26. elokuuta 2016

Kasveilla värjäämisestä







Koska tässä blogissa on tapana hurahtaa kaikenlaisiin juttuihin, lienee parempi esitellä uusin tapaus sitä lajia. Heinäkuussa ihan yllättäen iski valtava tarve kokeilla kasvivärjäystä! Inspiraation lähteeksi on helposti nimettävissä Instagram ja siellä erityisesti Nonnu.fi. (linkki blogiin). Niin ihania lankoja on Nonnulla, että uskaltauduin aloittamaan koko homman, kun näin, että se onnistuu hyvin kotioloissakin. Ei siis tarvita isoa rautapataa veden äärellä eikä sonnustautumista pellavamekkoon ja -esiliinaan!




Viimeisinä lomapäivinä lainasin kirjastosta nämä kirjat ja niiden ohjeilla aloitin saman tien.Värjääminen on todella helppoa eikä vaadi hirveästi mitään ihmeellisiä välineitä. Puretusaine alunan hankkiminen osoittautui kuitenkin kaikista haastavimmaksi, sillä sitä ei ollut lähiapteekeissamme. Tarvittiin reissu Mannerheimintien Yliopiston apteekkiin, jotta sain alunaa käsiini.




Värjäämiseen tarvitaan iso kattila, vähintään 10 litraa. Sellainen onneksi löytyi äitini kellarista, mutta se ei kuitenkaan toiminut induktioliedellämme. Otin avuksi Clasulta hankitun irtolieden, jota pystyn käyttämään myös ulkona. Keitoksista tulee tietysti jonkin verran tuoksuja, joten senkin takia ulkona keittäminen on ollut hyvä ratkaisu. 



Ison kattilan lisäksi tärkeä asia on ollut lämpömittari. Kaapista löytyi tämä paistimittari, jota saa vieläkin Ikeasta hintaan 6,99. Tuohon saa asetettua maksimilämpötilan ja mittari piipittää, jos se ylittyy. Oikein kätevä toiminto, jos ja kun ei jaksa ja pysty kattilan vieressä koko ajan istumaan.

Pohjalankoina olen käyttänyt Novitan Juhania (oli Prisman alessa 2€/100 g, jokin kampajalanka, joka on 7 veljeksen paksuinen), Novitan Venlaa (uusi fingering-vahvuinen lanka) sekä Fabelia ja Alizea.

Postauksen lopusta löytyy värjäämisen vaiheet, mutta nyt lankojen pariin:



Tässä on viimeisin värjäykseni, kielonlehdillä värjätty Novitan Juhani. Olin kuvaamassa pelkkää kerää, mutta siihen tuli niin vastustamaton linssilude, että pääsi hänkin kuvaan : ) Tämä kerä on pohjaltaan luonnonvalkoinen, ylimmässä kuvassa on samassa liemessä värjätty harmaa.

Kielon lehdet antavat nahistuneina ja kellastuneina tuollaista kaunista oranssihtavaa väriä. Ilmeisesti tuoreista vihreistä lehdistä ei irtoa juuri mitään, vaikka voihan sitäkin keväällä kokeilla, tuo kielopelto kun tuolla pihalla kuitenkin rehottaa.


Koivunkuori

Takapihan takana metsässä on pari vuotta sitten kaatuneita koivuja. Niiden kuorta keittelemällä lähtee tuollaista vaaleanruskeaa väriä. Tässä pohjalankoina Juhania ja fingering -versiot ovat Alize Superwashia. Oikeanpuolimmaisen kerän pohjalanka on hento vaaleanpunainen, muut olivat valkoisia.




Yhden kattilallisen keitin niin, että siellä oli puolet kultapiiskia ja puolet nahistunutta kieloa. Lopputuloksena lämmin tummempi keltainen ja harmaalla pohjalla tummempi vihreä.




Lupiinin lehdillä tulee aivan ihanaa keltaista ja harmaseen lankaan kaunista vihreää! Tässä on kahden eri erän lupiinikeitokset. Ensimmäisessä kokeilussa olivat nuo valkoiset, joista tuli siis keltaiset, ja tuo paksumpi vihreä eli alunperin harmaa. Tykästyin tuohon vihreään niin paljon, että piti vielä värjätä yksi padallinen, jonne laitoin 3 x 50g harmaata Fabelia.

