28. helmikuuta 2014

Hiihtoloma 2014


Tässä tulee kuvallista matkaraporttia New Yorkista ja Washington D.C.:stä. Matka oli perille päästyämme todella ihana ja toivon, etten unohda mitään siitä koskaan.

Alkumatkassa oli vähän ongelmia air berlinin koneiden kanssa ja menolentomme viivästyikin hurjat 26 tuntia. No näimmepähän vähän Düsseldorfiakin, sinne ei varmaan tulisikaan ihan vapaaehtoisesti muuten mentyä.

Ensimmäinen päivämme New Yorkissa oli maanantai 17.2., joka oli President´s Day. Sen kunniaksi Rockefeller Centerin kaikki liput olivat Yhdysvaltain lippuja. Näkymä oli aika komea! Prometheuksenkin kultainen pää pilkottaa kuvan alalaidassa.



Seuraavaksi kiipesimme (tai siis hisseilimme) Top of the Rock:iin, GE Buildingin näköalatasanteelle. Luminen keskuspuisto oli kaunis ja ilma muutaman pakkasasteen ansiosta kirpakka ja kuulas.



Keskuspuiston eläintarha oli kiva ja pikkuinen. Kuvassa kesällä syntyneet lumileopardikaksoset, tyttö ja poika. Ne vähän leikkivätkin keskenään, mutta se oli niin vauhdikasta ettei tarkkoja kuvia tullut. On hienoa, että näitä uhanalaisia eläimiä saadaan eläintarhoissa lisääntymään.



Ensimmäisenä päivänä oli vielä energiaa niin paljon, että jaksoimme käydä American Museum of Nature History:ssäkin. Hieno museo, paljon dinosauruksia ja muita eläimiä!



Toisena päivänä meillä oli varattu kiertokäynti YK:n rakennukseen. Se oli oikein hyvä ja mielenkiintoinen ja turvallisuusneuvoston sali aika vaikuttava. Suuri sali onkin nyt täydessä remontissa joten sitä emme valitettavasti nähneet. YK:ssa oli vaikuttava Agneksen patsas, joka oli selviytynyt Hiroshiman pommituksesta. Patsas oli kaatunut etupuolelleen, joten sen kasvot ja sylissä oleva lammas olivat vahingoittumattomat, mutta selkäpuoli pahoin vaurioitunut.



Iltapäivällä nautimme taideannoksesta Metropolitan Museum of Art:issa. Tyttäremme oli kovasti odottanut Percy Jackson -kierrosta ja meillä kaikilla oli hauskaa etsiessämme oikeita patsaita ja ruukkuja. Myös tämä oli mielenkiintoinen museo ja niin suuri, että muutaman tunnin tutustumisella näkee vain pintaraapaisun.



Flatiron Buildingin nälkemistä olin odottanut kovasti ja se olikin henkeäsalpaavan komea.



Ilta vierähti Chinatownissa. Todella tuntui, kuin olisi laskeutunut yllättäen Kiinaan. Lihakauppojen näyteikkunat olivat varsin eksoottisia, samoin kalakojuista näytti saavan mitä erikoisimpia niljakkaita. Tarkoitus oli käydä jätskillä Chinatown Ice Cream Factory:ssä, mutta se ei näyttänytkään yhtään kutsuvalta. Vastapäätä oli sen sijaan oikein kivan näköinen leipomo, josta saimme herkullista välipalaa.



Kolmannen päivän aamuna hyppäsimme junaan kohti Washington D.C.:tä. Lisää henkeäsalpaavia nähtävyyksiä: Capitol, Smithsonian -museo, Kansallisarkisto (jossa alkuperäinen itsenäisyysjulistus), Washington- ja Lincoln -monumentit, Reflecting pool, Arlingtonin hautausmaa ja:



Valkoinen talo!



Neljäntenä päivänä taivas valkeni jälleen kirkkaana ja suuntasimme Vapaudenpatsaalle. Onnistuimme saamaan etukäteen liput patsaan kruunuun asti ja siellä käynti oli yksi matkan kohokohdista. Kapeat kierreportaat ontossa Ladyssä oli aika jännä kokemus ; )




9/11 Memorial oli äärimmäisen koskettava paikka. Kummankin tornin kohdalla on mustat altaat, joiden pohjalle syvään kuoppaan vedet valuvat. Reunoilla on kaikkien uhrien nimet. Muutamassa nimessä oli valkoinen ruusu heidän syntymäpäivänsä merkiksi. One World Trade Center (kuvassa oikealla) oli lähes valmis, joitakin ikkunalaseja puuttui vielä yhdestä ylänurkasta.



