Neulekesän kuulumiset

Kesä on vaihtunut syksyksi ja minä palailen blogin pariin. Pikkuinen taukonen teki ihan hyvää ja sinä aikana sain kuvattua niin paljon kaikenlaista käsityötä, että niitä on tännekin laitettava, ettei jää ihan unholaan. Nämä kaikki ovat valmistuneet kesän aikana, jotkut aikaisemmin, jotkut myöhemmin.

Kesällä tuli istuttua jonkun verran autossa mökki- ja muilla matkoilla, että oli pakko olla jotain neulottavaa. Marketeista saa onneksi Novitaa, kun pahin hätä iskee. Nämä Pätkiksen ruskea ja valkoinen ovat juuri tuollaisia hätäostoksia ja ihan raikkaat sukathan niistä tuli. Puikot oli muistaakseni kolmosen. Hitsi, kun alkaa tekemään mieli pätkistä jo kun näitä sukkia vilkaiseekin! Onneksi ei ole kelta-ruskeat, DaCapo on nimittäin vielä parempaa ; )

Huivimalli Ho´okipa on ollut himoittujen jonossa jo aika kauan. Nyt raaskin korkata Handun merinosukkakerän värissä `Totinen konjakki-oliivi´ ja neuloin sen. Malli on kiva ja lopputulos kaunis, mutta voi luoja, miten tylsäksi neulominen kävi! Ihan tuskalla tein viimeiset kymmenet sentit, kanustimena se, että ihan kohta loppuu.

Mallin ekoilla kerroksilla ohjeessa oli myös jotain häikkää, sillä luotu silmukkamäärä ei vaan riittänyt siihen, mitä ohjeessa käskettiin tekemään. Muutaman kerran yritin aloittaa tarkasti ohjeen mukaan, mutta lopulta oli vaan luotava enemmän silmukoita, jotta sai mallin lähtemään alkuun. Hieman ärsyttää maksullisissa ohjeissa tuollaiset virheet.

Kaikesta purnauksesta huolimatta lopputulos on kiva ja lanka nyt on mitä ihanin, ei kai Handu voi mitään muuta ollakaan!

Perussukkia neuloin Nallen Taikaväreistä useammatkin. Muutamat olisivat ainakin menossa hyväntekeväisyyteen huostaanotetuille nuorille. (Pesäpuu ry Selviytyjät). Kuulemma nuoret ovat olleet saamistaan sukista todella otettuja ja onnellisia. Näitä neuloessa mukaan kutoutui siis paljon lämpimiä ajatuksia sukkien saajille : )

Nämä kaikkki ovat suunnilleen kokoa 37, koska niitä tarvitaan kuulemma eniten.

Sitten yksi ikuisuudelta tuntunut projekti nimeltä Pomatomus. Tämä Cookie A:n malli on ollut jo kauan listalla. Kun lähdin maaliskuussa Dubaihin, otin nämä sukat matkaeuleeksi. Yölentojen takia nämä edistyi matkalla hitaanlaisesti, mutta valmista kuitenkin tuli sitten matkan jälkeen, taisi olla jo ennen kesää.

Kuvat otimme nyt syksyllä, hurjan nopeaa toimintaa siis!

Lankana näissä oli Dropsin Delight, puikkokoko 2,75. 

Yhdeksi kesän autoneuleeksi nappasin Fabelin jämiä ja 2,5 puikot. Näissä sukissa yhtenä lankana on myös Järbo Garnin Miniraggi, kaksi muuta sitten Fabelia. Mulla on aina tarve symmtriaan, siksi yritin kikkailla sukat samanlaisiksi. Melko samanlaiset tulikin, vaikka muutama raita ei ihan mätsääkään. Nää sukat saattaa jäädä ihan itselle, kun en niistä varmaan malta luopuakaan ; )

Neulekesän jälkeen on päälle vyörynyt neulesyksy todella hurjalla voimalla! Yksi huivi on juuri valmistunut ja kohta tulee valmiiksi neulepaita. Näistä Malabrigon ihanuuksista (Silkpaca) taas on työn alla Veera Välimäen Huivileikki -kirjasta Kappa. Lisäksi yhdet villatakkilangat huutelee kassista ihan tosi kovaa. Ihana on neuloa näitä kaikkia!