Kivasti löytyi tuoreempiakin lupiinin lehtiä näin syksmmälläkin. Vanhat lehdet olivat jo aika härmäisiä, mutta uusi kasvusto varsinkin varjoisalla paikalla oikein heleän vihreä.




Pietaryrtillä eli nappikukilla tuli melkein sama väri kuin lupiinin lehdilläkin. Ehkä aavistuksen tummempi?





Suurin toivein keräsin pihalta kattilallisen poimulehtiä, kun kuvittelin niistä tulevan jotain kaunista kellanvihreää. Ööö, no tulihan niistä kellertävän vihreää, mutta melko tunkkaisen väristä kuitenkin. Likainen kelta-beige voisi olla oikea väri tuolle. Ihan jännä väri tämäkin, ei sinällään ruma, vaikka erilaista odotinkin. 





Värjäystä varten langat täytyy vyyhdittää. Aluksi pärjäsin hyvin tuolinjalkojen avulla, mutta helpottaahan tuollainen kunnon laite hommaa ihan olennaisesti! Mökillä oli säilössä miehen papan tekemä vyyhdityslaite (kai tuolla jokin oikea nimikin on? Vyyhdinpuu?). Elli esittelee, miten hieno se onkaan : ) Malabrigon Sock -vyyhti ainakin oli tuohon juuri passeli, mutta esim Madelinetoshin vyyhti jo liian iso. Saa sitä isompaakin vyyhtiä tuossa käsiteltyä, kun laite on pöydänkulmalla ja on sekin kätevämpi tapa kuin vyyhti sylissä.




Käsityötä kun on, siinä on tuollainen taittuva varsi. Jotenkin sympaattinen tuo liitos, ja sen tappi : )



Tekijä on signeerannut tuotoksensa ja tekovuoden. Ihana!

Ja sitten ne langanvärjäyksen vaiheet, joita itse olen noudattanut. Varmasti on monia tapoja, mutta ainakin nämä ovat toimineet hyvin.

1. Kasveja kerätään kattilallinen. Tuoreita en ole liottanut, mutta puun kuoria liotin yön yli (olivat kyllä valmiiksi jo melko kosteita.)

2. Lisätään vettä kattilaan niin, että aines peittyy. Keitetään tunti (puunkuoria puolitoista).

3. Siivilöidään roskat pois ja jäähdytetään liemi. Tätä voi nopeuttaa lisäämällä sekaan kylmää vettä.

4. Lisätään kädenlämpöiseen liemeen pestyt, märät lankavyyhdit, jotka roikkuu haltialangasta tikun varressa. Nostetaan langat ylös ja lisätään 10% alunaa lankojen painosta. Sekoitetaan hyvin ja lasketaan langat takaisin.

5. Lämmitetään koko soppa hiljalleen 80-85 asteeseen. (Tässä kohdassa lämpömittari on oleellinen!)

6. Pidetään lämpö yllä tunnin ajan (edelleen tarvitaan mittaria ja sen piippausominaisuutta).

7. Jäähdytetään soppa, langat voi jättää liemeen yön ylikin.

8. Jäähtyneet langat huuhdellaan ensin vedessä, jossa on loraus etikkaa. Sitten huuhdellaan niin kauan kunnes väriä ei enää irtoa. Lopuksi pestään vielä villapesuaineella. Huuhdellan ja kuivatetaan!


Kuulostaa ihan helpolta ja sitä se todella onkin! Suosittelen värjäyspuuhiin ryhtymistä, sillä se on ihan mielettömän kivaa!


13. elokuuta 2016

Neutraalit sävyt






Kevään ja kesän aikana on valmistunut muutamia vähän vähemmän värikkäitäkin juttuja. Vapuksi taisi juuri ehtiä valmiiksi tämä erityisen vapukas ja iloinen musta pitsi-Baktus.




Ohje löytyy ilmaiseksi Ravelrystä. Muistaakseni näihin meni 5 kerää Novitan puuvilla-bambulanka ja puikot oli ehkä 4 mm. Koska tuli kesä, tätä ei ole vielä ollenkaan käytetty. Mutta pian saa taas kietoa huivin kaulaan!





