2. toukokuuta 2014

Uusi kukkapenkki


Joka vuosi sitä näköjään järjestää itselleen jonkun isohkon kukkapenkkiprojektin, vaikka ei olisi tarkoituskaan. Tähänkin idea tuli ihan puun takaa ja heti oli alettava vimmalla hommiin. Etupihalla kasvaa kahta eri angervoa, kummatkin valkokukkaisia. Kun muutimme, ne oli päästetty ylisuuriksi tehden kulkuväylistä ahtaat. Kiivaimman remontin lomassa marras-joulukuussa 2011 leikkasin pensaat alas ja seuraavina vuosina niitä vielä parturoitiin.

Nyt  kuitenkin tajusin, että miksiköhän pidän etuoven läheisyydessä ´hyvällä paikalla´ tuollaista roskapensasta, josta en edes pidä? Siihen tilallehan saisi vaikka mitä ja paljon kivempaa! Oli onni, että routa oli jo sen verran sulanut, että pääsin saman tien kaivuuhommiin. Angervot löysi paikkansa pihatien vierestä ja talon päädystä, joissa tuo pensas on varmasti ihan ok. Toinen angervo sai jäädä vielä autopaikan ja aidan väliin kasvamaan ja uskoisin, että se saa siinä ollakin (ellei joskus tule taas yhtäkkistä vimmaa päästä sitäkin eroon...).



Mitään suurta suunnitelmaa en kukkapenkille ehtinyt keksiä, muuta kun sen, että halusin siihen jonkun kivan pikkupuun, ehkä riippuvaoksaisen. Löysin kuriilienkirsikka ´Ruby`:n, jolla kauniin kevätkukinnan lisäksi pitäisi myös olla kaunis lehdistö ja kiva syysväritys. Penkin toinen puoli kaipasi myös jotain isompaa. Siihen löytyi peikonpähkinä, jollainen meillä oli edellistä edellisen kodin etupihalla. Muistan, kuinka taloyhtiön rouvat olivat kauhuissaan, kuinka pensaassa on jokin tauti, kun lehdet on ihan ryppyiset. Eivät uskoneet, kun sanoin, että ne kuuluu olla ; )

Pikkupuiden lisäksi toinen must penkkiin ovat tietenkin pionit! Olin jo varma, ettei pihallemme kertakaikkiaan mahdu enää yhtään pionia, mutta väärässäpä olin. Kivikasojen paikalle tulee kuun lopussa valkokukkainen kerrottu ´Immaculee´ ja vaaleanpunainen ´Mons Jules Elie´. Jo kolmantena keväänä pääsen noutamaan tilaamani pionit Marketanpuiston puutarhapäivästä Pionien kodin pisteestä. Tästähän alkaa tulla pelottavasti jo perinne...

Tuolla tulppaanien keskellä kasvaa nyt kolme muuta kerrottukukkaista pionia, joten nämä uudet jatkavat mukavasti sarjaa. Istutin myös lamohietakirsikan, josta olen aina kovasti pitänyt. Edellisen kodin pihalla sitä oli, mutta se kitui kun maa oli niin koppuraista ja ravinnotonta. Lisäksi jänikset parturoi sen suojauksista huolimatta joka vuosi.



Rikkaruohoelämän Between kertoi hyvistä taimista, joita oli saatavilla HongKongissa (kiitos vinkistä!). Heti samana päivänä töiden jälkeen ryntäsin katsomaan, olisiko lewisioita ja olihan niitä. Näissäkin on jännää tunnearvoa, sillä sain tällaisia yhtenä äitienpäivänä mieheltä ja lapsilta. Tuossa oikeassa alalaidassa on muuten kasvi, jonka lapussa luki syyshohdekukka. Eipä ollenkaan näytä siltä! Lapun latinankielisen nimen perusteella kasvi paljastui päivännoudoksi. Nätti se on, toivottavasti viihtyy.



Hieman ankealtahan tuo penkki pikkuruisine perennoineen nyt vielä näyttää. Kesäkukkia voisi lisätä väleihin. Niin ja vaikkapa pioniunikkoa siemenestä!



