Neulevuosi 2017

Vuonna 2017 tuli jälleen neulottua huivi jos toinenkin. Noista viidestätoista itselle jäi suurin osa, vain kaksi on neulottu muille. Huiveja on edelleen suunnitelmissa tällekin vuodelle. Vaikka niitä on paljon, tulee niitä myös käytettyä paljon. Eli lisää vaan, kiitos!

Paitarintamalla oli rauhallisempaa - ja vihreää! Vasemmanpuoleisen neuloin uusiksi, mutta kyllä sen voi omaksi projektikseen laskea. Keskimmäinen on pojan islanninvillapaita Riddari, oikealla kasvivärjätystä vironvillasta Sammal.

Toinen kolmen suora on lapasille. Näitä mun oli tarkoitus tehdä paljon enemmän. No, jääpähän tavoitetta tälle vuodelle : )

Muut -kategoriaan kuuluu viime vuodelta muutama peitto ja pari pikkuisempaa juttua. Muutama päivä sitten valmistui joulupukin pyykkinaru, jota oli tosi hauska neuloa. Keskellä Tsiisus -puhelinpussukka ja alimpana käsivarsien lämmittimet.

Vuoden ainoa virkkaustyö valmistui kesällä. Lopputulos on kiva, mutta jatkossa kyllä harkitsen pitempään, jos meinaa tehdä mieli alkaa virkata jotain isompaa. Olen kuitenkin enemmän neuloja. 

Ylänurkassa näkyy kaikki 30 palaa Cascade Yarnsin 30-vuotisjuhla-KAL-peittoon. Muutaman viikon välein ilmestyi eri suunnittelijan ideoima pala ja viimeisin tuli muutama päivä sitten. Vielä on tulossa kokoamisohjeet. Peitto siis ei ole valmis, mutta lasken palat kuitenkin vuoden 2017 projekteiksi. 

Pipot muodostaa myös oman kolmen suoransa. Sattumalta kaikissa samoja sävyjä! Kaksi ekaa on tehty ihan vuoden alussa, viimeisin muutama viikko sitten. Pipojen kanssa voisin myös vähän petrata tänä vuonna.

Sukkasia on valmistunut tasaiseen tahtiin. Yleensä ne ovat pieniä välisukkia, mutta pari suurempitöistä mahtuu myös mukaan. Syksyllä tein Taimitarhan Metsäretki -sukat, joihin käytin kasvivärjäämiäni lankoja. Joulukuussa tein vaihto-oppilaallemme joulukalenterisukat.

Pipojen, lapasten ja sukkien määrä on kovassa laskussa, mutta huivien määrä nousussa. Neulevuosi 2018 on startannut hyvin, puikoilla on sukat ja suunnitelmissa ainakin yksi neuletakki. Ja huiveja...   

Ripaus kesän kauneutta

On tullut postattua viime aikoina niin paljon villasukista ja muista sen sellaisista niin laitetaan välillä kukkasia :) Nämä marraskuun viimeiset päivät tuntuvat lähinnä tervanjuonnilta, joten kaikenlainen piristys on tarpeen.

Nämä kaunokaiset kukkivat upeasti sisällä hetken aikaa. Kuvat ovat usean viikon takaa, turha siis varmaan mainitakaan, että moista kukkaloistoa ei ikävä kyllä enää ole havaittavissa.

Tämä yksilö on joku hieman spesiaalimpi, mutta lajiketta en tiedä. Tunnistaako kukaan?

Nuo muut ovat ihan maatiaisia, massatavaraa Plantagenista.

Pienenä aasinsiltana herkän vaaleanpunaisen värin kautta voin kertoa yhden pimeää marraskuutani piristävän asian: Saan tänään uuden pienen auton, sellaisen vaaleanpunaisen :) Vaaleanpunainen avaimenperä ja taustapeiliin ripustettava lasihelmistä tehty pikkuruinen suojelusenkeli on jo laukussa mukana, kun muutaman tunnin päästä lähden autoa noutamaan. First things first : )

Uusinta uutta

Raahasin töistä kotiin uuden lelun lapsille. Kirjoituskonevanhus oli lentämässä roskikseen kerättyään pölyä kopiohuoneen hyllyillä ainakin 8 vuotta. Muistan, että lapsena oli huisin hauskaa kirjoittaa koneella ja ajattelin kokeilla, vieläkö kone toimii.

Ja toimiihan se! Tämä on ihan sähkökone, ja mainostaa olevansa kompaktikin vielä. Öhöm... Leveyttä koneella on ainakin 60 cm ja syvyyttäkin puolisen metriä. Ja mikä ihana naputuksen ääni siitä kuuluu kun kirjoittaa! Kyllä on toimistot hiljaisia nykyaikana, kun tuota mökää ei enää ole.

Aika kellastunuthan tuo on, ja melko rumakin. Silti se on meillä ollut sisustuselementtinä muutaman viikon ja suhteellisen ahkerassa käytössäkin. Hyvä lelu siis!