Viidentenä päivänä vierailimme Madison Square Gardenin jättihallissa, jossa majaansa pitää jääkiekkojoukkue New York Rangers ja koripallojoukkueet Knicks ja Liberty. Tämä käyntikohde oli siis poikamme valinta ; )

Iltapäivällä vierailimme mm. new York Public Libraryssä, joka oli muutenkin hieno, mutta parasta antia oli silti nämä alkuperäiset Nalle Puh, Nasu, Kengu ja Ihaa. Niin symppiksiä : ))



Illan (ja ehkä koko matkan) kruunasi käynti Empire State Buildingissa. Tuo sinisenvalkoisena loistava alue on Times Square! Hotellimme oli siitä puolen korttelin päässä joten kävelimme valomeressä aamuin illoin ja joskus päivisinkin. Erittäin vaikuttava kokemus sekin, omalla tavallaan.

Tornista oli ihan huikeat näköalat, siellä olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan. Tämä kuva on 86. kerroksesta, mutta kävimme myös 102. kerroksessa, josta näkymät olivat jos mahdollista niin vieläkin huikeammat.



Kuudennen päivän aamuna kävelimme Brooklyn Bridgen ja vietimme koko päivän Brooklynin puolella. Lounaaksi otimme Shake Shack:ista niin maittavat hampurilaiset, etten koskaan ole niin hyviä syönyt.




Olin vieraillut muutamassa Manhattanin lankakaupassa, mutta tämä Brooklyn General Store oli ehkä kaikista ihanin kuitenkin. Upeita kankaita en oikein uskaltanut edes vilkaista, mutta muutaman ihkulangan ostin mukaani.



Brooklyn Heights oli erittäin kaunis kaupunginosa, kadunnimetkin olivat aika herkulliset: Orange street, Pineapple street, Cranberry street... Tässä vaiheessa ilta alkoi laskeutua ja hipsimme rantaan ihailemaan Manhattan Skylinea auringonlaskussa.

On pakko myöntää, että osa sydämestä jäi Manhattanille. Sinne on siis varmaankin päästävä joskus uudelleen. Ehdimme näkemään niin paljon, että kovin pian sinne ei välttämättä tarvitse palata, mutta jos vaikka eläkepäivinä sitten.


25. helmikuuta 2014

10 kuvaa kesään - helmikuu






10 kuvaa kesään -haaste on edennyt helmikuuhun, joka kai kuuluisi olla varsin luminen, ainakin talvinen. Tältä kuitenkin näyttää pihalla ja se tuntuu pieneltä ihmeeltä. Ei lunta! Tämä erikoisen aikainen kevät on erittäin tervetullut. Meille on tosin tulossa torstaina maalämpöporaus ja se aparaatti tulee jyräämään tuosta nurmikon poikki. Hyvin todennäköisesti päästään siis keväämmällä massiivisiin nurmikon kylvähommiin. Poraus suunniteltiin niin, että olisi lunta ja pakkasta ja nurmikko kärsisi mahdollisimman vähän, mutta nyt pääsi käymään näin. Kukapa olisi voinut tietää vielä reilu kuukausi sitten, että nyt on huhtikuun säät!





Pihakierros paljastaa, että jotain on alkanut kasvaa. Sipulikukkien piippoja näkyy siellä täällä ja ilokseni suuri osa kurjemiekoistakin näyttää elinvoimaisilta, tässä Oriental Blush. Jospa tulisi edes yksi kurjenmiekan kukka tänä kesänä! Loppukesästä nuo vasta istutin, että voi olla ettei kukintaa vielä nähdä.



Tämä viime elokuussa istutettu syysleimu Peppermint Twist näyttää erityisen terhakkaalta, kiva! Pionejakin kävin vähän kurkkimassa ja ainakin osassa pilkottaa jo punaista. Myös Juhannuspionissa, jonka palasen sain Sailalta. Raportoin varmasti sen ja muidenkin tapausten kasvusta vielä paljon, sen verran innostavia nämä kasvujutut joka vuosi aina on : )

Reissusta olemme selvinneet ehjin nahoin ja onnellisina. Tuntuu, että osa sydämestä jäi nyt Manhattanille... Kuvia otin lähes 2000, joten menee aikansa kun saan käytyä ne kunnolla läpi. Iso urakka, mutta oikein mukava sellainen. Palaan asiaan pian!


