8. maaliskuuta 2017

Alkuvuoden projekteja







Neulehurahdukset on tänä vuonna siirtyneet uudelle tasolle, kun osallistun (ainakin) kahteen yhteisneulontaan (KAL, knit along). Jotain jännää ja uutta se on välillä keksittävä tähänkin harrastukseen.

Amerikkalainen Cascade Yarns järjestää koko vuoden kestävän KAL:in, jossa tehdään tilkkupeitto. Knitterati Afghan käsittää kaiken kaikkiaan 30 tilkkua, joiden jokaisen koko on 10 x 10 tuumaa. Omat palaseni olen pingottanut mittaan 26 x 26 cm. Neulon peittoani  Menitan Lassi -sukkalangasta ja satunnaisesti seiskaveikasta. Nyt ollaan menossa blockissa numero 5, huomenna ilmestyy kuudes. Jokaisen blockin on suunnitellut eri ihminen ja kuten kuvasta näkyy, tyylien kirjo on jo nyt melkoinen. Toivon, että valitsemani "grellow" -värimaailma rauhoittaa kuitenkin lopputuloksen jotakuinkin seesteiseksi. Ja ainahan omilla värivalinnoilla voi kikkailla. Tuo taskusysteemi olisi mallin mukaisesti ollut täysin yksivärinen, mutta toteutin sen kolmella värillä. Oravakirjoneuleen oli moni toteuttanut hillitysti, jopa yksivärisesti niin, että oravat oli tehty nurjin silmukoin.




Toinen KAL on Stephen Westin Marled Magic Shawl KAL, joka kestää maaliskuun ajan. Ensimmäinen Clue ilmestyi viime perjantaina. Aluksi tehtiin mesh-neulosta, josta en niin kovin välitä. Hukutin pinnan väreihin, ja niitä tulikin käytettyä melko runsaasti. Helmineuleosio oli kivaa neulottavaa. Voisi olla paikallaan tehdä tulevat osiot hieman harmonisemmiksi, jääköön nuo muutamat tuollaisiksi värien ilotulituksiksi.




Hiihtoloman reissuneuleena oli Mairlyndin Moonraker. Kesällä jo sommittelin huiviin tulevat värit, mutta nyt vasta ehdin sen toteuttamaan. Vaalea lanka on La Bien Aimeen merino single ja tummempi on Malabrigo Sock värissä Eggplant. Raidat on kaikenlaisia jämiä.




Myös toisessa Mairlyndin huivissa on Malabrigo Sockia, tummansinistä Cote D´Azurea. Sininen on aina ollut mulle ihan täysin nou-nou, mutta vähitellen tummansininen on alkanut näyttää tosi kivalta. (Sitä se vanheneminen teettää...). Keltainen lanka piti alunperin olla Hedgehog Fibresin sinkku värissä "Pollen", mutta sepä ihan hukkui tuohon Malabrigoon, oli selvästi liian ohut sille pariksi. Onneksi mulla oli Louhittaren luolan Tuulen tytär (väri Vilja), josta tuli hyvä korvaaja Pollenille. Puoliväliin olin ehtinyt väärän langan kanssa, mutta purkaminen kannatti!




Squircle -sukat oli jännä tehdä ja erityisen kivaa oli raitavärien sommittelu. Raidat ovat suurimmaksi osaksi Ravelryn Lankalaatikon Jämälankajoulukalenterista saatuja, pilkukas vaaleanpunainen on Alize Superwash. Sukkien malli on erikoinen, tuloksena on hyvä sukka rintavaan jalkaan, mutta menee toisaalta hyvin kapeampaankin. Pohjassa sähelsin jotenkin kantapäälisäysten kanssa ja sinne jäi vähän pussia, mutta eihän se käytössä mitään haittaa. Niin kiva näitä oli tehdä, että toiset Squirclet on jo puikoilla!





Ja sitten vielä pikkuruinen lumiukon pipo : ) Aina kun säät ovat sallineet, etuoven pielessä olevassa kukkapurkissa on törröttänyt pieni pipopäinen ukkeli. Valitettavasti tällä hetkellä on jäljellä pelkkä hattu. Paitsi että juuri nyt voisi saadakin tehtyä taas uuden ukon, uutta nuoskalunta kun olemme taas saaneet. Onneksi kevät kuitenkin tulee pian ja lumiukon pipokin joutaa kesäsäilöön.



30. joulukuuta 2016

Neulevuosi 2016





Olen ollut hyvin laiska bloggaaja loppuvuonna, pahoittelut! Moni neuletyö on ihan kokonaan esittelemättä. Kokosin kuitenkin vuotuiseen tapaan kaikki tänä vuonna valmistuneet neuleet ja tein niistä kollaasit.