Haastevastauksia

Sain Pakkoneulootikko Heltsulta 11 kysymyksen haasteen. kiitos paljon! Tässä vastaukset kysymyksiin, kuvituksena sekalaisia otoksia aiheesta ja aiheen vierestä. Pahoittelut huonolaatuisista kännykkäkuvista, järkkärimme lähti tänä aamuna poikamme mukana partioleirille Japaniin, nyt ollaan sitten vaan puhelimen kameran varassa.


1. Mitä harrastat käsitöiden lisäksi?

Puutarhurointi on toinen tärkeä harrastukseni, se taitaa olla neulomisen kanssa jaetulla ykkössijalla. Ompelu tulee heti tiukasti kakkosena. Muuten sitten luen paljon ja lenkkeilen, ainakin välillä.


2. Mitä haluaisit harrastaa, jos mikään esim. raha ei rajottaisi?

Varmasti harrastaisin ihan samoja juttuja, mutta jos rahaa olisi ihan hirveästi, niin ehkä sitten vähän eri mittakaavassa. En kyllä koe, että rahatilanne rajoittaisi harrastuksia niin, että se harmittaisi. Jos voisi ostaa ihan kaiken kivan, mitä vaan mieli tekisi, niin kävisihän se jo aika tylsäksi. Toisaalta jos raha ei ollenkaan rajoittaisi, niin lisäisin harrastuksiini vaikkapa matkustelua kivoihin puutarhakohteisiin esim. Englantiin ja lankaahan voisi käydä ostamassa vaikka Yhdysvalloista tai Perusta! Oih, se olisi ihanaa!


3. Mikä on lempi neulemallisi?

Vaikea nimetä vain yhtä, mutta sellaisia, joita olen tehnyt enemmän kuin yhden kerran ja lisääkin voisin neuloa, on kuplalapaset ja Nurmilintu -huivi. Kai ne sitten on lempineulemalleja ; )


4.  Missä asuisit, jos voisit asua missä päin vain?

Kääk, hankala päätös! Mielellään jakaisin asumiseni monen paikan välillä. Asunnot voisi olla New Yorkissa, Istanbulissa ja Skotlannissa, ainakin.

5. Mikä on lempilankasi?

Käsinvärjätty, pehmeä fingering-paksuinen sukkalanka, joka käy huivilangaksikin.


6. Mikä on lempivärisi?

Tällä hetkellä tylsästi harmaa, musta ja valkoinen. Pidän paljon myös sammaleenvihreästä, beigestä, okrankeltaisesta, syvänpunaisesta ja ruskeasta.

7. Mistä olet oppinut tekemään käsitöitä?

Kotona äidiltäni ja koulusta. Innostus ja taipumus on varmasti verenperintöä, mutta myös kaverit ovat vaikuttaneet. Ystäväni I innosti minut ompelemaan vaatteita.

8. Onko sinulla lemmikkejä? Jos on niin mitä?

Elli-kissa pyörii täällä blogissakin ahkerasti.


9. Mistä löydät neulemallit, joita teet? Tilaatko lehtiä, ostatko kirjoja, jos niin mitä?

Mallit löytyy Ravelrystä lähes aina. Satunnaisesti muualta netistä esim. Pinterestin kautta ja joskus neulon Novitan tai neulelehtien ohjeilla. Kirjoja ja lehtiä en juurikaan tilaa/osta, sillä Ravelry on  kaikista inspiroivin ja monipuolisin lähde. Siellä voi tarkennetulla haulla hakea ihan tarkasti mallia omilla kriteereillä. Uskomattoman hieno työkalu, suosittelen sitä lämpimästi!


