13. tammikuuta 2020

Museokierros Hämeenlinnassa, osa 2





Seuraavaksi suuntasimme Hämeenlinnassa Sibeliuksen syntymäkotiin. Se oli pienehkö talo kaupungin keskustassa, jossa Sibelius tosin asui vain muutaman vuoden ennenkuin hänen äitinsä meni konkurssiin ja perhe joutui muuttamaan äidinäidin luokse.



Talo oli sisustettu aikakauden kalusteilla, Sibelius siis tuskin on nukkunut juuri tuossa kehdossa. Sisustus oli kaunis joka tapauksessa ja tapetit aivan ihanat : )



Tässä museossa saimme tehtyä viidennen museohaasteemme: #27 Etsi museosta yllättävä fakta tai kiinnostava tarina merkkihenkilöstä.

Kuulemma Sibelius tykkäsi pienenä istuskella pianon alla. Piano oli kuitenkin viritetty 3/4 liian matalalle, joten kun piano viritettiin uudelleen, ei se ollutkaan Sibeliuksesta enää kivaa, vaan hän ryhtyi soittamaan viulua. Siksi viulusta siis tuli hänen pääinstrumenttinsa.



Seuraava kohteemme oli porvarisperheen koti 1800-luvun lopusta, Palanderin talo. Vasemmalla sali palmuineen, keskellä herrainhuone, jossa hieno Jugend -sisustus. Oikealla lastenkamari.



Perheen lapsilla (6 kpl) oli hieno nukkekoti, mutta sitä he saivat kuulemma vain katsella, ei koskea.



Salin lattia on alkuperäisessä, hienossa asussaan.



Makuutiloissa oli vuoteiden lisäksi mm. rouvan kirjoituspöytä, pesukaappi ja ompelukone sekä paikka koruompeleiden tekemiseen ikkunan ääressä. Oikealla puolella isännän kirjoituspöytä herrainhuoneesta.



Vasemmalla alhaalla kiharrin (!).



Talon keittiö oli hieman tuoreemmassa asussa, siellä oli jo sähkövalo ja juokseva vesi.

Tässä talossa olisi kyllä kiva asua (jos nyky-mukavuuksia hieman lisättäisiin!), siksipä haaste nro 33: vieraile museossa, jossa haluaisit asua.


Kello oli tässä vaiheessa kierrosta jo yli kolme, mutta ehdimme pikaisesti vielä Hämeen linnaan.



Sisäpiha





Tiilien kuivauspaikalle päässeet kotieläimet ja lapset olivat jättäneet jälkeensä tiiliin : )



Linnalle tulemme uudelleen vielä kesällä, jolloin vankilamuseokin on auki.




12. tammikuuta 2020

Museokierros Hämeenlinnassa, osa 1




Löysimme eilen itsemme Hämeenlinnasta, jossa oli tarkoitus koluta museoita ja näyttelyitä. Ehdimme neljään eri paikkaan ja siksi postaus on kaksiosainen. Räpsin niin hirveästi kuvia, että piti askarrella kollaaseja, jotta ei nyt tulisi ihan miljoonaa kuvaa per postaus.



Heti aamupäivällä tuli toteutettua museohaaste numero 44: Sovi treffit museoon ja ottakaa yhteiskuva muistoksi museokäynnistä näyttelyn mielenkiintoisimmassa kohdassa. Itse olen kameran takana, mutta muut kykkivät tuolla teoksen "Muukalaiset" seassa.

Kyseessä on siis Tommi Toijan näyttely "Omia kuvia", joka päättyy Hämeenlinnan taidemuseossa tänään 12.1.

Kun museon ovella tajusin, mitä töitä on esillä, parahdin miehelle, että ai nää on näitä, yäk. Muistin Kauppatorilta (ja nyttemmin Jätksaaresta) suurikokoisen pissaavan pojan, josta en tykännyt yhtään. 
Mutta niin vaan näyttelyyn sukellettuani opin tykkäämään näistä hahmoista ja lopuksi olin jo ihan rakastunut. Niin sympaattisia ilmeitä ja kehonkieltä, mikä vaikuttava kokonaisuus!



Muukalaisia lisää.



Yläkerrassa oli muukalaisten lisäksi mm. saippuakuplia puhaltava hahmo kiven päällä ("Maailman puhaltaja"). Kiven juurella taas istui "Mökö". Yksi roikkui ilmapalloissa suu ammollaan ("Tuulen viemää").



Saippuakuplat olivat tosi kaunis kokonaisuus, joka ei kuitenkaan harmillisesti tallentunut kuvaan kovin selvästi.