Huiveja valmistui yhteensä 11, joista lähes kaikki ovat olleet ahkerassa käytössä. Alimman raitahuivin (Maasälpä) purin kokonaan hassun muodon takia ja oikean alakulman huppuhuivi oli tilaustyö. Maasälpän vaalea harmaa elää uutta elämää ylemmän kollaasin ensimmäisessä Solariksessa.



Syksyllä innostuin neulomaan kirjoneulelapasia. Tsiisukset ja Buddhat ovat Lumi Karmitsan kirjasta "Villit vanttuut & vallattomat villasukat". Tsiisukset on tehty fingering-vahvuisesta langasta puikoilla 2,5, lankoina Alize Superwashia ja Fabelia, Buddhat on hieman paksummasta langasta 3mm:n puikoilla. Niistä tuli melko isot, käytössä kaipaavat aluslapaset vuoreksi.



Nämä 7veikasta ja Karismasta tehdyt kirjoneulelapaset meni joululahjoiksi. Lontoo-lapasten malli on myös Lumi Karmitsan kirjasta.


Peruslapasia kuplilla, kennoilla ja ilman.





Neuletakkeja valmistui kaksi. Se lienee ihan hyvä vuosivauhti. Keltainen Dexter on Dropsin Cotton Merinosta, malli on ihana ja neule kiva päällä.



Baa-Ble -pipoja tein alkuvuonna kaksi ja nyt vuoden viimeisimpinä päivinä kaksi lisää. Lankoina Dropsin Nepalia ja Big Merinoa. Vasemman alakulman pipo on alkuperäisen silmukkamäärän mukaan tehty ja siksi mallia pannumyssy. Lisäksi se koki katoamiskohtalon tyttären adventtikalentereiden myyntireissulla. Kolme muuta on tehty pienemmällä silmukkamäärällä (Susan B. Andersonin mukaan) ja ovat paljon sopivamman kokoisia.




Kaksivärisestä patenttineuleesta (Brioche) innostuneena tein Liguria-myssyjä kaksin kappalein. Neulepinta ei ole vaikea, mutta tosi tarkkana sen tekemisessä saa olla. Purkaminen ei nimittäin tule kyseeseen! Rusehtavan myssyn tein käytännössä kaksi kertaa kun juuri ennen kärkikavennuksia aloin purkaa jotain virhettä korjatakseni. Punainen versio onnistui sitten kerralla : )




Piposia syntyi muitakin, palleroilla, jäätelöillä ja palmikoilla.



Sukkia syntyi tasaiseen tahtiin, kuten monena vuotena aiemminkin. Yläkulman raitasukat oli tämän joulukuun Jämälankajoulukalenterisukat vuoden 2013 vihjeillä (Missä neuloimme kerran -blogista).



Niina Laitisen Syyspolvareita oli kiva tehdä, käytin kuvioihin vain kasvivärjäämiäni lankoja. Kissimirrisukat on jälleen Lumi Karmitsan kirjasta, äidilleni joululahjaksi. Oikealla Muita Ihania -Talvisukat.





Muut -kategoriaan menee nämä erinäiset väkerrykset. Nutcrackerin neuloin ystävälleni. Pikkusukat taas ovat menossa lahjoiksi, mutta vasta ensi jouluksi, johon mennessä toivottavasti saan tehtyä niitä lisää. Sokerina pohjalla vielä kesäprojektini Moroccan Tote -kirjovirkkaus. Siitä tulee ehkäpä kassi, kunhan valmistuu. 

Tässä vielä erilaisten neuleiden määrät viime vuosilta. Vähän huvittavat nuo vuoden 2012 loppupään jutut "Munat" ja "Pöllö". Ja miten olen voinut neuloa vuonna 2013 31 pipoa?



9. joulukuuta 2016

Naima, Ashling ja Solaris





Ah, miten kesäisiä kuvia löytyi luonnoksista, sopivasti pimeää päivää ilostuttamaan. Olikin mukava kuvaussessio mökillä kesällä, taisi olla heinäkuuta.

Neuletakki Naima on tehty vironvillasta. Kuvissa näkyy vähän huonosti, mutta mallissa on tuollaiset koristeelliset reikärivit sivuissa. Ne levenevät helmaa kohden ja väliin jää tasku. Taskun sisäosan yläreunassa on yksityiskohtana kirjoneulekuvio. Villahan on aika kutittavaa, mutta tällekin vaatekappaleelle pesu ja huuhteluaineen käyttö teki ihmeitä.