Käväisin maaliskuussa ystävän kanssa Lontoossa ja äkkiä ennen lähtöä nappasin mukaan lankaa, ohjeen ja puikot. Mutta voi ei, otin vahingossa liian suuret puikot lankaan nähden! Tuohon Fabeliin paras olisi 2,5 mm, ja luulin ottaneeni 3 mm puikot. Todellisuudessa mukaan lähti 3,5 -milliset ja kyllähän niilläkin sukat neuloi, tuollaiset pehmeät lörpät. Ohjeenkin olen jo kadottanut jonnekin...




Tosi kiva pintaneule ohjeella tuli! Tuo ristikkäis-silmukka taisi olla nimeltään grasshoppers stitch.




Kesäneuleeksi otin Taimitarhan Helmit, jotka tein Nalle -langasta. Ei kerrota kenellekään, että tein palmikon kummassakin sukassa samalle puolelle...



Kaunis tuo palmikko! Ja tykkään langan väristäkin tosi paljon. Harmi, että tuo väri on poistunut valikoimista.



Näissä perussukissa harmaa lanka on Alize Superwashia. Varteen tein kolmen kerroksen raidoitusta, jossa keskimmäinen keros on neulottu 1 o 1 n. Tuli ihan jänskä. Raidoissa on Fabelia, Tico Ticoa ja Sisua.




Ja vielä yhden Rim -sukat joukon jatkoksi!



31. heinäkuuta 2016

Kesävärejä neuleissa










Pikkaisen on tullut keväällä ja kesällä neulottua, tässä niistä värikkäimmät. Yläkuvan marisukkiin käytin seiskaveikn jämiä. Kaaviot ovat täältä, mutta muokkasin hieman kerrosmääriä, jotta sain sukkien pituudet täsmäämään. Sukat neulottiin 4 mm puikoilla. Hirmuisen kivat tuli näistä! Värejä oli hauska suunnitella ja samalla koittaa saada aikaan tasapainoinen sukkapari.




Näistä toisen neuloin jo viime kesänä, mutta koska siitä tuli niin ruma, se sai jäädä lankakoriin häpeämään määrittämättömäksi ajaksi. Erityisesti tökki tuo varren keltamusta tiikeriraita. Tänä kesänä annoin tuolle rumilukselle kuitenkin mahdollisuuden ja neuloin sille parin. Ja yllättävää kyllä, parin kanssa nuo sukat ei olekaan niin rumat! Lankoina Fabelin ja Regian jämiä, puikot 2,5 mm.




Kevättalvella aloittelin pöllölapasia tyttärelle. Joitain mukamas tärkeämpiä projekteja tuli eteen ja nämä vähän jäivät samalla kun lapaskausikin loppui. Valmistuivat kuitenkin kesäksi ja pääsivät apilikkoon kuvattaviksi. Malli on ilmaisohje Ravelrystä (Grey Eyed), lankoina vihreä Fabel ja ruskea Sisu. puikot 2,5 mm.   






No tässäpä sitten varsinaiset kaunistukset! Halusin eroon pikkunöttösestä punakeltaista pätkävärjättyä hirvitystä ja päätin upottaa sen sukkiin. Pohjalle löytyi jostain mielenhäiriöstä ostamani punainen Fabel, kärkiin sitten keltaista Sisua. Vähän särkee silmiä lopputulos, mutta ovathan nuo ihan pirteät.





Seiskaveikan jämiä upotin tähän jätskihattuun. Ohje on alunperin Nallelle, mutta tein vähemmillä silmukoilla (olisko ollut 100, nyt en enää muista...) Tuli ihan kiva ja tätä oli hauska neuloa, mutta ei tällä varmaan ainakaan meidän perheessä ole käyttöä. Lahjalaatikkoon siis.




Viimeiseksi vielä kuplalapaset, jotka valmistui talvella niin, että niitä tytär ehti käyttääkin. Kuvaaminen jäi, varmaan juuri siksi, että nämä olivat käytössä! Lankoina näissä ihanaa islantilaista  Lett Lopia, erittäin mukavaa neuloa ja todella hyvin käyttöä kestävää. Lapasia on käytetty pari kuukautta, mutta vieläkin ovat kuin uudet. Karheuden takia langalle en keksi muuta käyttöä, kuin lapaset, mutta sen verran ihanaa lankaa tuo on, että muutamat lapaset siitä voisi ensi talveakin varten tehdä.






