Ihana, ihana Venetsia!

Käväisimme hiihtolomalla parin päivän matkalla Venetsiassa. Perillä olimme kaksi täyttä päivää ja se riitti kaupungin näkemiseen oikein hyvin. Jos olisi ollut vielä yksi päivä, olisimme menneet käymään läheisillä saarilla. Keskusta-alue on sen verran kompakti, että sitä kiertää jalkaisin oikein mainiosti. Must-nähtävyydet San Marcon aukion lähellä katsastimme heti ensimmäisenä päivänä ja lopu ajasta vaan kuljeskelimme ja ihmettelimme kaupunkia.

En lakannut ihastelemasta kaupungin värejä! Kaikkialla tuli vastaan todella hurmaavia sävyjä, enimmäkseen murrettuja ja maanläheisiä värejä. Minne vaan katseensa käänsikin, siellä oli jotain kuvauksellista. Kuvia tulikin otettua yhdessä poikani kanssa varmaan pari tuhatta. Tämän postauksen kuvat on otettu kännykällä.

Naruilla katujen ja kanavien yllä kuivuvat pyykit olivat erityisen sympaattisia. Ja niin kuvauksellisia, että niitä ikuistui useampaan kuvaan.

Tämäkin näkymä vaan putkahti eteen, kun käänsi katseen sivulle. Ai että, kun olisikin voinut tutkia kaikki kivan näköiset kujat!

Kanavista olisi voinut kuvata ihan jokaisen. Tai niin me taidettiin ehkä tehdäkin ; ) Vesi oli kauniin sinivihreää eikä roskia näkynyt ollenkaan. Kanavat eivät myöskään haisseet yhtään, niinkuin ne ehkä kesähelteellä tekevät.

Ylihintaista turisti-gondoliajelua emme ottaneet, mutta vaporetolla menimme Grand Canalin läpi ja aluksen keulasta ihailimme maailman kauneinta valtatietä.

Erikoisin käymistämme kohteista oli ehdottomasti tämä kirjakauppa Libreria Acqua Alta. Sitä pitää vanhahko setä, joka istuu myyntitiskinsä takana, polttaa ketjussa ja yskii pahan kuuloisesti. Hänellä on kaupassaan ainakin yksi kissa, joka vierailumme aikana nautti ruokansa tällä samaisella myyntitiskillä.

Kaupassa on kirjoja ihan joka paikassa. Gondolissa, ammeessa, pöydillä, seinillä. Siis kaikkialla muualla paitsi lattialla, jonne tulvavesi joskus kohoaa. Tarjonta oli hyvinkin erikoista, ostimme kaupasta vaan kortteja ja yhden vanhan Rooman kartan, jonka lopulta sain kaupan päälle.

Kaupan perältä pääsee kapuamaan kirjaportaita pitkin kanavan reunalle, josta aukeaa kivat näkymät. Portaat oli ihan tukevat, mutta silti mua vähän hirvitti. Pelkoa kanavaan tippumisesta ei kuitenkaan ollut : )

Tämä näkymä odotti kirjaportaiden päässä. Jonkin vaaleanpunaiset lakanat kuivuvat helmikuun viileässä tuulessa.

San Marcon aukion ja basilikan ohella Venetsiassa on melkein pakko mennä viereiseen Dogen palatsiin. Se oli hieno, tummasävyisiä saleja oli perä perään useampia.

Dogella oli yhdessä huoneessa erityisen hauskat ikkunat!

Palatsivisiitin kohokohta ainakin meille oli Huokausten sillan läpi käveleminen. Tosin olin odottanut siltä jotain aivan erilaista, kuin mitä todellisuus oli. Silta oli tumma ja pimeä ja jotenkin epämääräinen. Ikkunathan ovat todella pienet, joten mistä sinne valoa pääsisikään? Vankiparat ovat tällä sillalla huokailleet ennen joutumistaan ahtaisiin ja kosteisiin tyrmiin.

Olin ennen matkaa nähnyt Pinterestissä kuvan tästä talosta ja hieman harmittelin, että todennäköisesti en tulisi törmäämään matkallani siihen. Kuinka ollakaan, paikka sijaitsi yhden korttelin päässä hotellistamme! Melko pienet on huoneet tuossa talossa, vaikka onkin hurjan söpö.

Venetsia on niin ihana kaupunki, ettei sitä oikein edes kunnolla ymmärrä. Ainakin näin talvella ihmismäärä oli varsin kohtuullinen ja jonotusta ei ollut mihinkään. Illan tullen kaupunki muuttuu totaalisesti. Katuvaloja on varsin vähän ja tunnelma on hämyisä, mutta silti turvallinen.

Ah, Venetsia!