10. Teetkö käsitöitä hyväntekeväisyyteen? Jos teet niin mistä löydät kohteet?

Ennen en ole tehnyt hyväntekeväisyyteen, mutta juuri nyt on työn alla usemmat sukat nuorille, joilla on huostaanottotaustaa yms. Tämän kohteen löysin sosiaalialalla työskentelevän ystäväni avulla. On ollut erityisen mukava neuloa sukkia, kun tietää, että saajat arvostavat niitä todella. Ihan perussukka Novitan Nallesta saa kokonaan uuden merkityksen, kun mukaan neuloutuu lämpimiä ajatuksia.

11. Teetkö muita käsitöitä, kuin neuleita? Jos niin mitä?

Ompelen varsinkin kesäisin mekkoja ja satunnaisesti virkkaankin.

Uusi pikku makkari

Pitkästä aikaa vähän remonttipostausta! Ja pitkään tässä pikkuremontissa menikin. Aloitimme sen hiihtolomalla helmikuussa ja muutimme olohuoneeseen nukkumaan. Matkan varrella tuli kaikenlaista vesiputkeen poraamista ja muuta pikku hidastetta ja lopulta nukuimme olkkarissa aina vappuun asti. Ja kesäkuussa otetut kuvat julkaisen nyt heinäkuussa. Hyvin verkkainen prosessi siis!

Suurimpana rakenteellisena muutoksena huoneeseen tuli uusi väliseinä. Sitä ei jostain syystä alunperin ollut, vaikka tilojen välissä on korkeuseroakin. Aluksi seinän virkaa toimitti vaatekaappi ja ikkunaseinän puolella oli jos jotain hyllyviritystä. Siitä koko homma oikeastaan lähti liikkeelle, kun yksi vaatetanko vaatekaapin ja ikkunaseinän välistä romahti. Tuo kohta piti siis saada kuntoon ja miksipä ei samalla remontoitaisi koko huonetta!

Uuden seinän yläosaan laitoimme ikkunan, joka alunperin oli keittiömme tuuletusikkuna. Heti talon ostettuamme puhkaisimme keittiöön oven takapihan terassille, niin nämä ikkunat jäivät tyhjänpantiksi. Kiva, että kaikki ikkunat ovat nyt samaa sarjaa ja aikakautta.

Makkarin päädyssä on entinen vaatehuone, joka välillä toimi makuuhuoneenamme. Nyt siitä tehtiin vaatehuone sanan varsinaisessa merkityksessä eli walk-in-closet. Perinteisesti kaikkien kotiemme vaatehuoneet ovat olleet romuhuoneita ja lattiasta kattoon täynnä milloin mitäkin sälää, mutta nyt tuonne uuteen vaatehuoneeseen eivät pääse kuin käyttövaatteet. Kalustus on siellä vielä kesken, tavoitteena olisi joskus hankkia sinne kunnon systeemit vaikkapa Ikeasta. Väliaikaisetkin lipastot ja lankakorit toimivat myös hyvin, mutta ovat hiukkasen rumia. No, ehkäpä talon viimeisimmässä nurkassa voi olla vähän jotain rumaakin.

Niin ja tuo päiväpeitto, se on jo saanut lähtöpassit. Eihän tuo vaaleanpunainen väri nyt sovi uuteen huoneeseen ollenkaan! Mietinnässä on uusi päiväpeitto, joka voisi olla kaksi untuvapeittoa ommeltuna yhteen tai sitten joku muu kiva, ruskean- tai harmaansävyinen juttu.

Saunaeteisessä sijaitsee nyt askartelupöytä ja kaapisto tarvikkeille. Tämä huone on keltaisia kiuruja lukuunottamatta vielä remppaamatta. Lattia oli jo talon ostohetkellä kaikista kamalin osa koko taloa ja tuntuu ihan hullulta, että juuri se on säästynyt kaikista viimeisimmäksi remonttikohteeksi! Huoneeseen tullaan myös saunasta ja pesuhuoneesta, joten lattian tulee olla ainakin hieman vedenkestävä. Yksi vaihtoehto on laatta/klinkkeri ja sinne alle lattialämmitys, mutta olemme ehkä kuitenkin päätymässä uuteen vinyylilankkuun, joita saa mm. parketin näköisillä pinnoilla.