Malli: Naima
Lanka: Aade Long 8/2
Puikot 3,5 mm ja 4 mm



Kesällä uurastin myös megakokoisen pitsihuivin parissa. Tätä neulottiin mm. uimarannalla Kroatiassa, jolloin koko neuletyöhön tuntui jäävän suolaisen meren tuoksu moneksi viikoksi.

Malli on Veera Välimäen ilmaisohje Ashling. En halunnut ihan yksiväristä, joten huivista tuli sitten Trio-jäätelö : ) Tämä on ihan valtavan pehmeä ja ihana, samalla kevyt ja lämmittävä.






Malli: Ashling
Langat: Manos del Uruguay Lace ja Drops Lace
Puikot: 4,5mm



Sokerina pohjalla yksi Melanie Bergin ihanuusmalli. Tykkään hänen huiveistaan todella paljon, mm. siksi, että niissä voi yleensä leikitellä väreillä. Tähän kappaleeseen käytin pohjaksi Louhittaren Luolan Tuulen Tytärtä värissä Hopea. Raidat ovat sekä toisten huivien jämiä että kolme Madelinetoshin Unicorn Tailia. Hieman muuntelin mallia mm. jättämällä keskiosasta joitakin kerroksia pois ja toisaalta lisäsin viimeisten raitojen väliin kaksi kerrosta harmaata. Mielestäni alkuperäisessä mallissa raidat ovat turhan tiheässä ja koska kyseessä on oikeat herkkulankaraidat niin tokihan ne ansaitsevat vähän ilmaa väleihinsä!



Malli: Solaris
Langat: 
Louhittaren Luola Tuulen Tytär / Hopea (2 vyyhtiä)
Madelinetosh Unicorn Tails väreissä Glazed pecan, Tart ja Whiskey barrel
Hedgehog Fibres Sock värissä Truffle
Squoosh Fibrearts BFL Sock värissä Red Maple.
Puikot: 4 mm




10. marraskuuta 2016

Projektipussi poikineen






Sattui käymään kesällä niin, että törmäsin instassa kuvaan Field Bagista ja rakastuin päätä pahkaa. Kaikki tuossa pussissa oli täydellisen ihanaa, väri(t), malli ja erityisesti sen soveltuvuus esim. autossa neulomiseen. En kuitenkaan mitenkään raaskinut alkaa tilata aitoa pussia ameriikoista. Niinpä törkeästi päätin vähän apinoida ja tehdä oman versioni. Eurokankaasta löytyi sopivan paksua canvasta ja Sinellistä nahkapaloja. Harjoittelukappale oli valkoinen, varsinaisen pussin kankaan värjäsin dylonin pesukonevärillä juuri oikeansävyiseksi. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui sopivan nyörin löytäminen ja tämä ratkesi vasta Yrjönkadun nappikauppakäynnillä. Nyt on paksua nyöriä ja sitten vähän vähemmän paksua! Kumpikin toimii hyvin. 




Kumpaankin pussiin tein pohjakappaleen kaksinkertaisesta kankaasta, jonka onpelin pussin sisäpuolelle. Konjakinväriseen possiin tein lisäksi sisäpuolelle taskut kummallekin sivulle, toiselle yksiosaisen ja toiselle kaksiosaisen. Nämä pussit ovat olleet kovassa käytössä ja olen edelleen rakastunut niihin : )




Juuri kun olin päässyt hyvään pussinompelumoodiin, Ravelryn "Kahelien ompeluseura" -ryhmässä aloitettiin yhteisompelu (SAL), jonka aiheena oli projektipussit. Innolla hyppäsin mukaan ja ekan viikon ohjeeksi valikoitui Knot Bag. Tein niistä kaksi kokoa, vaaleanpunaisen suoraan ohjeesta ja vihreän hieman suurennettuna.



Tämäkin malli toimii hyvin ja mahtuu sopivasti käsilaukkuun.




Seuraavalla viikolla ommeltiin Bento Bag ja siitäkin tein kaksi versiota, ison ja pienen. Tämä valkoinen intianpuuvillainen on suuren suuri, se toimii tällä hetkellä paksumpien itse värjättyjen lankojen säilytyspussukkana. Oikein kätevä siihen tarkoitukseen! Tässä mallissa on hauskaa se, että sen voi napata mukaansa solmusta nostamalla. Varsinainen eväsnyssykkä : )




Pienempi versio on aika pieni, mutta kyllä siihenkin muutama lankakerä mahtuu säilytykseen.