Lapset ovat kirjoittaneet tajunnanvirtaa jo muutaman aanelosen. Ihan vaan silkasta kirjoittamisen ilosta! Tätä menoa saattaa kohta putkahtaa ilmoille vaikkapa pieni novelli. Halvat on huvit :)

Sky Planter ja hassut potut

Keväästä asti haaveilemani Sky Planter kotiutui meille joku aika sitten. Ihan vaan oli siitä kiinni, että muisti mennä Kodin1:seen ja hankkia se. Samalla piti toki ostaa jokin siihen sopiva rehu ja tuo apinankorva(ko sen on) näytti hauskalta. Hieman jännitti kipata ruukku ylösalaisin, mutta multaa ei varissut juuri yhtään, eikä ole varissut sen koommin. Kuulemma se tiivistyy eikä varisekaan. Kukkaa kastellaan ylhäältä päin, ruukun yläosassa on keraaminen purkki, jonka päällä on reikä. Kun purkissa on vettä, sitä imeytyy suoraan kukan juurille. Hyvän näyttää toimivan ja on oikein hauskan näköinen!

Sit vielä on pakko laittaa pari kuvaa meidän hassupotuista. Lupaan, että nämä on viimeiset : )

Näistä tuli hyviä mausteisia lohkoperunoita uunissa. Nam!

Lähikuvassa lumme

Mökkijärvessämme kasvaa kauniita lumpeita. Lapset niitä välillä souturetkillään poimivat ja ovathan nuo kukat ihania.

Maljakossa eivät harmi vaan kestä juuri yhtään, vaan sulkeutuvat ja lakastuvat. Niitä onkin parempi ihailla veneestä käsin. Tässä kuitenkin vähän tutkielmaa muutamasta yksilöstä ihan läheltä.

Väreistä tulee vähän mieleen kananmuna...

Lootusmaista näköä löytyy myös, kun oikeasta kulmasta tarkastelee.

Kastepisarat ovat tarrautuneet lehtien kylkeen, pienet timantit.

Hei hei! :)

Matkamuistoja

Reissuilta on aina mukava tuoda kotiin joitakin muistoja valokuvien ja kokemusten lisäksi. Anopillani on tapana tuoda matkoilta joulukuusen koristeita ja se on minusta aika hauska juttu. Kuusesta löytyy sitten kirjo miteä erilaisimpia juttuja, mm. New Yorkin taksi, Lontoon orava, skottiruutuinen pallo ja Moskovan sipulikupolinen kirkko. Prahassa oli linnan liepeillä ihana kauppa täynnä joulukoristeita! Tänä jouluna kuusessamme killuu kuvan kesämuistot :)

Bratislavasta taas löytyi nämä rouheat sienet, jotka pääsevät esille jo syksyllä ja saavat jatkaa ainakin jouluun.

Kosmetiikka on sellaista, jota aina tykkään hankkia ulkomailta. Erikoisuuksia, nääs ;) Yleensä koluan ihan ruokakauppojen suihkugeelihyllyt ja joka matkalta on pakko tuoda erilaisia nenäliinapaketteja. Nyt löytyi kamomillan ja nektariinin tuoksuiset paketit. Tsekkiläinen Manufaktura on todella ihana kosmetiikkaketju, josta ostin raikkaan tuoksuista Mojito -sarjaa. Nam!

Pikkuinen kummipoikamme saa tuliaisiksi Myyrä -pesunestettä. Kiva purkki, kun kukkaset näkyy nesteen läpi.

Vahingossa osuttiin myös Prahassa Star Beads -helmikaupalle, jossa kävin viime reissullakin, silloin ihan varta vasten osoitetta etsien. Kauppa on aivan pikkuinen muutaman neliön koppi, mutta seinät ovat katosta lattiaan täynnä ihania lasihelmiä ja tarvikkeita. Pussit maksoivat pääsääntöisesti himpan yli euron.

Rannekoruja tulee nykyään käytettyä eniten ja nämä korut tein uusista helmistä. Materiaalia jäi vielä :)

Maljaköynnös

Tässä on mun aarre, my precious :) Maljaköynnös, josta olen haaveillut jo kolme vuotta. Näin tällaisen ekan kerran Istanbulissa kesällä 2010 ja ihmettelin jo silloin, miten joku kasvi voikin olla noin täydellisen ihana. Kukkien muoto, nuppujen suippous, kauniin vihreät ja muotoiset lehdet!

Arvelisin tämän olevan ihan kesäkukka, mutta meinaan laittaa sen autotalliin talvea viettämään, jos se vaikka selviäisikin. 

Sisätiloissakin kukkii pieni ihanuus, kerrottu tulilatva. Vanhat kukat on jo ihan haaleat, mutta nämä uudet hehkuu. Kai tämäkin itse asiassa selviäisi kesällä ulkona?

