tässäpä sitten varsinaiset kaunistukset! Halusin eroon pikkunöttösestä punakeltaista pätkävärjättyä hirvitystä ja päätin upottaa sen sukkiin. Pohjalle löytyi jostain mielenhäiriöstä ostamani punainen Fabel, kärkiin sitten keltaista Sisua. Vähän särkee silmiä lopputulos, mutta ovathan nuo ihan pirteät.

Seiskaveikan jämiä upotin tähän jätskihattuun. Ohje on alunperin Nallelle, mutta tein vähemmillä silmukoilla (olisko ollut 100, nyt en enää muista...) Tuli ihan kiva ja tätä oli hauska neuloa, mutta ei tällä varmaan ainakaan meidän perheessä ole käyttöä. Lahjalaatikkoon siis.

Viimeiseksi vielä kuplalapaset, jotka valmistui talvella niin, että niitä tytär ehti käyttääkin. Kuvaaminen jäi, varmaan juuri siksi, että nämä olivat käytössä! Lankoina näissä ihanaa islantilaista  Lett Lopia, erittäin mukavaa neuloa ja todella hyvin käyttöä kestävää. Lapasia on käytetty pari kuukautta, mutta vieläkin ovat kuin uudet. Karheuden takia langalle en keksi muuta käyttöä, kuin lapaset, mutta sen verran ihanaa lankaa tuo on, että muutamat lapaset siitä voisi ensi talveakin varten tehdä.

Pieniä uusia pihalle

Tänään piipahdin taas Marketanpuiston puutarhapäivillä, kuten monena edellisvuotenakin. Tälläkin kertaa oli yksi koju, joka ei tuottanut taaskaan pettymystä: Blomsterodlingens Vännereiden koju. Sieltä löytyi taaskin kerrassaan hyvää ja sympaattista palvelua sekä erikoisia taimia hyvään hintaan. Ostin 5 peruskasvia kympillä ja kaksi erikoisuutta 5€/kpl.

Ylimmässä kuvassa keijunkukka (Heuchera) vailla täsmällisempää lajitietoa. Mutta ei haittaa, lehdet ovat todella kauniit!

Tällainen kevätputki (Hacquetia epipactis) oli minulle ihan uusi tuttavuus. Kukat ovat vaaleankelta-vihertävät ja näköjään kukinnan loppuvaiheessa täysin vihreät. Miten viehättävä kasvi!

Toinen ostamani erikoisuus oli kerrottukukkainen lumikki (Sanguinara canadensis ´Multiplex´). Kukkii kuulemma hohtavan puhtaanvalkoisin kukin keväällä, jonka jälkeen tulevat lehdet. Nuo lehdet näyttää minusta vähän viikunapuun lehdiltä?

Toinen päivän erikoisuus on tässä: Silkkipioni (Paeonia wittmanniana)! Kovin on piskuinen taimi vielä, mutta toivottavasti viihtyy puutarhassani ja kasvaa isoksi ja kukkivaksi asti. Huvikseni katsoin tätä pionia eräästä nettikaupasta ja siellä kasvin hinta oli 55€. Säästin siis viisi kymppiä! No toki tämä minun on ihan vauva vasta, eli ei sitä isoon myyntitaimeen voi verrata.

Peruskasveihin kuului vielä valkohanhikki, perhosorvokki ´Freckles´ja tämä tähtirotkokielo (Smilacina stellana). Aivan ihana jo tuollaisena purkkitaimena!

Tässä vielä koko saalis yhteispotretissa. Takana on kaksi mansikan taimea (ariba deep white), jotka ostin korvaamaan kahta talven aikana henkensä heittänyttä. Yleensä mansikan taimet myydään kahdeksan tai kymmenen taimen kennoissa, joten oli hauskaa löytää yksittäisiä mansikoita ja vielä valkoisena.

