28. syyskuuta 2020

Hvitträsk (haaste nro 22)






Meille meinasi käydä köpelösti, kun täksi kesäksi suunittelimme Tuusulanjärven ympäristön museoihin tutustumista, ja eilen tajusimme että ne ovat viimeistä viikonloppua auki. Sinne emme nyt tänäkään vuonna päässeet, mutta Kirkkonummen Hvitträskiin sentään ehdin vielä! Sekin on ollut käyntilistalla tänä kesänä. Olen siellä toki lapsena käynyt, Kirkkonummelta kun olen, mutta viime vuosina olen käynyt vain joulumyyjäisissä. Halusimme pitkästä aikaa nähdä paikan kesällä ja vaikka luonto on jo ihanan syksyistä, lämpötilat sentään olivat kesäiset!



Museo koostuu Eliel Saarisen perheen asuintiloista ja ateljeesta. Talon toinen pääty tuhoutui tulipalossa ja se rakennettiin uudelleen paljon pienempänä. Tämä pääty ei ole osa museota.

Suuressa tuvassa on nähtävillä mm. Akseli Gallen-Kallelalta häälahjaksi saadun ryijyn kopio ja lukuisia muita jugend-yksityiskohtia. Itse asiassa en ole varma, onko häälahja Elielille ja Matildalle vaiko kenties Elielille ja Lojalle? Saarinenhan meni naimisiin Herman Geselliuksen siskon Lojan kanssa ja Matilda taas Geselliuksen. Näiden kahden perheen yhteiselo kuulemma sujui Hvitträskissä hyvin, mutta Lindgrenit muuttivat sittemmin pois ja yhdeksi syyksi on epäilty sitä, että Lidgrenin vaimo ei oikein katsonut uusia kuvioita hyviksi esimerkeiksi tyttärilleen.



Tuvan viereisessä huoneessa on Lojan suunnittelema ryijy, joka kuvaa mm. häntä itseään puutarhatöissä ja perheen muitakin henkilöitä lempiaskareissaan. Pienemmän ikkunan lasimaalauksissa on kuvattuna Eliel Saarinen, Matilda ja Herman Gesellius.



Takassa ja katossa on upeat maalaukset.



Saaristen makuuhuoneessa on myös paljon jugendia. Ihan tarkkaa tietoa täysin alkuperäisistä materiaaleista ja kalustuksesta ei ole, mutta väritys on ilmeisesti ollut vihertävä, kuten nytkin.



Makuuhuoneesta pääsi WC-tiloihin. Lavuaareja oli kaksi kappaletta, ja niiden yläpuolella ei ollut peilejä vaan ikkunat. Saarinen oli kuulemma sitä mieltä, että jos aamulla herää vähän harmistuneena, on mukavampi katsella ikkunasta avautuvaa luontoa.



Lasten makuuhuoneessa oli kalusteet, joissa ei ollut teräviä kulmia. Kuvassa näkyvät ovat myöhempää tuotantoa ja ikkunakin on ollut alunperin pienempi. Talon arkkitehdeilta ostaneet Vuoriot tekivät taloon joitakin juuri tämänkaltaisia muutoksia.



Lasten makuukammarin seinillä oli hauskoja kuvia perheen lapsista. Liekö Eero Saarinen jompi kumpi (vai molemmat) vasemman puoleisista?



Makuuhuoneesta laskeuduttiin lastenhuoneeseen, joka on valokuvien perusteella sisutettu lähelle alkuperäistä. Täällä pidettiin myös kotikoulua opettajattaren johdolla.




Perheen tyttärellä Pipsanilla oli oma ruusukammari : ) 



Talon sisäovetkin olivat hienoja. Eliel Saarinen ei ollut erityisen pitkä, joten monet oviaukot talossa ovat varsin matalia.



Ateljeessa oli parhaillaan näyttely, jossa oli mm. Hanna-Kaisa Korolaisen tuftattuja ryijyjä. Valo tuossa tilassa on kyllä omaa luokkaansa. Tila oli jaettu kahdelle arkkitehdille omiksi puoliskoiksi väliseinällä.



Kirjastossa oli kauniita, vanhoja aarteita.



En osaa päättää, onko kevät vai syksy lempivuodenaikani, ehkä kummatkin siis on. Niinpä istahdin portaalle ja toteutin museohaasteen nro 22: Ota kuva museorakennuksesta lempivuodenaikanasi.

Villiviinin syysväritys on jotain niin käsittämättömän hienoa.

 


Hvitträskin puutarha on myös käsittämättömän hieno, kuten koko paikka kokonaisuudessaan!



 

2 kommenttia:

  1. Hvitträsk puutarhoineen on hieno paikka. Saarisen ajatus aamuisesta vilkaisusta peilin sijaan ikkunasta ulos on virkistävä ja kannatettava. Sääli, että vessat ja kylpyhuoneet sijoitetaan usein asunnoissa keskelle, joten niissä ei ole ikkunalle edes mahdollisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on hauska ja luova ajatus. Toisaalta elävän maiseman paikkaa voisi ajaa myös vaikkapa maisemataulu, tai näin nykyaikana vaikka screeni, jossa pyörisi luontokuvia : ) Toimisi ehkä vessassa, mutta ei kosteissa tiloissa!

      Poista