Elli esittelee : )

Ihanimmat kankaat pääsivät kaappiin, langat muuttivat vierashuoneeseen. Työpiste on nyt mukavan kompakti ja taas oli hyvä tilaisuus luopua ylimääräisestä sälästä. Ompelujuttuja tuossa ei oikein mahdu tekemään, mutta onneksi on aina keittiönpöytä, jonka vallata ; )

Ateenan terveiset

 

Käväisimme viime viikolla tyttäremme kanssa Ateenassa. Häntä kiinnostaa kovasti antiikin kreikkalaiset jumalat ja hän paloi halusta nähdä Partenon yms. Poikamme ollessa riparilla päätimme tehdä pienen matkan kolmistaan. Kaupunki ja sen huikeat nähtävyydet oli juuri niin uskomattomia, kuin edelliseltä reissulta (1999) muistinkin. Kaikki on Ateenassa kävelymatkan päässä ja nyt sattui vielä olemaan jukinen liikenne ilmainen niin huristelimme metrollakin aika paljon. Talouskriisi näkyi turistin arjessa yllättävän vähän.

Heti ensimmäisenä aamuna suuntasimme kukonlaulun aikaan Akropoliille, koska halusimme välttää turistimassat. Kukkulan alarinteellä, juuri ennen Plakan kaupunginosaa, sijaitsee Anafiotika, jonka kapeilla kujilla voi aistia Kreikan pikkusaarten tunnelmaa. Myöhemmin kiertelimme noita kujia ja kohtasimme siellä mm. useita kissoja : )

Ihanat ihmiset ruokkivat ulkona eläviä kissoja. Eipä näytä nämäkään yksilöt kärsineen ruuanpuutteesta! Aamupala Akropoliin juurella.

Vartiosotilailla evzoneilla oli hauskat tupsukengät. Sattumalta törmäsimme vahdinvaihtoon presidentinlinnan luona ja saimme ihailla marssiseremonian hauskaa koreagrafiaa ihan läheltä. Nastapohjaisilla kengillä tepastelevat vartijat ojentelivat viehkosti nilkkojaan ja heittelivät aseitaan.

Yhtenä päivänä vuokrasimme auton ja suuntasille Korintin kanavan yli Peloponnesoksen ihmeitä katsomaan. Kävimme Nemean kentällä, jossa Herakles surmasi Nemean leijonan. Kuvassa näkyy kentän pukuhuoneen rauniot, joiden takaa johti tunneli hiekkakentälle.

Vähän matkan päässä Nemeasta sijaitsi Mykene, jonka huipulle kipusimme. Paikka oli vaikuttava ja maisemat hienot. Kaupungin porttia vartioi kaksi kivistä leijonaa ja museossa näimme Agamemnonin kultanaamion.

Nafplion pittoreskissa pikkukaupungissa kiipesimme venetsialaislinnoitukselle, nautimme makoisan lounaan ja pulahdimme kaupunginrannalta Välimeren aaltoihin.

Matkan jälkeen loma on jatkunut mukavilla hommilla kotona. Sadekuurojen välissä olen koittanut olla pihalla uuden kukkapenkin kimpussa ja ompelukonekin on täällä surissut.  Ihan perinteisiä lomapuuhia siis!

Pikkukurjenmiekkoja, pioneita ja puutarhatreffit

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa kukkivat pari pikkukurjenmiekkaa (Iris pumila), joiden kukkia odottelin malttamattomana jo viime vuonna. Tämä säämiskän värinen on nimeltään Gingerbread Man, tuo ruskea oli todella vänkä lisä kukkapenkkiin kaukaa katsottuna. Vaaleanruskea ei todella ole mitenkään yleinen kukkivan kukan väri, päinvastoin jo kuihtuneen kukan väri.