Ikäväkseni minuun on tarttunut ärsyttävä flunssa enkä pääse nyt pihahommiin. Ensi viikko on töissä vuoden tärkein, joten nyt ei olisi yhtään varaa sairastaa. Keskityn siis lepäämiseen ja eiköhän nuo pikkutaimet vielä muutaman päivän pärjää noissa purkeissaan, täytyy vaan muistaa kastella : )

Lisäsin muuten oikeaan laitaan sivun "Kaikki pihan kasvit", jossa on nyt päivitetty lista nimensä mukaisesti.

Huiveista kivoimmat

Nyt on päässyt käymään niin, että viimeisimmät kaksi neulomaani huivia ovat osoittautuneet jotenkin erityisen kivoiksi. Sekä malli että langat on sitä varsinaista ihkuosastoa. Kummankin huivimallin takana on suunnittelijavirtuoosi Melanie Berg. Tämä ensimmäinen tapaus on nimeltään On the Spice Market, johon valitsinkin muutaman mausteisen värin neutraalimpien rinnalle.

Punaruskea lanka on väriltään Ginger, kirjava tummempi punaruskea on Truffle. Vihreän väri on konjakki-oliivi, eli sitäkin voi ehkä löytyä maustetorilta : )

Tämän huivin neulominen oli yhtä nautintoa alusta loppuun. Hieman säädin keskiosan raitajaotuksia lankaa säästääkseni ja loppuosan leveät raidatkin tein vähän omilla kerrosmäärillä. Tätä huivia olen käyttänyt paljon silloin, kun oli vielä viileämmät ilmat, ja käyttäisin varmaan edelleenkin, ellei olisi jo kesä ; )

Malli: On the Spice Market (maksullinen ohje Ravelryssä)

Puikot: 4 mm pyörö

Langat: 

Malabrigo Yarn Mechita, väri Sand bank (90g)

SweetGeorgia Yarns Superwash Sock, väri Ginger (35g)

Hedgehog Fibres Sock, väri Truffle (27g)

Malabrigo Yarn Sock, väri Tiziano Red (21g)

Wollmeise Twin, väri Ebenholz (29g)

Handu Merinosukkalanka, väri Totinen konjakki-oliivi (22g)

Hedgehog Fibres Sock, väri Silence (21g)

Tämä toinen huivi valmistui aikaisemmin ja on myös ollut paljon käytössä. Kolme ihanaa lankaa pääsevät tässä huivissa hyvin oikeuksiinsa. Keskiosan pintakuvio on tosi hauska, kuin siinä olisi pikkuisia tähtiä.

Malli: Ashburn (maksullinen ohje Ravelryssä)

Puikot: 4 mm pyörö)

Langat: Hedgehog Fibres Sock, värit Truffle ja Silence, Squoosh Fiberarts BFL Sock värissä Black Walnut.

Tällaisten suurten projektien jälkeen on aina vähän tyhjä olo. Ei millään haluttaisi tarttua tylsään sukantekeleeseen tai kauan marinoituneisiin lapasten alkuihin. Mutta onneksi tuli nämä lämpimät ilmat, joten energian voikin suunnata pihatöihin ja iltaisin tv:n ääressä voi sitten huomaamatta edistää näitä pienempiä neuleita. Seuraavaksi sitten jotain kevyempää puuvillaista.

Kukkia!

Pihallamme on tapahtunut muutama suuri ihme, jotka ansaitsevat tulla raportoiduksi. Yksi näistä on idänjouluruusu (Helleborus orientalis), joka alkoi kukkimaan ensimmäistä kertaa neljän vuoden jälkeen! Istutin sen ensimmäisenä puutarhakeväänämme 2012 ja joka vuosi sen jälkeen se on tehnyt ainoastaan komeita lehtiä. Mutta nyt, yksi kukka!

No tämä kanukka ei nyt ole mikään ihme, mutta en ole sitä ennen kuvaillut, koska en tuota kasvia ole juurikaan arvostanut. Karsimme ensimmäisinä vuosina pihalta niin paljon (kelta)kanukkaa, että se ei aiheuttanut ainakaan mitään positiivisia tunteita koko kasvista. Yhteen pihan nurkkaan jätimme tätä punaista ja onhan se ihan kaunis.