Sitten harjoiteltiinkin jo vetoketjujen kanssa. Boxy on pieni ja söpö, mutta ehkä kuitenkin vähän liian pieni projektipussiksi. Jotain tarviketta voisi tuossa ehkä säilyttää?



Pyramidipussukoita (Pyramid Pouch) oli myös hauska ommella ja näitäkin tuli tehtyä kaksi. Koska aiemmin valmistuneet pussukat ovat ajaneet niin hyvin asiansa, näitä en ole vielä projektipusseina käyttänyt. Mutta varmasti ovat toimivia malleja.



Sitten lopuksi vielä raitapussukoita (Striped Zipper Pouch). Tämä ylläoleva oli vähän epäonnistunut, koska käytin vanuna sellaista älyttömän paksua huopaa. joka on tarkoitettu esim. uunikintaiden sisään lämpöä eristämään. Pysyy kyllä erittäin topakasti pystyssä, mutta on kuin peltiä ja ylänurkat eivät tietenkään kääntyneet nätisti.



Niinpä tästäkin mallista piti tehdä toinen versio ja se onnistuikin paremmin. Myös nämä pussukat odottelevat vielä aikoja parempia. Näiden malli tosin on sellainen, että niitä voisi hyvin käyttää kaikenlaisiin muihinkin tarkoituksiin, kuten vaikkapa kosmetiikkapusseina.



26. elokuuta 2016

Kasveilla värjäämisestä







Koska tässä blogissa on tapana hurahtaa kaikenlaisiin juttuihin, lienee parempi esitellä uusin tapaus sitä lajia. Heinäkuussa ihan yllättäen iski valtava tarve kokeilla kasvivärjäystä! Inspiraation lähteeksi on helposti nimettävissä Instagram ja siellä erityisesti Nonnu.fi. (linkki blogiin). Niin ihania lankoja on Nonnulla, että uskaltauduin aloittamaan koko homman, kun näin, että se onnistuu hyvin kotioloissakin. Ei siis tarvita isoa rautapataa veden äärellä eikä sonnustautumista pellavamekkoon ja -esiliinaan!




Viimeisinä lomapäivinä lainasin kirjastosta nämä kirjat ja niiden ohjeilla aloitin saman tien.Värjääminen on todella helppoa eikä vaadi hirveästi mitään ihmeellisiä välineitä. Puretusaine alunan hankkiminen osoittautui kuitenkin kaikista haastavimmaksi, sillä sitä ei ollut lähiapteekeissamme. Tarvittiin reissu Mannerheimintien Yliopiston apteekkiin, jotta sain alunaa käsiini.




Värjäämiseen tarvitaan iso kattila, vähintään 10 litraa. Sellainen onneksi löytyi äitini kellarista, mutta se ei kuitenkaan toiminut induktioliedellämme. Otin avuksi Clasulta hankitun irtolieden, jota pystyn käyttämään myös ulkona. Keitoksista tulee tietysti jonkin verran tuoksuja, joten senkin takia ulkona keittäminen on ollut hyvä ratkaisu. 



Ison kattilan lisäksi tärkeä asia on ollut lämpömittari. Kaapista löytyi tämä paistimittari, jota saa vieläkin Ikeasta hintaan 6,99. Tuohon saa asetettua maksimilämpötilan ja mittari piipittää, jos se ylittyy. Oikein kätevä toiminto, jos ja kun ei jaksa ja pysty kattilan vieressä koko ajan istumaan.

Pohjalankoina olen käyttänyt Novitan Juhania (oli Prisman alessa 2€/100 g, jokin kampajalanka, joka on 7 veljeksen paksuinen), Novitan Venlaa (uusi fingering-vahvuinen lanka) sekä Fabelia ja Alizea.

Postauksen lopusta löytyy värjäämisen vaiheet, mutta nyt lankojen pariin:



Tässä on viimeisin värjäykseni, kielonlehdillä värjätty Novitan Juhani. Olin kuvaamassa pelkkää kerää, mutta siihen tuli niin vastustamaton linssilude, että pääsi hänkin kuvaan : ) Tämä kerä on pohjaltaan luonnonvalkoinen, ylimmässä kuvassa on samassa liemessä värjätty harmaa.

Kielon lehdet antavat nahistuneina ja kellastuneina tuollaista kaunista oranssihtavaa väriä. Ilmeisesti tuoreista vihreistä lehdistä ei irtoa juuri mitään, vaikka voihan sitäkin keväällä kokeilla, tuo kielopelto kun tuolla pihalla kuitenkin rehottaa.