Portaikossa "Ainainen vappu".



"Kultaiset kyyneleet" ja "Yksin"
"Pylväspyhimys" ja joku, jonka nimeä en muista.



Yhdessä huoneessa oli kahdessa eri rykelmässä "Fragmentteja". Näitä ja näiden ilmeitä oli hauska tutkia.




Seuraavaksi siirryimme pihan vastakkaiselle puolelle museon toiseen rakennukseen.



Siellä oli edellisiin verrattuna tavanomaisempaa taidetta. Oli Kalle Carlstedtin (1891-1952) töitä, joissa monessa oli selvästi nähtävissä Hugo Simbergin vaikutus.



Rakennuksen yläkerrassa oli näyttely "Kotimaan kasvot".  Keskellä Hugo Simbergin teos, oikealla Eero Järnefeltin.




Sielläkin oli vielä yksi Toijan työ! Miten suloinen : )

Tämä oli inspiraationa viereiselle työpajalle, jossa kehoitettiin miettimään, mitä hänellä mahtaa olla mielessään. Emme kuitenkaan jääneet työpajailemaan, vaan jatkoimme matkaamme seuraaviin museoihin. 








10. tammikuuta 2020

Museohaasteet 2,3 ja 4




Loppiaisena löysimme Helsingistä kaksi avoinna olevaa museota, Amos Rexin ja Helsingin kaupunginmuseon.

Ensimmäisessä oli Birger Carlstedtin näyttely "Kultainen kissa". Tuon niminen ravintola oli Helsingissä 1920 -luvulla, mutta kieltolain takia se ei pysynyt pystyssä kuin muutaman vuoden. Carlstedt suunitteli sinne sisustuksen.

Hauskasti Amos Rexiin oli pystytetty oikea kahvila, jota koristivat kullanväriset kissapatsaat ja astioiden kilinä toi kivaa tunnelmaa muuten hiljaiseen museoon.


Taiteilijan alkukauden työt olivat täynnä väriä.






Hauska ompeluaihe : )





Tämä työ, "Uponnut katedraali" sisältää viittauksen Debussyyn. Siitä saimme siis museohaasteen kohdan 2: Etsi teos, joka viittaa johonkin muuhun teokseen esim. toiseen taideteokseen tai kirjaan.



Taiteilijan myöhemmässä tuotannossa värejä löytyy edelleen, mutta tyyli on muuttunut.






Matto on myös Birger Carlstedtin suunnittelema.




Toisessa käyntikohteessamme, Helsingin kaupunginmuseossa aihe vaihtui radikaalisti. Kävimme katsomassa näyttelyn "Pullopostia Kurvista"

Johan Knut Harju (1910-1976) oli laitapuolen Lönnrot, sillan alusten tarkkailija ja katuelämän määrätietoinen tallentaja, jonka muistikirjat avautuvat yleisölle ensimmäistä kertaa Pullopostia Kurvista -näyttelyssä.

Esillä oli Harjun tarinoita ja kuvituksia, joita elävoittivät aiheeseen sopivat lavastukset.






Näyttelyn aihe on niin erikoinen, että se taitaa sopia tähän haasteen kohtaan:

12. Vieraile mielestäsi vaikeaa tai tabuna pidettyä aihetta käsittelevässä näyttelyssä.





Lasten museon puolelta löytyi lapsuudesta tuttuja esineitä ja melkein samanlainen nukkekoti, joka oli rakkain leluni pienenä. Tapetit olivat talossani samanlaiset kuin kuvassa, mutta ruskeat muoviosat osat olivat minulla valkoiset.

23. Etsi museosta lapsuudestasi tuttu esine.



Museohaasteen villiinnyttämät suuntaavat seuraavaksi Hämeenlinnaan!














5. tammikuuta 2020

Museohaaste alkaa!




Tehtiin tässä puolivahingossa yksi uudenvuodenlupaus, kun mentiin villiintymään museohaasteesta.  Tai siis minä villiinnyin haasteesta, mies muuten vaan museokortista. Kumpikin siis hyvin innoissaan tästä, suunniteltiin jo kesälle reissuja lähelle ja vähän kauemmaksikin.