Ja tässä: Omenankukkia tulossa! Juhuuu! Puut (Pekka ja Pirja) istutettiin helatorstaina 2012 ja parina ekana vuonna saimme nauttia kukista ja muutamasta omenastakin. Mutta sitten tuli kaksi täysin kukatonta vuotta, jostain ihme syystä. Ehkä nuoret puut tekevät tuollaista ja se on ihan tavallista? No, syksyllä sitten tökkäsin kunnolla niille syyslannoitetta rautakangella tekemiini kuoppiin ja avot, nyt kukkia on tulossa ainakin muutama rypäs. En tiedä, auttoiko lannoitus, mutta ei kai siitä ainakaan haittaa ollut. Tämän jälkeen on mukavaa bonusta, jos puut tuottavat hedelmää, mutta jo kukat tuottavat valtavan suuren ilon.

Sitten tämä pieni, urhea tarhavarjohiippa. Se on kukkinut ahkerasti monena vuonna, mutta viime keväänä kukkia ei tullut. Tällä viikolla parturoin kasvista viime vuoden kasvuston pois ja vahingossa leikkasin ainakin yhden kukkavanankin. Ehkä olin viime keväänä niin tumpelo, että saksin silloin kukkavanat? Näissä on niin ohuet ja herkät varret, että tarkkana saa olla. Iloitsen näistä kukista nyt sitten kahden vuoden edestä : )

Pienet on ilot puutarhurilla!

Kevättä ilmassa

Ihana kevätaurinko on hellinyt meitä viime päivinä. Hyvää tekee tämänpäiväinen sadekin, ja ensi viikolla pääsee kuitenkin taas pihatöihin.

Elli on nauttinut ulkoilusta erityisen paljon. Vielä reilu viikko sitten ulkoilut olivat melko lyhyitä, varmaan siksi, että maasta hohkasi pikku tassuille kylmää. Tällä viikolla on vaadittu ulos pääsyä heti, kun kotiudun töistä. Ja sehän sopii : )

Ulkona on selvästi tuoksujen ja äänien ilotulitus, ainakin sellaiselle jolla on herkät kissan aistit. Höttiäsiäkin jo vähän lentää ja lintuja ja oravia pitää tuijotella.

Tulppaania pukkaa ja pionien alutkin on bongattu joka puskasta. Suloiset tarhakylmänkukan karvaiset versot nousevat myös, kuvassa lumikellojen vieressä.

Hakuropaju näyttäisi olevan voimissaan, mikäli versojen punaisuudesta voi jotain päätellä.  Elli tarkistaa, että pionien versojen  alkuja todella on nähtävissä.

Istutin syksyllä enimmäkseen valkoisia sipulikukkia. Tämäkin on näitä iän mukanaan tuomia muutoksia, sillä vielä pari vuotta sitten kaikki valkoiset kukat olivat mielestäni äärimmäisen tylsiä. Mutta ei enää : )

Ihania nämä krookukset!

Kasvimaalaatikon reunalla kukkii yksi urhea valkovuokko. Kaverinsa vähän kauempana ovat vielä nupulla, mutta tälle yksilölle on sattunut erityisen aurinkoinen paikka.

Mikähän tuolla sammaleen seassa tuoksuu?



(Kaikki tämän postauksen kuvat ovat poikani ottamia.)

Nelma, kupla ja kaverit

Hupsis, nämä kuvat on näemmä otettu talvella. Jäänyt pari postausta luonnoksiin uinumaan, mutta nyt on hyvä hetki julkaista nämä, ennenkuin on yhtäkkiä kunnon kevät.

Tämä palleropipo on oma malli, hyvin simppeli sellainen, kuten näkyy. Jujuna on monivärisellä langalla tehdyt pallot ja isohko tupsu samoista ja lähisävyn langoista.