Koivunkuori

Takapihan takana metsässä on pari vuotta sitten kaatuneita koivuja. Niiden kuorta keittelemällä lähtee tuollaista vaaleanruskeaa väriä. Tässä pohjalankoina Juhania ja fingering -versiot ovat Alize Superwashia. Oikeanpuolimmaisen kerän pohjalanka on hento vaaleanpunainen, muut olivat valkoisia.




Yhden kattilallisen keitin niin, että siellä oli puolet kultapiiskia ja puolet nahistunutta kieloa. Lopputuloksena lämmin tummempi keltainen ja harmaalla pohjalla tummempi vihreä.




Lupiinin lehdillä tulee aivan ihanaa keltaista ja harmaseen lankaan kaunista vihreää! Tässä on kahden eri erän lupiinikeitokset. Ensimmäisessä kokeilussa olivat nuo valkoiset, joista tuli siis keltaiset, ja tuo paksumpi vihreä eli alunperin harmaa. Tykästyin tuohon vihreään niin paljon, että piti vielä värjätä yksi padallinen, jonne laitoin 3 x 50g harmaata Fabelia.

Kivasti löytyi tuoreempiakin lupiinin lehtiä näin syksmmälläkin. Vanhat lehdet olivat jo aika härmäisiä, mutta uusi kasvusto varsinkin varjoisalla paikalla oikein heleän vihreä.




Pietaryrtillä eli nappikukilla tuli melkein sama väri kuin lupiinin lehdilläkin. Ehkä aavistuksen tummempi?





Suurin toivein keräsin pihalta kattilallisen poimulehtiä, kun kuvittelin niistä tulevan jotain kaunista kellanvihreää. Ööö, no tulihan niistä kellertävän vihreää, mutta melko tunkkaisen väristä kuitenkin. Likainen kelta-beige voisi olla oikea väri tuolle. Ihan jännä väri tämäkin, ei sinällään ruma, vaikka erilaista odotinkin. 





Värjäystä varten langat täytyy vyyhdittää. Aluksi pärjäsin hyvin tuolinjalkojen avulla, mutta helpottaahan tuollainen kunnon laite hommaa ihan olennaisesti! Mökillä oli säilössä miehen papan tekemä vyyhdityslaite (kai tuolla jokin oikea nimikin on? Vyyhdinpuu?). Elli esittelee, miten hieno se onkaan : ) Malabrigon Sock -vyyhti ainakin oli tuohon juuri passeli, mutta esim Madelinetoshin vyyhti jo liian iso. Saa sitä isompaakin vyyhtiä tuossa käsiteltyä, kun laite on pöydänkulmalla ja on sekin kätevämpi tapa kuin vyyhti sylissä.




Käsityötä kun on, siinä on tuollainen taittuva varsi. Jotenkin sympaattinen tuo liitos, ja sen tappi : )



Tekijä on signeerannut tuotoksensa ja tekovuoden. Ihana!

Ja sitten ne langanvärjäyksen vaiheet, joita itse olen noudattanut. Varmasti on monia tapoja, mutta ainakin nämä ovat toimineet hyvin.

1. Kasveja kerätään kattilallinen. Tuoreita en ole liottanut, mutta puun kuoria liotin yön yli (olivat kyllä valmiiksi jo melko kosteita.)

2. Lisätään vettä kattilaan niin, että aines peittyy. Keitetään tunti (puunkuoria puolitoista).

3. Siivilöidään roskat pois ja jäähdytetään liemi. Tätä voi nopeuttaa lisäämällä sekaan kylmää vettä.

4. Lisätään kädenlämpöiseen liemeen pestyt, märät lankavyyhdit, jotka roikkuu haltialangasta tikun varressa. Nostetaan langat ylös ja lisätään 10% alunaa lankojen painosta. Sekoitetaan hyvin ja lasketaan langat takaisin.

5. Lämmitetään koko soppa hiljalleen 80-85 asteeseen. (Tässä kohdassa lämpömittari on oleellinen!)

6. Pidetään lämpö yllä tunnin ajan (edelleen tarvitaan mittaria ja sen piippausominaisuutta).

7. Jäähdytetään soppa, langat voi jättää liemeen yön ylikin.

8. Jäähtyneet langat huuhdellaan ensin vedessä, jossa on loraus etikkaa. Sitten huuhdellaan niin kauan kunnes väriä ei enää irtoa. Lopuksi pestään vielä villapesuaineella. Huuhdellan ja kuivatetaan!


Kuulostaa ihan helpolta ja sitä se todella onkin! Suosittelen värjäyspuuhiin ryhtymistä, sillä se on ihan mielettömän kivaa!