28. toukokuuta 2016

Pieniä uusia pihalle









Tänään piipahdin taas Marketanpuiston puutarhapäivillä, kuten monena edellisvuotenakin. Tälläkin kertaa oli yksi koju, joka ei tuottanut taaskaan pettymystä: Blomsterodlingens Vännereiden koju. Sieltä löytyi taaskin kerrassaan hyvää ja sympaattista palvelua sekä erikoisia taimia hyvään hintaan. Ostin 5 peruskasvia kympillä ja kaksi erikoisuutta 5€/kpl.

Ylimmässä kuvassa keijunkukka (Heuchera) vailla täsmällisempää lajitietoa. Mutta ei haittaa, lehdet ovat todella kauniit!




Tällainen kevätputki (Hacquetia epipactis) oli minulle ihan uusi tuttavuus. Kukat ovat vaaleankelta-vihertävät ja näköjään kukinnan loppuvaiheessa täysin vihreät. Miten viehättävä kasvi!




Toinen ostamani erikoisuus oli kerrottukukkainen lumikki (Sanguinara canadensis ´Multiplex´). Kukkii kuulemma hohtavan puhtaanvalkoisin kukin keväällä, jonka jälkeen tulevat lehdet. Nuo lehdet näyttää minusta vähän viikunapuun lehdiltä?





Toinen päivän erikoisuus on tässä: Silkkipioni (Paeonia wittmanniana)! Kovin on piskuinen taimi vielä, mutta toivottavasti viihtyy puutarhassani ja kasvaa isoksi ja kukkivaksi asti. Huvikseni katsoin tätä pionia eräästä nettikaupasta ja siellä kasvin hinta oli 55€. Säästin siis viisi kymppiä! No toki tämä minun on ihan vauva vasta, eli ei sitä isoon myyntitaimeen voi verrata.




Peruskasveihin kuului vielä valkohanhikki, perhosorvokki ´Freckles´ja tämä tähtirotkokielo (Smilacina stellana). Aivan ihana jo tuollaisena purkkitaimena!




Tässä vielä koko saalis yhteispotretissa. Takana on kaksi mansikan taimea (ariba deep white), jotka ostin korvaamaan kahta talven aikana henkensä heittänyttä. Yleensä mansikan taimet myydään kahdeksan tai kymmenen taimen kennoissa, joten oli hauskaa löytää yksittäisiä mansikoita ja vielä valkoisena.

Ikäväkseni minuun on tarttunut ärsyttävä flunssa enkä pääse nyt pihahommiin. Ensi viikko on töissä vuoden tärkein, joten nyt ei olisi yhtään varaa sairastaa. Keskityn siis lepäämiseen ja eiköhän nuo pikkutaimet vielä muutaman päivän pärjää noissa purkeissaan, täytyy vaan muistaa kastella : )

Lisäsin muuten oikeaan laitaan sivun "Kaikki pihan kasvit", jossa on nyt päivitetty lista nimensä mukaisesti.








12. toukokuuta 2016

Huiveista kivoimmat







Nyt on päässyt käymään niin, että viimeisimmät kaksi neulomaani huivia ovat osoittautuneet jotenkin erityisen kivoiksi. Sekä malli että langat on sitä varsinaista ihkuosastoa. Kummankin huivimallin takana on suunnittelijavirtuoosi Melanie Berg. Tämä ensimmäinen tapaus on nimeltään On the Spice Market, johon valitsinkin muutaman mausteisen värin neutraalimpien rinnalle.




Punaruskea lanka on väriltään Ginger, kirjava tummempi punaruskea on Truffle. Vihreän väri on konjakki-oliivi, eli sitäkin voi ehkä löytyä maustetorilta : )




Tämän huivin neulominen oli yhtä nautintoa alusta loppuun. Hieman säädin keskiosan raitajaotuksia lankaa säästääkseni ja loppuosan leveät raidatkin tein vähän omilla kerrosmäärillä. Tätä huivia olen käyttänyt paljon silloin, kun oli vielä viileämmät ilmat, ja käyttäisin varmaan edelleenkin, ellei olisi jo kesä ; )

Malli: On the Spice Market (maksullinen ohje Ravelryssä)
Puikot: 4 mm pyörö
Langat: 
Malabrigo Yarn Mechita, väri Sand bank (90g)
SweetGeorgia Yarns Superwash Sock, väri Ginger (35g)
Hedgehog Fibres Sock, väri Truffle (27g)
Malabrigo Yarn Sock, väri Tiziano Red (21g)
Wollmeise Twin, väri Ebenholz (29g)
Handu Merinosukkalanka, väri Totinen konjakki-oliivi (22g)
Hedgehog Fibres Sock, väri Silence (21g)





Tämä toinen huivi valmistui aikaisemmin ja on myös ollut paljon käytössä. Kolme ihanaa lankaa pääsevät tässä huivissa hyvin oikeuksiinsa. Keskiosan pintakuvio on tosi hauska, kuin siinä olisi pikkuisia tähtiä.