Toinen odotettu pikkukurjenmiekka Cherry Garden hehkui suorastaan kirsikkapuiston väreissä. Aivan ihana syvä punainen, eri valoissa eri värinen. Kuvassa näyttää lilahtavalta, mutta kukka oli oikeastaan enemän kirsikanpunainen kuitenkin. Kurjenmiekoissa on noi ihanat karvatupsut lehden alkupäissä, suloiset kerrassaan.

Sitten pioni-osastolle! Neljättä vuotta kukkapenkissä rehevänä kasvanut `Paula Fay´ kukki viimein yhden kukan voimin! Kuvassa jo hieman ylikukkineena, mutta ihanan tummanpunaisena silti vielä hehkuen. Ensi vuonna voisin mielellään katsella enemmänkin näitä kukkia : )

Tämän vuoden hankinta, jalopioni ´Madame Caloy´:ssa oli melko isot nuput ja se ehättikin ne jo avaamaan. Taimen mukana seuranneen kuvan mukaan kukan olisi pitänyt olla vaaleanpunainen ja keskeltä kermanvaalea. Ei haittaa kukan valkoisuus, ihastuttava se on joka tapauksessa!

Marketanpuiston toukokuisilta markkinoilta yksi hankinoista oli perhosorvokki. Sillä on mitä ihanin, puhtaanvalkoinen kukka, jossa myös hapsut sisällä : )

Ja vielä yksi uusi kasvi, akileija punavalkoisena. Vastustamattoman iso ja kaunis kukka!

Eilen minulla oli mukavat puutarhatreffit, kun tapasimme Rikkaruohoelämää -blogin Betweenin kanssa. Hän tuli hakemaan minulta koristemansikkaa ja toi vaihtareiksi vaikka mitä ihanuuksia, mm. taponlehteä, (joka on ollut hankintalistallani), kevätkaihonkukkaa ja metsäruusua. Oli oikein mukava tavata samalla aaltopituudella oleva puutarha- ja kissaihminen! Juttua olisi riittänyt vaikka kuinka, joten täytynee tehdä vastavierailu piakkoin : )

Uusille kasveille on alettava tekemään hyviä istutuspaikkoja eli yhtä penkkiä pitää alkaa laajentamaan. Ei yhtään hullumpaa kesälomapuuhaa se, kun vielä ilmatkin näyttää tästä vähän paranevan. Lähdenkin tästä pihalle, adios!

Kesän alkua

Niin ne koulut loppuivat jo pari viikkoa sitten ja aika sen jälkeen on mennyt varsinaista pikavauhtia. Heti kesäloman ekana päivänä kävimme työporukan kanssa Tallinnassa vesoilemassa/tyhyilemässä. Kukkakojusta ostin muutaman leikkopionin, kun olivat niin söpöjä ja edullisia. Ensimmäinen ehätti jo aukeamaan, pari muuta tulivat vähän perässäpäin.

Koulun kevätjuhlat ovat aina jotenkin tunteikkaita ja nyt se oli sitä erityisesti, kun oli nuorimmaisemme alakoulun vika kevätjuhla. Kun hän vielä sai Hymytyttö -patsaan niin piti ihan kyyneleitä pyyhkiä. Voi herkkys ja ihanuus! Myös paikallisten Marttojen kädentaitostipendi ilahdutti tätä äitiä kovasti. Myös poikamme sai tämän stipendin kaksi vuotta sitten. Omenat ovat siis pudonneet hyvin lähelle puuta : )

Työpaikalle tein tapani mukaisesti stipendikortit. Melko samanlaisia nämä kummatkin mallit, mutta laitoin kuitenkin pojille yläpuolella olevat, koska se ei ehkä ole niin kukkainen, vaikka krumeluurinen onkin.

Tytöt sai sitten kukkakortit.

