Syysmysteeri

Hassu neulesuunnittelija Stephen West ilmoitti syksyn mysteerineulonnasta ja koska jo huivin nimi Speckle & Pop! kuulosti niin kivalta, en epäröinyt osallistumistani kauaa.

Sen sijaan lankavalintoja mietin ja vatvoin vaikka kuinka kauan. Alkuajatuksena oli käyttää joitakin varastosta löytyviä lankoja, joihin koitin etsiä sopivia pareja mm. Etsyn ihmeellisestä maailmasta. Kovin oli vaikeaa tämäkin, sopivaa yhdistelmää ei meinannut löytyä millään. Halusin huivista harmonisen niin, että värien vaihtelut olisivat mahdollisimman hillittyjä. Toisiinsa sopivia värejä kyllä oli, mutta kaikissa oli liian suuri kontrasti.

Etsystä löytyi sitten vielä yksi setti, joka vaikutti lupaavalta. Keltaisen ja ruskean sävyt näytti ruudulla tosi kivoilta. Kun langat sitten saapuivat, ne osoittautuivat vielä kuvaakin kauniimmiksi sävyiksi. Silti setin ruskea ei läpäissyt tiukkoja vaatimuksiani, vaan kolmanneksi langaksi löytyi stashista vaalea, hieman kirjava lanka.

Viimein noin tuhannennella mallipalalla fade onnistui mielestäni tarpeeksi hyvin. Pop -värit oli alusta asti melko selkeästi oransseja ja ruskeita. Kaikkia yläkuvan lankoja ei tosin huiviin päätynyt, mutta värimaailma oli kuitenkin sama.

Ensimmäinen vihje oli pitkä kuin nälkävuosi! Siinä neulottiin suuri osa huivista yhden viikon aikana. Tuo viikko siihen menikin, mutta onneksi tuli valmista juuri ennen kakkosvihjeen saapumista.

Tällainen lenkura oli ykkösvihje, kuvassa vielä hieman vajaana. Ellille kelpaa alustaksi : )

Kakkosvihje oli tuollaista jännää pintaneuletta. On siellä varmaan jokin hieno nimikin, nostetuilla silmukoilla kuvio saatiin aikaan.

Lyhennetyillä kerroksilla saatiin aikaan toisesta päästä kapeampi raita.

Kolmosvihjeessä alettiin reunuksen kimppuun. Ensin tehtiin hirveen monta pikkukolmiota, jälleen lyhennetyillä kerroksilla. Lankana olisi pitänyt käyttää pääväri ykköstä, mutta koska mulla se oli se haalean vaalea, vaihdoin langan tummimpaan keltaseen, joka oli kolmosväri.

Kolmioiden väleihin luotiin valtava määrä silmukoita, joista alkoi kasvamaan brioche-osuus. Kolmioiden päälle tuli aina oikein -neuletta. Tässä osiossa sai olla tarkkana, että lisäykset ja kavennukset tuli oikeisiin kohtiin.

Nelosvihjeessä oli vuorossa enää päättely. Siihen käytettiin kaikkia pop-värejä vuorotellen, ja olihan lopputulos aika hauska!

Valmis huivi pääsi pötköttelemään takametsän puunrungolle. Pingotin huivia voimakkaasti leveyssuuntaan, jotta se istuisi kaulalle kieputettuna. Tämä toteutui, tosin kakkosvihjeen kuvioneule sai siinä vähän liikaa venytyshoitoa. Se ei ole nyt ihan kauneimmillaan, mutta mielestäni tärkeämpää oli huivin käyttökelpoisuus.

Reunuksen kuviot on kyllä kivat ja sopivan värikkäät. Tuo I-cord -reuna on aina ovelan näköinen, vaikka vähän työläs onkin.

Ja tässä kieputettuna kaulalle! Hyvin toimii, on sopivan keveä, mutta kuitenkin melko kookas.

Mysteerineulonta oli jälleen hauskaa ja jännittävää. Valmis huivi on oiva syyshuivi väreineen päivineen.