Malli: Nelma Hat (Ravelry-linkki, ilmaisohje) 

Langat: Drops Big Merino ja Manos Maxima

Puikot: 4,5 mm ja 5 mm

Tässä pipossa muuten samat tiedot, mutta pohjalankana Dropsin Nepal. Aivan ihana keltavihreä, mutta ikävä kyllä Nepal kutittelee jonkun verran, toisin kuin Merino.

Suomenlampaanvilloja minulle on kerääntynyt aikamoinen määrä, kun sa vaan on niin ihanaa! Kätevintä se on mielestäni lapasissa, jossa kutittavuus ei ole niin iso ongelma. Pojalla oli tarvetta lapasille, joissa olisi kolot peukaloille.

Letkun kylän ruskeasta langasta ja Bovikin tilan vaaleasta syntyi Kuplat, hyväksi havaittu lapasmalli. Muokkasin kärkeä vähän (sillä inhoan kitchener´s stitchiä) ja kavensin kuplissa ylimääräisiä silmukoita pois. Hyvä tuli noinkin, kivan pyöreä. Ja nyt on hyvä näpytellä kännykkää pakkasellakin!

Muutamasta ihkulangasta syntyi Maasälpä -huivi. Malli on Veera Välimäen kirjasta Huivileikki. Lankoina Puffan glitteriä sisältävä lanka värissä Luoto ja Louhittaren luolan Tuulen tytär sävyssä Hopea. Huivin malli on aika erikoinen, sillä toinen pää lähteekin ensin neulotuista kolmioista ihan toiseen suuntaan. Kaulalle kietominen on aika haastavaa, joten tämä huivi on ikävä kyllä jäänyt aika vähälle käytölle. Saattaa olla, että puran sen jossain vaiheessa ja otan ihkulangat parempaan käyttöön.

Ja vielä yhdet pikkulapaset. Näidenkin malli on oma, mutta se on edelleen puhtaaksikirjoitusta vailla, ollut jo viime talvesta. Nämä ovat varsinaiset testikappaleet, joiden kärjetkin on näemmä ihan eri paria. Juuri kärkien kohdalla mulla onkin ongelma ohjeen kirjoituksen kanssa. Pitää siis neuloa vielä ainakin yhdet lapaset, jotta saan selkoa siitä, miten kärkikavennus oikein menee. Lankana näissä on joku sellainen, jonka alkuperästä ei ole mitään havaintoa. Rouheaa on, ja väri on kiva.

Lauantaina pääsi jo ihanasti pihahommiin! Jospa kohta bloginkin sisältö olisi jotain muutakin kuin neuleiden esittelyä. Kovasti tekisi jo mieleni mennä kuvaamaan maasta nousevia pikkualkuja!

Ihana, ihana Venetsia!

Käväisimme hiihtolomalla parin päivän matkalla Venetsiassa. Perillä olimme kaksi täyttä päivää ja se riitti kaupungin näkemiseen oikein hyvin. Jos olisi ollut vielä yksi päivä, olisimme menneet käymään läheisillä saarilla. Keskusta-alue on sen verran kompakti, että sitä kiertää jalkaisin oikein mainiosti. Must-nähtävyydet San Marcon aukion lähellä katsastimme heti ensimmäisenä päivänä ja lopu ajasta vaan kuljeskelimme ja ihmettelimme kaupunkia.

En lakannut ihastelemasta kaupungin värejä! Kaikkialla tuli vastaan todella hurmaavia sävyjä, enimmäkseen murrettuja ja maanläheisiä värejä. Minne vaan katseensa käänsikin, siellä oli jotain kuvauksellista. Kuvia tulikin otettua yhdessä poikani kanssa varmaan pari tuhatta. Tämän postauksen kuvat on otettu kännykällä.

Naruilla katujen ja kanavien yllä kuivuvat pyykit olivat erityisen sympaattisia. Ja niin kuvauksellisia, että niitä ikuistui useampaan kuvaan.