Viikonloppuna juhlimme hymytyttömme 13-vuotissynttäreitä. Hän itse ideoi ja valmisti kakun alusta alkaen. Pohjaan tuli voita, joten vaikka kakku oli tietysti hurjan hyvää, oli se myös melkoisen tuntia! Välissä oli lemon curdia ja valkosuklaa-kermavaahtoa. Orvokit kävimme poimimassa talon takaa kalliolta, jossa ne taatusti ovat täysin luomua ja pakokaasuttomia, Söin pari, hyviä olivat ; )

Vielä muutama työntäyteinen työpäivä edessä, sitten koittaa loma!

Parit huivelot

Vielä pari huivia ehti valmistua, ennenkuin alkaa kesän hiljaiselo neulerintamalla. 

Ruskeanpunertava lanka on Squoosh Fiberarts BFL Sock värissä Red Maple. Valitsin malliksi Ravelrystä löytyvän 3S -huivin, mutta neulottuani sitä muutaman sentin, totesin että aina oikein -neule ei mitenkään istu tuolle langalle. Jälki oli ihan sekavaa ja mömmömäistä eikä sävyistä saanut mitään selvää. Aloitin uudelleen sileällä neuleella ja heti tuli parempi. Reikäneulekerroksia tehtiin satunnaisesti pitkin matkaa ja se ainakin piti mielenkiintoa yllä koko neulomisen ajan.

Tästä tuli kiva huivi, joka sopii erityisesti sitten syksyyn sävyjensä puolesta!

Yksi herkkulanka, Evermore Studios Swanky Sock värissä Sandy Beach odotti hetken sopivaa mallia. Päädyin vanhaan tuttuun Nurmilintuun, mutta en taaskaan tahtonut tehdä aina oikeaa. Sileällä siis mentiin, eikä käpertyvä reuna haittaa lopputuloksessa ollenkaan. Pitsi erottuu kauniisti ja lanka nyt on mitä ihaninta.

Oikea väri tulee esille tässä kuvassa paremmin, se on sellainen lämmin hiekanruskea.

Molemmissa huiveissa käytin pitkää pyöröpuikkoa koossa 4,5mm. Huivit ei ehkä näin kesällä pääse hirveän kovaan käyttöön, mutta syksyllä on sitten mukava kaivaa "uusia" huiveja piristämään asuja.

Kesä tulee (tai oikeastaan on jo täällä), joten pitänee kaivaa taas afrikkalaiskukkavirkkaustyö esiin : )

Oi, mitä ihanin toukokuu!

Tämä toukokuu nyt vaan on niin ihana! Pihalla kasvaa kohisten ja ensimmäiset jo kukkivat. Ja nämä ihanat vaaleanvihreän sävyt!

Viime kesänä reppanataimina hankkimani pari tarhakylmänkukkaa voivat hyvin ja toinen kukkii näin hienosti. Tämän punaisen lajikkeen nimi on Pin Wheel.

Etupihan vinopenkistä kuukahti jo viime kesänä peikonpähkinä, sen tilalle hankin hakuropajun, joka on mallia "pikkupuska", ei siis ole vartettu, kuten kai yleensä on tapana. Niitä olen muutamia kokeillut ja aina ne ennemmin tai myöhemmin paleltuvat talvella. Jospa tämä maata lähempänä kasvava versio vaikka olisi pitkäikäisempi. Sen lehdet ovat niin kauniit, että aina tämä kasvi vaan viehättää!

Koiranhammasliljat kukkivat komeasti tänä keväänä. Lehtien marmorikuvio on todella erikoinen, ja kaunis on kukkakin, Takana häämöttää kevätesikko ja näköjään yksi vuohenputken lehtikin, hyi hyi...

Tässä esikko lähempää. Se on tuotu Turun saaristosta Iniöstä ja muutti vanhan kotimme pihalta nelisen vuotta sitten. Voi hyvin ja kukoistaa! Tänä keväänä bongasin kävelytien varresta metsän reunasta pikkuisia etelänkevätesikoita ja siirsin ne pihaani. Toivon niillekin oikein rehottavaa tulevaisuutta.