14. helmikuuta 2014

Matkan suunnittelua ja eläinystävä






Iik, kohta alkaa jo jännittää matkalle lähtö. Koska nähtävää, koettavaa ja tehtävää on niin paljon, oli suunnittelun avuksi otettava erilaisia visuaalisia keinoja. Tykkään laittaa käyntikohteiden listoja Exceliin ja sitten väritellä ruutuja kivoiksi. Lista siksi, että hahmottaa kokonaisuuden paremmin eikä pääse unohtamaan jotain kohdetta. Matkalla sitten ei välttämättä kuljeta excelin mukaan kuitenkaan, ainakin järjestykset muuttuvat helposti ja uusiakin kohteita mahtuu väleihin.

New Yorkin huiman koon takia laitoimme kohteita kartalle pikkulappusilla, jotta vähän saattaa hahmottaa, mihin kaikkialle ennättää samalla kertaa. Elli tosin sabotoi karttaa parhaansa mukaan leväyttämällä itsensä tikkujen päälle nukkumaan. Masokistisia piirteitä?



Päiväohjelmia hahmoteltiin myös kartongille. Sääennustukset ovat vielä tässä vaiheessa kovin ristiriitaisia joten kaikki muut paitsi varatut ohjelmat elävät sitten sään mukaan. Kaikkea mahdollista on viikkoon luvassa: aurinkoista, pilvistä, puolipilvistä, sadekuuroja, lumikuuroja... Pääsääntöisesti pitäisi kuitenkin olla lämpötilat plussan puolella!



"Kun mä en kerta pääse mukaan niin meen sitten tähän laatikkoon mököttämään. Hyvin mahdun"



Parantelin kotona flunssaa parin päivän ajan ja huomasin, että päivisin kukkapenkissä viihtyy söpö pupu. No, aika iso rusakko tuo on. Niin kauan kun se ei jyrsi pihan puita ja pensaita niin sitä voi kutsua suloiseksi eläinystäväksi : )


 

Elli ei joko tajunnut jäniksen olemassaoloa tai ollut siitä kiinnostunut. Jänö jököttää ihan paikoillaan, joten sitä ei välttämättä siksi huomaa, vaikka lähellä onkin. Toisaalta jos jänö on ollut koko talven päivittäin tuossa tuijan alla niin voi hyvin olla että Elliä ei siksi kiinnosta se pätkän vertaa. Hämärän tullen jänö hipsii seikkailuilleen.



"Mä en tykkää jäniksistä"



12. helmikuuta 2014

Taas näitä pikkujuttuja...






Naisten joulumessuilta ostamastani ihkulangasta valmistui pipo. Lanka on Handun kissanpojanpehmeää merino-kashmir -ihanuuta, jota varten tarvittiin toki arvoisensa pipo-ohje. Sellainen löytyi Ravelrystä (ja maksoi alle kaksi euroa), nimeltään Dunloe. Alkupeärinen hattu on muuten neulottu aivan ihanalta vaikuttavasta Dream in Color Smooshystä, jota on varmaan ihan pakko hankkia ensi viikolla New Yorkista. Voisi vaikka tehdä toisenkin Dunloen!




Yläosa on aika "slouchy"...




Sitten vähän omituisempi hattu, kuplamalli kahdesta langasta. Viime vuonna tehtailin näitä kuplahattuja monessa värissä, nyt halusin käyttää Merisoftin jämät vanhan roosan kaverina. Kuvittelin, että siitä tulisi kiva, mutta onhan tuo vähän sekava. Tulee mieleen vadelma-boysenmarjajugurtti vihreillä  lisäläiskillä. Saa nähdä, tuleeko pidettyä...



Viimevuotisen vihreän kuplahatun kaveriksi syntyi kuplatumput. Silloin pohdin, saisiko kuplia jotenkin neulottua lapasiin ja tuo Neulovan nartun ohje tuli syksyllä kuin tilauksesta vastaukseksi pohdintaani. Rrrrakastan tuota Nepal -langan vihreää sävyä!!




Sitten tällainen perusraitahomma. Yhden toisenlaisen jo tein, mutta se meni purkuun koska raidat oli liian kapeat (2 krs) ja muutenkin se kiristi liikaa, vielä enemmän kuin tämä uusi versio. Tai siis eihän tuo oikeasti päätä kiristä, mutta venyneet silmukat ei vaan ole kovin kauniit. En silti viitsisi kolmatta versiota tehdä, eiköhän se tuollaisena nyt kelpaa.