Pieni kielotyttö

Kielojen aika on nyt parhaimmillaan! Kaavailemme antavamme opettajillekin kesälahjoiksi tuoksuvaa ihanuutta johonkin nättiin purnukkaan laitettuna. (Pari päivää aikaa kehitellä purnukat!)

Kielot toivat yllättäen mieleeni lapsuuteni erään suosikki-satukirjan Pieni Kielotyttö. (Jaetulle ekalle sijalle pääsee tosin myös Astrid Lindgrenin Kultasiskoni.) Tämä kyseinen kirja on painettu vuonna 1971 (3. painos), hankittu siis ennen syntymääni ja hinta on ollut 1 mk 50 penniä.

Kuvitus tässä kirjassa on aivan sanoinkuvaamattoman ihana. Tarina alkaa surullisesti kun rankkasade on upottanut Kielotytön talon.

Hän löysi kuitenkin uuden kodin kielosta ja mikä parasta, talossa oli monta kaunista ovikelloa!

Tarina päättyy tietenkin onnellisesti Kielotytön ja Kieloprinssin häihin, joissa perhonenkin itkeä tirauttaa. Niin söpöä :)

Löytyyköhän meidän kielomeren uumenista näin suloisia rakkaustarinoita?

Ullakon autoaarteet

Tyhjensimme autokatoksen yläpuolista varastotilaa edellisen asukkaan roinista ja seassa oli muutama kiva aarre. Vanhoja leluautoja, joista ei oikein saa selville ikää. Veikkaisin ehkä 70-lukua? Näissä turkoosissa ja punaisessa on todellista tyyliä!

Nämä kaksi taas voisivat muotokielensä perusteella olla vaikka kasikytlukua?

Kaunis puuauto on vielä aika hyvässä kunnossakin. Tällä ei liene leikitty kovin ahkeraan. Kopin sisuksen muotoilu on aika huippu!

Kaikista sympaattisin on kuitenkin tämä poliisiauto. Se on sisältä ontto, joten leikkijä on voinut laittaa rosvot ja ryökäleet maijan kyytiin.Tämän voisi laittaa ihan esillekin, meillä kun ei lapset enää tällaisilla leiki.

Osaako joku veikata näille leluille tarkempaa ikää? Ovatkohan vielä vanhempia kuin 70-lukulaisia?

Toukokuu!

Vuoden ehdottomasti ihanin kuukausi alkoi nyt :) Vappu on värikäs juhla ja sopii mainiosti aloittamaan kauden, jolloin luonnossakin alkaa löytyä väriä aina vaan enemmän ja enemmän.

Vappupalloiksi löysimme kirjakaupasta kivoja pallo-palloja ja perhospalloja.

Ja vuoden ensimmäiset valkovuokot, ihanuutta : ))

Tuoksuherneet ovat jo Ellin mittaisia! (Ja ikkunat pitäisi pestä...)

Vanhoja keräilyjä

Keräsin lapsena ainakin kiiltokuvia, tarroja ja vähän vanhempana julisteita. Ohimeneviä juttuja oli pullonkorkit ja karkkipaperit. Nyt vanhempana mulla on kokoelma postimerkkejä (aloitin kun olin kesätöissä  Postissa), mutta aktiivisemmassa keräilyssä taitaa lähes tahattomasti olla kirjat ja korut.

Kaikki kuvat on otettu vanhassa kodissa. Koruista suuri osa on jo myyty kirpparilla ja muutenkin korunkäyttöinnostus on laantunut huomattavasti. Ainiin ja keräsinhän  vuosia sitten myös huiveja! 90 -luvun lopulla ja 2000 -luvun alussa piti joka päivä kaulassa olla sellainen pieni kukallinen puuvillahuivi, yleensä Jackpotin. Ihan joka päivä siis, asuun sopivan värisenä. Huivit on vielä tallessa ja silloin tälllöin käytössäkin. Muutama yksilö on päässyt lenkkihuivikäyttöön : )

Pikkutavaroita oli ennen esillä hyllykössä, jossa teininä säilytin myös pieniä tärkeiät juttuja. Suuri osa kuvan esineistä on Turkista, mutta pienet talot on Kreikasta, istuva pappi Pohjois.Kyprokselta, pikkuruinen Paavi Roomasta ja pieni merenneito tietenkin Kööpenhaminasta. Yhdessä ruukussa törröttää Aatu-kissan viiksikarvoja (Ainiin, kerään myös talteen kissojen pudonneet viikset, Ellin luovuttamat on yhdessä rasiassa...) Alhaalla keskellä on miehen tarhassa tekemä sympaattinen siili ja sen oikealla puolella pieni pullo Kamferintippoja.

Aikasta rohkea oli vanhan kodin portaikon tapetti. Kivan näköinen kuosi edelleen, vaikka en noin voimakasta nykyään valitsisikaan. Uudet asukkaat vetelivät vaaleat maalit kaikkiin seiniin ensi töikseen. Mitenköhän mahtoi tuo kuosi peittyä ; )