Viime keväänä Saaripalstan Sailalta saamani Gold laced -esikko voi myös oikein rehevästi. Tuntuu, että se on tuplannut kokonsa ja kukkia tosiaan pursuaa. Tämä on ihana, ihana, ihana! Saila muuten juuri selvensi kevätesikon ja etelänkevätesikon eroja, kannattaa lukea hänen blogistaan.

Äitienpäivälahjaksi toivoin tänä vuonna riippajalavan ja sellainen nyt takapihallamme nököttää. Entisen kotimme pihalle istutimme sellaisen ja tykkäsin siitä ihan hurjasti. Olisin halunnut sen mukaani, mutta ei sellaista 9-vuotiasta puuta niin vaan muuteta. No, nyt riippajalavapuutos pihassamme on korjaantunut.

Lauantaisilta Marketanpuiston puutarhamarkkinoilta mukaan tarttui yhtä sun toista herkkua, ja yksi niistä on Merimiehensydän -niminen kevätkukkija. Eikös olekin hauskan näköiset kukat? Tämä on sellainen, joka kukittuaan häviää täysin. Täytyykin olla tarkkana myöhemmin kesällä ja syksyllä, ettei runtele tämän juuria.

Niin inspiroivaa aikaa kun tämä toukokuu onkin, välillä pitä vähän levätä. Ja muistaa venytellä varpaita : ))

Kuka on syönyt jouluruusuni?

Huhtikuussa terassipenkin jouluruusuni aloittivat oikein lupaavat kukintansa. Kaksi tummaa jouluruusun taimea ovat nyt kolmevuotiaita ja viime keväänä ne eivät suvainneet tehdä yhtään kukkaan. Niinpä olin tänä vuonna erityisen iloinen monista nupuista.

Myös vaaleajouluruusu (Helleborus Niger) pisti parastaan: Kummassakin isossa yksilössä oli hirmuinen nippu nuppuja, joista suuri osa avautui kauniisti pienistä talven vaurioista huolimatta.

Kunnes huomasin, että joku käy öisin napsimassa kukkia suuhunsa. Ensin hävisi toisen puskan kukat, varret vain jäivät jäljelle. Sitten alkoi huveta myös toisen rykelmän kukat.

Päätin suojata kallisarvoiset kukkaset ja askartelin verkosta niille huput. Yläkuvassa näkyykin, kuinka muutamaa kukkavartta on jo verotettu, enää yksi jäljellä.

Vaaleajouluruusun harvennettu tupas sai myös verkkohupun suojakseen.

Mutta ei auttanut verkko, niin oli eräänä yönä napsittu tumman jouluruusun kukka verkon alta! Tajusin siinä vaiheessa, että verkkoni ei ollut kovin tukeva, sillä sitä ei ollut kiinnitetty maahan. Arvelin, että asialla on ollut ystävämme rusakko, joka on saanut verkkohuppua vaan työnnettyä ja siten päässyt käsiksi kukkiin.

Viritin vaaleajouluruusun verkolle kukkakepeistä tuet, jotta verkko ei pääsisi enää liikkumaan. Ei auttanut sekään, seuraavana aamuna ei ollut yhden yhtä kukkaa jäljellä. Olisiko tuholainen sittenkin ollut myyrä, joka mahtuu verkon silmistä sisäpuolelle? En tiedä.

Uskaltauduin kaikesta huolimatta istuttamaan uusimman hankintani Double Ellen -jouluruusun terassipekkiin, mutta suojasin sen tuollaisella tiheämmällä ja painavalla verkkotötteröllä. Kuka tai mikä kukkien napsja onkaan ollut, se ei osaa kiivetä verkkoa pitkin ylös kukkien luokse.

Onneksi on kuvat muistona nupuista ja auenneista kukista, jotain lohtua sentään...