  


Seeprasukat oli ihan pakko tehdä 17 vuotta täyttäneelle kummitytölle. Regian Zoofari -lanka suorastaan huusi hänen nimeään! Tuon langan pitäisi ainakin olla oikein kestävä ja pestävä ja siten sopiva aktiiviseen kenkäkäyttöön. Hauska idea noissa langoissa, löytyy myös kelta-ruskeaa ja pinkki-ruskeaa, kaikissa sama seeprakuvio. Tämä aidon värinen on ehkä kuitenkin se kivoin.



Ellikin hyväksyy sukat ilmeisesti. Terkkuja vaan Naukulan kerhon Helmille, joka on vielä täydellisempi linssilude ja valokuvamalli kuin Elli ; ))





5. helmikuuta 2014

Neuleita ja tilastoja neuleista







Täällä on valmistunut yksi vähän isompi neuletyö, kutittava tunika. Ihastuin Novitan lehdessä (syksy 2013) olleeseen malliin ja päätin toteuttaa sen ihan just samoista langoista kuin ohjeessa. Virhe, iso virhe! Toinen lanka Rose on ihan tolkuttoman kutittavaa! En olis uskonut, koska kerällä se tuntuu sormiin ihanan pehmeältä. Siinä kuitenkin törröttää sellaisia kuituja, jotka on kuin tikkuja iholle, paidankin läpi :( Saa nähdä, voiko tuota ollenkaan pitää. Vielä en ole uskaltanut.



Toinen tunikan lanka on 7 veljestä Nostalgia, joka on ihan ok. Ja tuohan puuterinvärinen Rose neuleeseen kuitenkin kaunista vaaleanpunertavaa sävyä. Tykkään kauluksesta : ) Kuvassa muuten erottaa tuosta kauluksesta ne ikävät töröttävät tikut...




Vaihteeksi on tullut myös vähän virkattua. Työkaveri tilasi tyttärelleen Myboshi -pipon, jonka ohje oli Novitan uutiskirjeessä ja löytyy heidän sivuiltaankin. Aikani etsin aitoa ja oikeaa Myboshi -lankaa, mutta kun ei onnistunut niin päädyin Schachenmayr Bostoniin, jossa on Myboshin kanssa aivan sama paksuus ja koostumus. Värejäkin löytyy kivasti. No, pipo valmistui ja siitä suunnilleen seuraavana päivänä törmäsin Prismassa Myboshi -lankaan. 

Tajusin juuri, etten ole aikoihin muistanut kerätä yhteen tilastoja neulotuista töistä. Niinpä kävin läpi viime ja edellisvuoden lukumäärät ja tässä ne on:

2013:

Pipo 31
Lapaset 7
Huivi 8
Sukat 14
Neuletakit 3
Poncho 1

2012:

Pipo 10
Lapaset ja kämmekkäät 20
Huivit 2
Sukat 14
neuletakki 1
Munat 5
Tossut 1
Pöllö 1
Poncho 1 (virkattu)

Vuosi 2012 oli selkeästi lapasvuosi ja viime vuosi oli pipovuosi : ) Mikähän tästä vuodesta tulee? Toivottavasti ei ainakaan kutittavien neuleiden vuosi :/

Edit: Neule on ihan käyttökelpoinen sittenkin! Yksi työpäivä takana ja ei kutittanut liikaa : )


27. tammikuuta 2014

Puikoilta pudonneita





Talviunien lomassa on valmistunut muutamia pikkutöitä. Suomenlampaan villasta toiset kuplat, ohuemmasta langasta kuin edelliset ruskeasävyiset. Tämä ohuempi lanka on löytö kesämökin läheisestä kyläkaupasta, Letkun puodista. Ihan paikallista letkulaista lankaa : )



Iloisenvärisiä sukkia oli toiveena kampaajani pojalta, joten sellaiset hän tulee saamaan! Perussukka, johon koitin tuhota mahdollisimman paljon 7 veljeksen jämiä ja vajuihan tuo oranssi ainakin jonkin verran. Lopputulos on yllättävän kiva, vaikka neuloessa melkein yökinkin...



Sitten vielä lapastilausta. Työkaverini tarvitsi lapaset sormikoloilla, että pystyy paremmin käsittelemään koirankakkapusseja kylmällä säällä. Näillä varmasti onnistuu : ) Lankoina tässä vanhaa 7veikka Polkkaa ja valkoista Nallea. Ihan pirtskathan nämä, ja paksuutensa takia varmaan lämpöisetkin.




