6. elokuuta 2020

Tarvaspää (haasteen kohta 35)




Museohaaste numero 35:
Valitse seuraava vierailukohteesi sokkona Museot.fi/nayttelyt sivun tai Museokortti-sovelluksen listalta.

Avasin näyttelyt -osion, otin rajaukseksi Uudenmaan ja selasin vasemmalla kädellä silmät kiinni näyttelyitä. Sormi osui Espoossa sijaitsevaan näyttelyyn, Tarvaspään "500 vuotta eteenpäin". Miten sattuikaan, kauaksi ei tarvinnut lähteä!




Tarvaspäähän on ihana. Akseli Gallen-Kallelan museon pihapiirissä sijaitsee värikkään historian omaava kartanorakennus Villa Linudd, jossa toimii Tarvaspää CafeZocerian kahvila ja juhlatila. Ajoreitti tuonne on tällä hetkellä kehä ykkösen raidejokeri-rempan takia hieman kinkkinen ainakin etelästä tultaessa, pitää kiepata Vermon kautta. Opasteita kuitenkin löytyy.



Itse näyttelyn idea jäi kuitenkin valitettavasti hieman hajanaiseksi. Emme kummatkaan mieheni kanssa oikein saaneet kiinni, mitä sillä oikeastaan haluttiin kertoa. Muuta kun että rakennus on suunniteltu ja rakennettu kestämään satoja vuosia. 



Ateljee on aika upea ja siellä on hieno valo. Lattia on myös jännä, puupölkyistä ladottu ja se natisee ja narskuu jalkojen alla.



Täälläkin oli Gallen-Kallelan ryijy, tottakai.




Talon kylpyhuone on erittäin erikoinen. Alas laskeudutaan portaat ja kylpyammeen yläpuolen ikkunasta voi katsella ateljeehen.




Taiteellinen kokonaisuus!



Yhdessä yläkerrosten huoneista oli näyttely, jossa oli esillä Gallen-Kallelan tavaroita, mm. hänen silmälasinsa.



Nämä värit!



Taiteilijan sukkia on parsittu muutamankin kerran. Mahtoivat olla varsinaiset lempisukat!



Taloa oli suunnitelmien mukaan tarkoitus jatkaa vielä yhdellä siivellä. Harmillisesti varoja ei tähän kuitenkaan ollut, mutta onneksi luonnoksia löytyy. Olisi tuo ollut hieno, jos olisi toteutunut kokonaiesna! Nykyinen rakennushan on suunnilleen puolivälistä vasempaan reunaan oleva kokonaisuus.



Pihan puissa oli tilataidetta.

Museohaasteesta on tehty nyt 29/50. Vielä on muutama helppo kohta jäljellä ja myös pari aika kinkkistä. Eiköhän nekin kuitenkin loppuvuoden aikana saada kasaan.


5. elokuuta 2020

Espoon museoissa, Glims (haasteen kohdat 38 ja 7)



Oman kotikaupungin museoihin tutustuminen on saanut uutta virtaa museokortin myötä. En ollut koskaan vielä käynyt Glimsissä, joten olihan tämä asia pikaisesti korjattava.

Talomuseo on aito vanha maatila, jonka kaikki rakennukset riihtä lukuunottamatta ovat alkuperäisillä paikoillaan. Rakennuksia on yhteensä 11.




Päätalossa oli esillä näyttely Maatilojen Espoo, jossa esiteltiin valokuvin kaupungin nykyisiä maatiloja. Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa ollaan, ja silti löytyy paljon maaseutua. Aika kiva : )

Näyttelyn nimessä esiintyy paikannimi, joten museohaaste numero 38 tuli kuitattua.




Valokuvat olivat kauniita.




Tässä Träskända, jossa samannimisessä kauppapuutarhassa tuotetaan ainakin kesäkukkia.




Tässä Espoonkartanon maita.





Glimsin pihapiirissä tutstuimme ensin luhtiaittaan, jossa oli itse asiassa kolme huonetta/aittaa. Vilja-aitan lisäksi oli nikkarointitila ja ruoka-aitta. Vilja-aitan sisäänkäynti oli ihanan kulunut ja etuosan astinlaudat jopa reiälliseksi asti.




Aitan seiniin oli myös kaiverrettu vuosiluvun lisäksi taikamerkkejä, joiden uskottiin suojelevan viljasatoa.




Maatila toimi myös kestikievarina, tässä yksi siihen toimintaan tarkoitettu huone.



Hienoin huone oli Johanin ja Auroran kammari. He olivat viimeinen Glimsin isäntäpari, Johan (1857-1939) ja Aurora (1860-1947) Lönnberg. Heillä oli kolme tytärtä, Elin, Martha ja Anna.