Aloitettiin urakka Kuusisaaren Villa Gyllenbergistä. Luin vähän huolimattomasti museohaasteita ja bongasin sieltä kohdan, jossa valitaan museo erillisestä näyttelyt -listasta. Sieltä löytyi tämä villa ja sen joulunäyttely, jossa on esillä 50-luvun joulu. Minulta jäi kuitenkin huomaamatta haasteesta ohje, että valitse sokkona.  Tätä nimenomaista haasteen kohtaa emme siis nyt toteuttaneet, mutta kohta 1 tuli kyllä tehtyä: Tee julkinen uudenvuodenlupaus: kuinka monessa museossa aiot vierailla vuoden 2020 aikana

Maltillisesti asetimme tavoitteeksi 30 museota, mutta haasteen kaikki 50 kohtaa ajattelimme silti suorittaa. Haasteissa on sellaisia, joissa etsitään sama esine kolmesta museosta tai vertaillaan kahden eri taiteilijan tyyliä. Menevät siis osittain lomittain joka tapauksessa.



Villa Gyllenbergissä on villa-osan lisäksi taidemuseo-osa, joka on liitetty villaan myöhemmin. Gyllenbergit keräsivät taidetta ja esim. Schjerfbeckin töitä heillä oli 26 kpl.




Tämä ihana "Orvokit japanilaisessa maljakossa" oli yksi niistä.


Löysimme myös mieheni esi-äidin miehen, turkulaisen Ragnar Ungernin työn. Meiltä löytyy kotoa muutama hänen tyttärensä Ulla Ungernin maalaus ja lisäksi olen kehystänyt pikkumaalauksia, joita Ulla on lähettänyt appivanhemmilleni joulukortteina.

Turusta löytyy varmasti lisää Ragnar Ungernin töitä, sinne teemme yhden kesäretken ihan varmasti.



Villan puoli oli todella kaunis ja sinne rakennettu joulunäyttely hieno. Eniten kaikista museoista tykkään juuri tällaisista kotimuseoista ja niiden tunnelmasta.



Marsipaanista tehdyt herkut notkuivat pöydillä muiten leivonnaisten kanssa.






Joulukuusessa oli ihania, vanhoja lasikoristeita ja lumena oksilla oli pumpulia.



Villa Gyllenberg on kaunis ja jyhkeä ja hienolla paikalla meren välittömässä läheisyydessä. Kesälläkin varmasti ihana!

Loppainen osuu harmillisesti maanantaille, jolloin suuri osa museoista on kiinni. Koitamme silti löytää muutaman auki olevan : )



3. tammikuuta 2020

Vuoden neuleet 2019




Vuosi 2019 oli sukkavuosi. Niitä syntyi yhteensä 33 paria, mikä on ennätys. Huiveja tein onneksi vähän maltillisemmin, 14 kappaletta.

Ylhäällä ensin Spring Cleaning kasvivärjätyistä merinoista, sen vieressä On the Spice Market. Alarivissä Whitley Bay, Lamina Wrap ja Amber Eye.



Maanläheiset sävyt miellyttävät edelleen ja erityisesti ruskeat. Vaaleanpunainenkin pitää vielä pintansa, ikisuosikki : )

1. Tyttären Boneyard Shawl Scheepjesin Woolly Whirlistä
2. Lace-vahvuinen, tajuttoman suuri Whiteout
3. Shake it up silkki-merinosekoitteesta

4. Powder and Dust, jonka jo ehdin purkaa. Värit ei kuitenkaan sopineet yhteen : ( Neulon parhaillaan tätä huivia uudelleen ja vähän on pöhkö olo, kun päädyin aloittamaan uudenkin huivin juuri tuolla samalla langalla, jolla tämän edellisenkin. Olisi kannattanut olla purkamatta ihan kokonaan!
5. Midsummer Haze -kauluri. Uusin tulokas, ohje oli ollut jonossa jo 1,5 vuotta.
6. Imagine When maailman ihanimman värisestä langasta <3

7. Hummingbird tupsuineen
8. Fallen Leaves, jossa toisena lankana silky mohair
9. Puuvillainen 3S -huivi




Paitoja/takkeja syntyi neljä! Ylhäällä kaksi Caitlin Hunterin mallia, Zweig ja Tecumseh. Alhaalla neuletakki Suuri käsityö -lehdestä ja vauvanpinkki puuvillaneuletakki Athena Dropsin ohjeella.



Lapasia tuli kolmet, kahdet huovutetut ja yhdet muut. Lapaslankoja mulla olisi paljon käytettäväksi, joten toivoisin tästä vuodesta lapasvuotta. Saas nähdä!



Joulun alla tuli tehtyä pikkuisia neuleita. Osallistuin IG:ssä mini_sweater_swapiin ja tuo raitapaita ja pipo lähtivät Yhdysvaltoihin. Ystäväni toivoi joululahjaksi pientä villapaitaa joulukuuseen. Sellaisen hän sai ja lisäksi liudan asusteita.