21. tammikuuta 2014

Kahvitteluhetki





Sain tämän haastavan haasteen Saaripalstalta ja Pinkistä pelakuusta, kiitos paljon! Niin herkullisen näköinen herkkukahvi! Ja se tuntuu vieläkin herkullisemmalta kun se on laihiksen takia juuri nyt kielletty ; )

Pitemmittä puheitta, tässä kysymykset ja vastaukset:


1. Mikä on sisustustyylisi?
Sellainen, jossa puhtaan moderneja linjoja pehmennetään vanhoilla sielukkailla elementeillä ja lämpimillä väreillä.

2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten?
Tosi vaikea valita yhtä, koska kaikki huoneet on rempattu parin vuoden sisällä. Olisi helpompi vastata, mihin ei ole panostettu (vielä), ja se on saunaeteinen.

3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
Perheen hyvinvointiin ja viihtyvyyteen. Tähän voi siis kätevästi niputtaa sisustusta, neulontaa, pihan laittoa, matkustelua jne jne.

4. Mihin käytät paljon rahaa? 
Tällä hetkellä matkustamiseen, hiihtolomareissu suuntautuu tänä vuonna vähän Eurooppaa kauemmas. Myös puutarhaan uppoaa varmasti aika paljon rahaa (Oman mielenrauhan takia kieltäydyn laskemasta kuinka paljon.) Käsityötarvikkeiden osalta olen järkeistänyt rahankäyttöäni, nykyään ei ole pakko saada ihan kaikkea kivaa, vähempikin riittää : )

5. Mistä onnesta unelmoit? 
Eläkepäivistä. Jos mukana olisi vielä hyvä terveys ja puuhailuinto, päivistä tulisi varmaan oikein leppoisia. Olisi myös kiva päästä matkustelemaan vielä vanhanakin.

6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
Terveyden menettäminen, läheisen tai oman.

7. Missä asiassa olet tunnollisin?
Työjutuissa varmaankin, vaikka suhtaudun kyllä esim. käsitöihinkin aika tunnollisesti.

8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?
Kaikki inhilliset virheet tulevat anteeksiannetuiksi juuri koska ovat inhimillisiä. 

9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?
Kun on jalat maassa ja sopivan epäitsekäs.

10. Mikä on miehen parhain ominaisuus?
Parhainta on se, että osallistuu perheen arkeen ja kotitöihin.


Haluan jakaa tämän haasteen seuraaviin blogeihin:

Susannan työhuone
Memento mori
Onni on
Taigalla
Kahden naisen loukussa

Hauskoja kahvitteluhetkiä!

20. tammikuuta 2014

10 kuvaa kesään - tammikuu






10 kuvaa kesään -haaste on edennyt puoliväliin! Lunta on vain vähän, tänään juuri tuli hentoinen kerros lisää. Pakkanen on onneksi vähän laskenut alle kymmeneen asteeseen, mikä tuntuu jo melkein lämpimältä.

Ja ihmeiden ihme, sääolot ovat olleet suotuisat sille, että tramppakuopassa pääsee luistelemaan! Sirklausharjoituksiin oivallinen ympyrä. Tosin kun mies ja lapset pyörivät kolmistaan tuossa pienessä ringissä, se näytti ihan vaan vähän koomiselta ; ))


17. tammikuuta 2014

Talviunilla






Vietämme täällä ihan uneliasta talvea, kerälle käpertyneenä. Yksi taljan päälle, loput muissa mukavissa koloissa. Arki rullaa omalla painollaan, mutta tuntuu kuin olisi jotenkin autopilotilla. Viikonloppu tuo onneksi jotain tavallisuudesta vähän poikkeavaa, vietämme pojan 14-vuotissynttäreitä.




Lumitöitä ei onneksi ole tarvinnut tehdä, toivottavasti ei tänä talvena paljon tarvitsekaan. Kuinka monta kuukautta siihen kevääseen nyt olikaan?



Talviunien väliheräämisellä Elli pääsi vähän seikkailemaan korkeuksiin. Poika kokeili ihan huvikseen, tykkäisikö Elli nousta sylistä kirjahyllyn päälle ja mielellään se sinne kiipesi. Pölyjen keskellä ei varmaan ollutkaan niin kivaa ja äkkiä Elli olikin jo takaisin lattialla. Aika loikka, mutta eiköhän kissat sellaisen kestä.