Huoneen ovella olevassa kyltissä luki:

Glims oli vauras maatila, ja kodin sisustuksen tiedetään olleen komea. Aurora oli ahkera ja aina puuhakas talon emäntä. Isäntä Johan tunnettiin luotettavuudestaan ja uudistusmielisyydestään. Johan viihtyi paljon lasten kanssa, ja ehti toisinaan myös istahtaa nauttimaan kotitekoisesta marjaviinistä ja korttipelistä.

Huoneen kalustus edustaa 1800-luvun loppua, seinät taas 1800-luvun alun tyyliä.







Talon valtavan kokoinen tupa sisälsi paljon hienoja yksityiskohtia. Valtava määrä leipiä kuivui katossa ja huoneessa oli myös pitkä pöytä, penkit sekä uunin oikealla puolella vielä kangaspuut.







Rukki löytyi myös, tottakai. Museohaasteen kohta 7 täyttyi täällä: Etsi sama esine vähintään kolmesta eri museosta. Tämä oli kyllä ehkä yksi helpoimmista etsittävistä esineistä : )




Topeliuksen synnyinkodista Kuddnäsistä löytyi pieni rukki.




Lebellin kauppiaantalossa oli piikojen huoneessa sekä iso että pieni rukki.



Bonuksena vielä kuva Glimsin tallin ylisiltä, jonne oli koottu kankaan ja langan valmistamiseen liittyviä välineitä.



1. elokuuta 2020

Serlachius / Gustaf, kohdat 15 ja 43






Seuraavaksi siirryimme Mäntän kirkon kautta Gustaf-museon puolelle. 

Siellä oli näyttely itse paperitehtailijasta, Gustaf Adolf Serlachiuksesta. Kuulokkeet laitettiin korville ja sitten kierrettiin huoneesta toiseen kuunnelle, kuinka hahmot muodostivat kuvaa hurjasta, jääräpäisestä tehtailijasta. Mikään miellyttävä ihminen hän ei tosiaan tainnut olla.


Sen verran erikoinen on näyttelyn nimi, että siinä täyttyi museohaasteen kohta 15: Vieraile näyttelyssä, jonka nimi huvittaa sinua.



Otteita näyttelyn esitteestä:

Paperiperkele on hirmuinen tarina miehestä, joka muutti korpeen valloittaakseen maailman. Se kertoo räyhähenkisestä patruunasta, joka on valmis kääntämään jokaisen kiven ja kannon tehdäkseen itsestään Suomen tärkeimmän paperitehtailijan.

Serlachiuksen afäärit Mäntässä sujuivat vaihtelevasti. Hän taisteli milloin lankeavia vekseleitä, milloin vesipulaa, punaista kukkoa ja ymmärtämättömiä maalaisisäntiä vastaan. Jotta asiat eivät olisi sujuneet yhtään sen helpommin, hän villitsi itsensä milloin minkäkinlaisiin taloudellisiin seikkailuihin, joista useimmat päättyivät onnettomasti.




Näyttelyssä näimme hienosti, miten Gallen-Kallelan maalaus Sissistä eteni.




Gustaf-museo sijaitsee rakennuksessa, joka on entinen metsäyhtiön pääkonttori. Rakennus on jo itsessään nähtävyys.




Toisessa ja kolmannessa kerroksessa oli näyttely Olli ja Bucklan - Ehrströmien elämä ja taide. Kyseessä on siis lahjakas taiteilijapariskunta Eric O. W. Ehrström (1881–1934) ja Olga Gummerus-Ehrstöm (1876–1938). 


Taiteilijapariskunta teki kaiken yhdessä. Onkin arveltu, että jos lahjakas taidemaalari Olli olisi tehnyt enemmän itsenäistä uraa, hän olisi luultavasti paljon tunnetumpi. On kuitenkin hyvin sympaattista se, että he työskentelivät yhdessä. Valtaosa pariskunnan tuotannosta ei ole ollut koskaan esillä, vaan vasta nyt laajemmin. Helsingin Sanomien näyttelyarvostelussa kuvailtiinkin tämän olevan kulttuuriteko.
 
Pariskunta oli suomenruotsalainen, siksipä täyttyy museohaasteen kohta 43: Tutustu museossa jonkin vähemmistön historiaan tai taiteeseen. Lisää heistä voi lukea täältä.



Bucklan oli henkeäsalpaavan monipuolinen taiteilija. Hän oli graafikko, taidemaalari, taideteollisuusmies, heraldikko. Hän suunnittelu huonekaluja, astioita, postimerkkejä.



Hän oli kiinnostunut luonnosta ja sen pienimmistäkin yhsityiskohdista. Kasviaiheita hän käytti töissään paljon.