Kasvatuslaatikotkin ovat valmiina aloittamaan kauden. Perunat on jo istutettu, samoin porkkanat. Perunaksi valikoitui tänä vuonna ihan perus-Timo, mutanttimuotoja siis tuskin näemme tänä kesänä. Vuoroviljely toteutuu meillä kahta laatikkoa vuosittain vuorottelemalla, muuhun ei ole mahdollisuutta. Yrttikauppaan olisi piakkoin päästävä, ruukuissa kasvaneet mintut eivät nimittäin näytä elonmerkkejä, eikä yrttipenkissä juuri mikään muukaan kuin ruohosipuli. Vähäluminen talvi kai koitui kohtaloksi. Laatikot tulevat muuttumaan mustiksi, kunhan vaan saamme sateettomia päiviä.



Ja loppuun vielä yksi herkku, pikkuinen jouluruusu. Tarkempaa lajinimeä purkissa ei ollut, mutta joltain minimuodolta vaikuttaa. Vasemmalla näkyy vaaleajouluruusun lehti, joka tämän rinnalla on aika iso. Näitä jouluruusujahan ei koskaan voi olla liikaa!





12 kommenttia:

  1. Voi että, onpa kiva projekti! Ihan totta, miksi pitää massapensasriviä heti sisääntulo-oven vieressä, kun siinä voisi olla jotakin ilahduttavampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, että joskus nämä oivallukset vähän antavat odottaa itseään. Tämäkin oli sitä luokkaa, että nyt jälkeenpäin ajattelee, miksei tehnyt tätä jo aikoja sitten!

      Poista
  2. Samaa mieltä Sailan kanssa. Mä olen ollut tyytyväinen Honkkarin taimiin. Kaikki ovat lähteneet kasvuun hyvin ja yksikään ei ole kuollut. Yhden kerran on tosin käynyt tuo sama, eli taimi on olikin eri kuin lapussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin kävi kerran köpelösti särkyneen sydämen kanssa. Lapussa luki Alba, mutta punaisia olivat. Eikös sullakin ollut vastaava Alba-episodi, taimi ei tosin tainnut olla Honkkarin?

      Poista
  3. Minäkin komppaan Sailaa! Honkkarista olen ostanut havuja ja pensaita. Yhtä hyvin ovat kasvaneet ja viihtyneet kuin puutarhamyymälöistä ostetutkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laadussa ei tosiaan ole valittamista. Tosin aina ei välttämättä osu paikalle sellaiseen aikaan, että kivoja taimia olisi tarjolla. Tai sitten ne loput on näännytetty janoon, reppanat...

      Poista
  4. Vaikka miten päättäisi, etten nyt yhtään pihalla myllää, se päätös tulee joka kerran pyörrettyä - ja vielä useampaan kertaan. Minäkin ostin Honkkarista noita Lewisioita. Ovat tanakoita ja hienoja taimia. Istutin osan ruukkuun kesäksi ja siirrän sitten myöhemmin maahan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Veri vetää mylläämään : ) Lewisiat on ihania!!

      Poista
  5. Siellä on ollut kovasti hommaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä kevät on aika kiireistä aikaa : )

      Poista
  6. Olen aina ollu sitä mieltä että musta multakin näyttää hienolle, eli kiva kukkapenkki, ei mitään kiirusta täyttöön. Ja hienot kasvatuslaatikot, onko ne kuumakäsiteltyä puuta vai mitä? Tuliko kalliiksi? Itse harkitsen nimittäin kans jonkunlaisia laatikoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnes rikkaruohot tulee niin multa on ihan jees ; )

      Nyt ei yhtään muisteta miehen kanssa, paljonko noi laudat maksoi. Yleensä tuppaa menemään muutama satanen tuollaisiin projekteihin. Laudat on joo lämpökäsiteltyä, sitä perusvihreää. Tiedettiin, että maalataan ne joskus niin ei satsattu ruskeaan. Eniten rahaa noissa laatikoissa menis maa-ainekseen (ainakin noin isoissa laatikoissa), mutta koska me kaivettiin tramppakuoppa samaan aikaan, kolme laatikkoa täyttyi melkeinpä sillä maalla ja mullalla. Pienemmillä laatikoillakin toki pärjää, nuo isot tehtiin ikäänkuin korvaamaan perunamaa, jota ei olisi tuohon kivikovaan metsämaahan millään saanut muuten (tai no, ihan hullulla työllä...)

      Poista