Tämäkin näkymä vaan putkahti eteen, kun käänsi katseen sivulle. Ai että, kun olisikin voinut tutkia kaikki kivan näköiset kujat!

Kanavista olisi voinut kuvata ihan jokaisen. Tai niin me taidettiin ehkä tehdäkin ; ) Vesi oli kauniin sinivihreää eikä roskia näkynyt ollenkaan. Kanavat eivät myöskään haisseet yhtään, niinkuin ne ehkä kesähelteellä tekevät.

Ylihintaista turisti-gondoliajelua emme ottaneet, mutta vaporetolla menimme Grand Canalin läpi ja aluksen keulasta ihailimme maailman kauneinta valtatietä.

Erikoisin käymistämme kohteista oli ehdottomasti tämä kirjakauppa Libreria Acqua Alta. Sitä pitää vanhahko setä, joka istuu myyntitiskinsä takana, polttaa ketjussa ja yskii pahan kuuloisesti. Hänellä on kaupassaan ainakin yksi kissa, joka vierailumme aikana nautti ruokansa tällä samaisella myyntitiskillä.

Kaupassa on kirjoja ihan joka paikassa. Gondolissa, ammeessa, pöydillä, seinillä. Siis kaikkialla muualla paitsi lattialla, jonne tulvavesi joskus kohoaa. Tarjonta oli hyvinkin erikoista, ostimme kaupasta vaan kortteja ja yhden vanhan Rooman kartan, jonka lopulta sain kaupan päälle.

Kaupan perältä pääsee kapuamaan kirjaportaita pitkin kanavan reunalle, josta aukeaa kivat näkymät. Portaat oli ihan tukevat, mutta silti mua vähän hirvitti. Pelkoa kanavaan tippumisesta ei kuitenkaan ollut : )

Tämä näkymä odotti kirjaportaiden päässä. Jonkin vaaleanpunaiset lakanat kuivuvat helmikuun viileässä tuulessa.

San Marcon aukion ja basilikan ohella Venetsiassa on melkein pakko mennä viereiseen Dogen palatsiin. Se oli hieno, tummasävyisiä saleja oli perä perään useampia.

Dogella oli yhdessä huoneessa erityisen hauskat ikkunat!

Palatsivisiitin kohokohta ainakin meille oli Huokausten sillan läpi käveleminen. Tosin olin odottanut siltä jotain aivan erilaista, kuin mitä todellisuus oli. Silta oli tumma ja pimeä ja jotenkin epämääräinen. Ikkunathan ovat todella pienet, joten mistä sinne valoa pääsisikään? Vankiparat ovat tällä sillalla huokailleet ennen joutumistaan ahtaisiin ja kosteisiin tyrmiin.

Olin ennen matkaa nähnyt Pinterestissä kuvan tästä talosta ja hieman harmittelin, että todennäköisesti en tulisi törmäämään matkallani siihen. Kuinka ollakaan, paikka sijaitsi yhden korttelin päässä hotellistamme! Melko pienet on huoneet tuossa talossa, vaikka onkin hurjan söpö.

Venetsia on niin ihana kaupunki, ettei sitä oikein edes kunnolla ymmärrä. Ainakin näin talvella ihmismäärä oli varsin kohtuullinen ja jonotusta ei ollut mihinkään. Illan tullen kaupunki muuttuu totaalisesti. Katuvaloja on varsin vähän ja tunnelma on hämyisä, mutta silti turvallinen.

Ah, Venetsia!

Hullu huivi

Kaikki alkoi siitä, kun ostin syksyllä käsityömessuilta ihanan Madelinetoshin roiskevärjätyn Holi Festival -langan. Siitä oli tarkoitus tehdä jotain erityisen ihkua, mutta jotenkin se kaipasi kaveria vierelleen. Purin yhden vanhan huivin, joka oli tehty samasta Tosh Merino Light -langasta, mutta sävyltään hempeä vaaleanpunainen. Se oli kaveriksi liian pliisu, joten päädyin tyttären ehdotuksesta hysteerisen keltaiseen siililankaan. Tämä oli jo aika kaukana mukavuusalueeltani, mutta rohkenin ostaa kerän. Silti jotain vielä puuttui. Viimeinen väri, fuksianpunainen, tuli vastaan lähilankakaupassani Menitassa.