Malli: Ashburn (maksullinen ohje Ravelryssä)
Puikot: 4 mm pyörö)
Langat: Hedgehog Fibres Sock, värit Truffle ja Silence, Squoosh Fiberarts BFL Sock värissä Black Walnut.

Tällaisten suurten projektien jälkeen on aina vähän tyhjä olo. Ei millään haluttaisi tarttua tylsään sukantekeleeseen tai kauan marinoituneisiin lapasten alkuihin. Mutta onneksi tuli nämä lämpimät ilmat, joten energian voikin suunnata pihatöihin ja iltaisin tv:n ääressä voi sitten huomaamatta edistää näitä pienempiä neuleita. Seuraavaksi sitten jotain kevyempää puuvillaista.



7. toukokuuta 2016

Kukkia!







Pihallamme on tapahtunut muutama suuri ihme, jotka ansaitsevat tulla raportoiduksi. Yksi näistä on idänjouluruusu (Helleborus orientalis), joka alkoi kukkimaan ensimmäistä kertaa neljän vuoden jälkeen! Istutin sen ensimmäisenä puutarhakeväänämme 2012 ja joka vuosi sen jälkeen se on tehnyt ainoastaan komeita lehtiä. Mutta nyt, yksi kukka!





No tämä kanukka ei nyt ole mikään ihme, mutta en ole sitä ennen kuvaillut, koska en tuota kasvia ole juurikaan arvostanut. Karsimme ensimmäisinä vuosina pihalta niin paljon (kelta)kanukkaa, että se ei aiheuttanut ainakaan mitään positiivisia tunteita koko kasvista. Yhteen pihan nurkkaan jätimme tätä punaista ja onhan se ihan kaunis.





Ja tässä: Omenankukkia tulossa! Juhuuu! Puut (Pekka ja Pirja) istutettiin helatorstaina 2012 ja parina ekana vuonna saimme nauttia kukista ja muutamasta omenastakin. Mutta sitten tuli kaksi täysin kukatonta vuotta, jostain ihme syystä. Ehkä nuoret puut tekevät tuollaista ja se on ihan tavallista? No, syksyllä sitten tökkäsin kunnolla niille syyslannoitetta rautakangella tekemiini kuoppiin ja avot, nyt kukkia on tulossa ainakin muutama rypäs. En tiedä, auttoiko lannoitus, mutta ei kai siitä ainakaan haittaa ollut. Tämän jälkeen on mukavaa bonusta, jos puut tuottavat hedelmää, mutta jo kukat tuottavat valtavan suuren ilon.





Sitten tämä pieni, urhea tarhavarjohiippa. Se on kukkinut ahkerasti monena vuonna, mutta viime keväänä kukkia ei tullut. Tällä viikolla parturoin kasvista viime vuoden kasvuston pois ja vahingossa leikkasin ainakin yhden kukkavanankin. Ehkä olin viime keväänä niin tumpelo, että saksin silloin kukkavanat? Näissä on niin ohuet ja herkät varret, että tarkkana saa olla. Iloitsen näistä kukista nyt sitten kahden vuoden edestä : )

Pienet on ilot puutarhurilla!



17. huhtikuuta 2016

Kevättä ilmassa






Ihana kevätaurinko on hellinyt meitä viime päivinä. Hyvää tekee tämänpäiväinen sadekin, ja ensi viikolla pääsee kuitenkin taas pihatöihin.

Elli on nauttinut ulkoilusta erityisen paljon. Vielä reilu viikko sitten ulkoilut olivat melko lyhyitä, varmaan siksi, että maasta hohkasi pikku tassuille kylmää. Tällä viikolla on vaadittu ulos pääsyä heti, kun kotiudun töistä. Ja sehän sopii : )


Ulkona on selvästi tuoksujen ja äänien ilotulitus, ainakin sellaiselle jolla on herkät kissan aistit. Höttiäsiäkin jo vähän lentää ja lintuja ja oravia pitää tuijotella.