Pieniä juttuja oli myös tiskirätin ohjeella tehty palanen työpaikan yhteisneulontaan, äiti Teresa -peittoon. Tein tuohon peittoon paljon muitakin paloja, mutta dokumentoin vain tämän yhden, jonka tein Ravelryn mallista.

Pikkuiset tammenterhot oli nopeita tehdä, näitä voisi väsäillä vuoden aikana lisääkin ensi joulua varten.

Kettu-mukinlämmitin kettufani-ystävälle. Ja supertärkeä maihareiden kiillotuslappu pojalle armeijaan!



Ja nyt niitä sukkia! Yksi syypää sukkien suureen määrään on Sukka-Finlandia, johon osallistuin ekaa kertaa. Siinä neulottiin alkuvuonna yhteensä kahdeksat sukat ja jotenkin innostus sukkiin jatkui loppuvuodenkin. Ja olen iloinen, että jatkui, sillä aikaisempina vuosina neuloin "vaan" huiveja ja sukat tuntui olevan ihan plääh. Onneksi mieli muuttui, sillä sukathan on aivan ihania neuloa ja jokainen niitä tarvitsee!

1. Villviini siskolle joulupakettiin
2. Aave (SF-malli) kummitytölle joulupakettiin
3. Raitasukat jämälangoista, meni lahjaksi

4. Monkey -sukat. myös lahjaksi
5. Halo (SF-malli)
6. Kärhöt (SF-malli), äidilleni lahjaksi



1. Unicorn -sukat kummitytölle
2. Squirclet edellisen äidille lahjaksi
3. Haukisukat kummitytön isoveljelle
4. Adventtisukat, johon upotin kaikkia lempivärejä.



Kasvivärjäämistäni langoista tein muutamat sukat.

1. ZigZag -mallilla sukat paksummasta pangasta
2. Squirclet, valkoinen lanka on Dropsin Nordia
3. Raitoja kasvivärjätyistä
4. SF-malli Impromptu. Näitä oli kiva neuloa!



Rusehtavien sekaan eksyi yksi vihreäkin.

1. Helsinkiä pakoon, kirjasta Tuhansien villasukkien maa
2. SF-kisan jäähdyttelymalli Legato. Kauniit sukat, mutta ihan hirveän työläät tehdä.
3. Vuoden 2020 Sukka-Finlandian lämmittelymalli Liekki. Ohje ei suuremmin inspiroinut, mutta tytär ihastui näihin, joten tein sukat ilolla valmiiksi ja joulupakettiin hänelle.

4. Downton Farewell -sukat. Ihana, mutta työläs malli. Mieleen jäi myös sekava ohje (tai enemmänkin allekirjoittaneen kyvyttömyys ohjeiden huolelliseen lukemiseen).
5. Niina Laitisen Isänpäivä-sukat paksulangoista omalle isälle



Sinertäviäkin syntyi, ihmeellistä!

1. Taas Squirclet, tällä kertaa jämälankajoulukalenterin ihanista pikkuvyyhdeistä
2. Kesäyössä, malli kirjasta Tuhansien villasukkien maa. Lahjaksi kummitytölle.
3. SF-malli Jean next door, anopille

4. Sam -sukat pojalle ylioppilaskirjoituksiin
5. Perusraitasukat lahjaksi



1. Kaikki loputon kauneus, jälleen kirjasta Tuhansien villasukkien maa
2. Snow Fairy, Dropsin mallilla töppöset, jotka eivät pysy jalassa
3. Snow Steps, samat sanat, paitsi että pysyy hyvin (anopin) jaloissa

4. Perussukat pojalle armeijaan
5. Sama juttu. Malli Silmitön talvi kirjasta Tuhansien villasukkien maa
6. Kesäiset puuvillasekoitesukat, jotka olen jo kadottanut jonnekin




Viimeisessä sekalaisessa koosteessa vielä kahdet SF -sukat, Harmonia ja lämmittelymalli Elämän virta. Alhaalla miehelle säärystimet juoksulenkeille. Vuoden viimeisinä päivinä huomasin, että yhtään pipoa ei ole tullut neulottua koko vuonna! Asian ehti vielä korjaamaan ja tein The Capitol -pipon Rowanin villa-puuvillasta.



Melko tasaista on ollut neulominen viime vuosina. Tässä postauksessa taisin suunnitella tekeväni lisää lapasia ja tammenterhoja. Varmaan paljon muutakin syntyy : )

Oikein hyvää neulevuotta 2020 kaikille!