1900-luvun taitteessa hän pääsi Kalelaan Akseli Gallen-Kallelan oppipojaksi ja myöhemmin arkkitehtitoimisto Lindgren, Gesellius & Saarinen avustajaksi. 




Vuonna 1927 hän menetti oikean kätensä yrittäessään hypätä liikkuvan junan kyytiin. Tämän jälkeen hän harjoitutti vasemman kätensä ja jatkoi taiteilijan työtään. Hän mm. kaiversi lasiastioita hammaslääkärinporalla.



Bucklan luonnosteli Suomen vaakunaa sen nykyiseen muotoon. 



Hän myös luonnosteli kruunun Hessenin prinsille, josta oli tulla Suomen kuningas. Kruunu on myöhemmin valmistettu luonnosten pohjalta.



Omakuva

Olli oli vetäytyvä, vaatimaton, omasta halustaan miehensä varjoon jäävä taiteilija. Hän oli erittäin lahjakas muotokuvamaalari, mutta ei oikeastaan koskaan esitellyt töitään julkisesti. Niinpä hän ei koskaan noussut tunnetuksi. 




Hän suunnitteli paljon käyttögrafiikkaa, teki kuvituksia ja lasimaalauksia.




Hän oli myös hyvin muotitietoinen ja piti Suomen Kuvalehdessä muotipalstaa. Tässä kuvitusta talven 1917 muodista.

Gustaf Serlachius toimi taitelijapariskunnan mesenaattina ja huolehti heistä vanhuuden päiviin asti. Varsinkin vuonna 1927 tehty mesenaattisopimus takasi pariskunnalle taloudellista turvaa, olihan tuo vuosi juuri se, jolloin Bucklan menetti kätensä. Sopimuksen myötä Serlachiukselle siirtyi paljon mm. Gallen-Kallelan teoksia, jotka yhä edelleenkin ovat museon kokoelmissa.


31. heinäkuuta 2020

Serlachius, kohdat 21, 45 ja 46


Mänttä-Vilppula ja siellä Serlachius-museot olivat viimeinen lomareissumme kohde. Tiesimme ennestään, että museot ovat hienoja ja odotukset kyllä täyttyivät.

Ensin tutustuimme Göstaan ja siellä kartanoon, jossa oli näyttely "Kartanon klassikot" . Kartano on valmistunut vuonna 1935 ja se oli tehtailija ja taidemesenaatti Gösta Serlachiuksen ja tämän Ruth-puolison edustuskoti.





Esillä oli kaunista taidetta hienosti ryhmiteltynä. Komealla paikalla käytävän päässä oli Akseli Gallen-Kallelan maalaama Sissi Serlachiuksen muotokuva.

Huomioni kiinnitti melko näkyvä yksityiskohta, kukkamaljakko.




Museohaasteen kohta 21: Katso teosta tai esinettä rajaamalla siitä etusormen ja peukalon avulla mielenkiintoisia yksityiskohtia. Ota kuva kädestäsi ja mielenkiintoisimmasta yksityiskohdasta.



Taulut oli ryhmitelty niin taidokkaasti, että jokaisen huoneen ovella teki mieli henkäistä ihastuksesta!

Seassa oli raikkaasti muutama nykytaidettakin edustava teos, mutta pidän yleisesti enemmän näistä klassikoista.



Nykutaidetta edusti saksalaisen Anselm Kieferin monumentaalinen teos "Väinämöinen Ilmarinen" vuodelta 2018.
 
Tässäpä tulikin kätevästi eteen museohaasteen kohta 46: Etsi teos tai esine, joka liittyy kansalliseepokseen.

Taiteilijasta ja teoksesta voi lukea lisää täältä.




Paviljonki sopii hienosti kartanon vierelle ja ympäröivään luontoon. Hieman tästä tulee mieleen Louisiana Kööpenhaminassa, mutta ei tämä kyllä sille yhtään kalpene!
 
Paviljongissa oli Petri Eskelisen näyttely "Toimintamuisti" ja Nanna Hännisen "How about future", mutta näitä huomattavasti mielenkiintoisempi oli viimeisen, ison salin näyttely italialaisesta nykytaiteesta.
 



Vielä yksi museohaaste täyttyi täällä: 45: Vieraile jossakin Kansainvälistä -kategorian museoista tai näyttelyistä.




Hauskin ja hienoin teos oli ehkä tämä. Federico Pietrellan "Huhtikuun 26. päivästä kesäkuun 30. päivään 2015".




"Leimattu öljy kankaalle (Päiväysleimasimet)" Nerokasta!



Katossa roikkui metallisia luita. Keltaisissa huoneissa oli videoteoksia.




Huvittava teos on tämäkin, "Protestipolkupyörä" Jotenkin niin italialaista!

Vieressä pyöri video, missä polkupyörällä ajeltiin Pariisissa ja kovasti protestoitiin.