Tulppaania pukkaa ja pionien alutkin on bongattu joka puskasta. Suloiset tarhakylmänkukan karvaiset versot nousevat myös, kuvassa lumikellojen vieressä.



Hakuropaju näyttäisi olevan voimissaan, mikäli versojen punaisuudesta voi jotain päätellä.  Elli tarkistaa, että pionien versojen  alkuja todella on nähtävissä.



Istutin syksyllä enimmäkseen valkoisia sipulikukkia. Tämäkin on näitä iän mukanaan tuomia muutoksia, sillä vielä pari vuotta sitten kaikki valkoiset kukat olivat mielestäni äärimmäisen tylsiä. Mutta ei enää : )

Ihania nämä krookukset!



Kasvimaalaatikon reunalla kukkii yksi urhea valkovuokko. Kaverinsa vähän kauempana ovat vielä nupulla, mutta tälle yksilölle on sattunut erityisen aurinkoinen paikka.




Mikähän tuolla sammaleen seassa tuoksuu?



(Kaikki tämän postauksen kuvat ovat poikani ottamia.)


4. huhtikuuta 2016

Nelma, kupla ja kaverit






Hupsis, nämä kuvat on näemmä otettu talvella. Jäänyt pari postausta luonnoksiin uinumaan, mutta nyt on hyvä hetki julkaista nämä, ennenkuin on yhtäkkiä kunnon kevät.

Tämä palleropipo on oma malli, hyvin simppeli sellainen, kuten näkyy. Jujuna on monivärisellä langalla tehdyt pallot ja isohko tupsu samoista ja lähisävyn langoista.


Malli: Nelma Hat (Ravelry-linkki, ilmaisohje) 
Langat: Drops Big Merino ja Manos Maxima
Puikot: 4,5 mm ja 5 mm




Tässä pipossa muuten samat tiedot, mutta pohjalankana Dropsin Nepal. Aivan ihana keltavihreä, mutta ikävä kyllä Nepal kutittelee jonkun verran, toisin kuin Merino.




Suomenlampaanvilloja minulle on kerääntynyt aikamoinen määrä, kun sa vaan on niin ihanaa! Kätevintä se on mielestäni lapasissa, jossa kutittavuus ei ole niin iso ongelma. Pojalla oli tarvetta lapasille, joissa olisi kolot peukaloille.



Letkun kylän ruskeasta langasta ja Bovikin tilan vaaleasta syntyi Kuplat, hyväksi havaittu lapasmalli. Muokkasin kärkeä vähän (sillä inhoan kitchener´s stitchiä) ja kavensin kuplissa ylimääräisiä silmukoita pois. Hyvä tuli noinkin, kivan pyöreä. Ja nyt on hyvä näpytellä kännykkää pakkasellakin!



Muutamasta ihkulangasta syntyi Maasälpä -huivi. Malli on Veera Välimäen kirjasta Huivileikki. Lankoina Puffan glitteriä sisältävä lanka värissä Luoto ja Louhittaren luolan Tuulen tytär sävyssä Hopea. Huivin malli on aika erikoinen, sillä toinen pää lähteekin ensin neulotuista kolmioista ihan toiseen suuntaan. Kaulalle kietominen on aika haastavaa, joten tämä huivi on ikävä kyllä jäänyt aika vähälle käytölle. Saattaa olla, että puran sen jossain vaiheessa ja otan ihkulangat parempaan käyttöön.



Ja vielä yhdet pikkulapaset. Näidenkin malli on oma, mutta se on edelleen puhtaaksikirjoitusta vailla, ollut jo viime talvesta. Nämä ovat varsinaiset testikappaleet, joiden kärjetkin on näemmä ihan eri paria. Juuri kärkien kohdalla mulla onkin ongelma ohjeen kirjoituksen kanssa. Pitää siis neuloa vielä ainakin yhdet lapaset, jotta saan selkoa siitä, miten kärkikavennus oikein menee. Lankana näissä on joku sellainen, jonka alkuperästä ei ole mitään havaintoa. Rouheaa on, ja väri on kiva.

Lauantaina pääsi jo ihanasti pihahommiin! Jospa kohta bloginkin sisältö olisi jotain muutakin kuin neuleiden esittelyä. Kovasti tekisi jo mieleni mennä kuvaamaan maasta nousevia pikkualkuja!