Horrosta piristi mukavasti Rikkaruohoelämää -blogista saatu kaunis tunnustus. Paljon kiitoksia between! Nyt jaksaa taas vähän paremmin odottaa kevättä : )


9. tammikuuta 2014

Neul neul





Pikkuisia töitä on valmistunut, tämä neulominen on muuttunut taas ihan vimmaiseksi. Mitäpä sitä muutakaan tammikuussa tekisi ;)

Luumunvärinen pipo tyttären luumunvärisen takin kanssa. Vaikutti mahdottomalta tehtävältä löytää juuri takin sävyistä lankaa, Teeteen Sara natsaa melko hyvin. Oikeastaan on kivakin, ettei sävy ole ihan justiin. Pipon malli Bestie Beanie, Ravelrystä. Simppeli palmikkomalli, jota oli kiva neuloa.



Valmistui myös hyvin marinoitunut samettisetti. Vaihtarimme vuodelta 2010 lähetti parisen vuotta sitten Brasiliasta tuota samettilankaa (Cisna:n Fast) kaksi kerää ja aloitin siitä huivin. Sitten löysin Tallinnasta aivan samaa lankaa, joka tosin vyötteen mukaan oli Katia:n Velvet. Jatkoin sillä sujuvasti ja tein vielä piponkin.

Lanka on ihanaa karvamatoa, pehmoisuuskin varmaan välittyy kuvastakin. Akryyli ei hirveästi lämmitä, mutta meinaan kokeilla näitä pakkasten tultua.




Sitten, hurraa -huutojen saattelemana valmistui nämä ufoutumis-uhan alle melkein jääneet sukat. (ufo= unfinished object) Joku näissä vaan tökki ja kovasti. Lanka on virolaista Any Sokilongia, jota olen neulonut ennenkin. Värikin on ihan jees, joten ehkä malli aiheutti tökintää. Kyseessä on Neulekirjan Wallander. En kovin paljon pidä noista neljän nurjan levyisistä raidoista, nätimpi olisi tullut vaikka kahden nurjan raidoilla.

Ekan sukan aloitin ja tein joskus loppukesällä ja toinen sitten ei meinannut ottaa valmistuakseen. Mutta sisulla vaan, pitihän ne saada pois silmistä. Ihme puikulat...


7. tammikuuta 2014

Kasvitieteellistä kauneutta







Kävimme viime sunnuntaina retkellä kasviteteellisessä puutarhassa, koska mieheni kuuli radiosta että siellä oli jonkin sortin "näyttely" joulumausteista. Olin itse koko ajan menossa Kaisaniemeen, mutta jostain syystä kuski halusi siihen Lintsin lähellä olevaan. Se oli väärä paikka, vaikka ihan kiva olikin. Nopeasti oli Talvipuutarha kierretty ja katsottu.




Bougainvillea oli kaunis! Lähinnä tuo Talvipuutarha vaikuttaa ainakin näin talvisaikaan mummojen kahvittelupaikka, kun on arkisinkin vain kolmeen asti auki. Pelkästään kasvien takia tuonne ei kannata mennä.




Seuraavaksi suuntasimme oikeaan kasvitieteelliseen, Kaisaniemeen. Maisemat oli kaikessa harmaudessaan aika kauniit!




Ja siellä löytyi mirhamit, maustepippurit, vaniljat, kaakaot sun muut! Tämä yläkuvan kasvi ei ole mirha, mutta tuon tapainen se oli. Siitä ei saanut kunnon kuvaa, kun se kökötti rautaisilla kierreportailla.




Puuvilla oli ihanan pehmeää! En tiedä, olisko sitä saanut oikeasti koskea...



Tämä kaunokainen (jonka nimeä en muista) oli todella ihana vesipisaransa kanssa.



Palmun lehvien alla tuntui ihan kesältä! Joissain huoneissa oli kuuman kostea tropiikin ilmasto, kun taas esim. savanni oli yllättävänkin viileä.

Tosi kiva retkikohde oli tuo paikka. Vaaleanpunainen lumme juuri aloitteli kukintaansa. Hyvä aika käydä siellä on myös loppusyksy, jolloin jättilumme on suurimmillaan. Kesällä olisi myös kiva käydä, kun näkisi kaikki ulkona kasvavat kasvitkin. Kylttejä näytti ainakin olevan suuri määrä.