Tämän värien valinnan pitkällisen prosessin aikana malliksi alkoi hahmottua Stephen Westin Exploration Station. Siinä pääsisi päästämään väri-iloittelun valloilleen ja lisäksi kokeilemaan uusia neuletekniikoita, mm. nyt niin kovasti pinnalla olevaa Briochea.

Neulontaprosessi oli erityisen mukava ja mielenkiintoinen ja loputulos on, no... värikäs. Huivi taatusti piristää harmaina päivinä!

Tämä oli niin kiva malli, että sen voisi toteuttaa seuraavaksi joissakin neutraaleissa väreissä.

Malli: Exploration Station / Westknits

Langat: Madelinetosh Merino Light väreissä Holi Festival ja Carnation, Hedgehog Fibres Sock värissä Banana Legs sekä Malabrigo Yarn Sock värissä Light of Love

Puikot: 4 mm pyörö

Vähän vähemmän hysteeriset tuli näistä lapasista, jotka neuloin ystävälle. Kivoja sävyjä löytyy niistäkin ja varsinkin pehmeyttä. Lankana ihana Manos del Uruguay Maxima.

Hiihtolomalla käväistiin Venetsiassa (Kuvia tulossa seuraavaan postaukseen!) ja lentomatkoilla neuloin samaleenvihreää Melodia -huivia. Ensimmäisenä lankana oli Louhittaren luolan Tuulen tytär värissä Öljypuu (Onko muuten öljypuu sama kuin oliivipuu?). Halusin vähän isomman huivin, joten jatkoin samaa sävymaailmaa olevalla Handun konjakki-oliivilla loput. Tuli oikein kiva!

Malli: Melodia

Langat: Louhittaren luola Tuulen tytör, väri Öljypuu ja Handu merinosukkalanka värissä Totinen konjakki-oliivi

Puikot: 4 mm pyöröt

Tässä on taas kerran sellainen huivimalli, joka ansaitsee tulla neulotuksi toistekin!

Talvisukat

IG:ssä riehunut Talvisukkavillitys tarttui sitten minuunkin. Kyseessä on siis Muitaihania -blogin yhteisneulonta (KAL), jossa joka päivä paljastui raitakerros sukkiin.

Lähdin mukaan pari päivää myöhässä, mutta äkkiäpä paksusta langasta neuloutui neljän päivän raidat. Novitan 7 veljestä -lankaa löytyy varastoista hyvä määrä erilaisissa sävyissä. Näihin sukkiin valitsin murrettuja värejä, ne riemunkirjavat voisi tehdä vaikka myöhemmin : )

Malli: #muitaihaniatalvisukat

Lanka: Novita 7 veljestä ja Gjestal Maija

Puikot: 4,5 mm

Tämä projekti vei ihan täysin mukanaan! Päivittäin oli aina moneen kertaan katseltava Instagramista muiden neulojien ihania värivalintoja ja sukkien etenemistä. Näissä sukissa tein ensimmäistä kertaa myös nilkkaan resoria. Olen aina vähän vierastanut moista, mutta nyt päätin mennä ihan ohjeen mukaan. Eikä tuo ole ollenkaan hassumpi resori! Sopii näihin sukkiin hyvin.

Kantapään tein tiimalasiohjeella. Kärjessä olisi ollut yhtenä päivänä kuviona pystypalkkeja, mutta niihin tuli valittua niin kamalat värit, että päätin purkaa koko rivit. Tilalle tein samanlaisia palluroita kuin varressakin. Myös sen verran sovelsin, että vaihdoin joka raidalle uuden pohjavärin. Mallisukissa mennään aina kaksi päivää samalla pohjalla, kivan näköinen tulee niinkin!