En ole oikein koskaan ollut villasukankutoja, mutta loppuvuonna tuli pakottava tarve osallistua Sukka-Finlandiaan. Osittain tämä varmaan johtuu pitkään jatkuneesta huivibuumista, jotain muuta oli saatava puikoille. Ja mikäs sen rentouttavampaa kuin se, että ohje kilahtaa parin viikon välein sähköpostiin ja sitten neulotaan! Sukkalankojen hankkiminen ja valitseminenkin on paljon yksinkertaisempaa kuin vaikkapa huivilankojen.
Lämmittelymalli julkaistiin loppiaisena, se oli TiiQ:n Elämän virta. Juuri olin joulun aikaan punaista Gnome-tonttua neuloessani harjoitellut kahden silmukan palmikkoja ilman palmikkopuikkoja, niin nyt tuota taitoa pääsi käyttämään toden teolla näissä sukissa. Langaksi valitsin pehmoisen ja hieman pörröisen Drops Nordin. Kantapään lyhennetyt kerrokset tehtiin varjosilmukoin, joka oli uusi jännä tuttavuus.
Ensimmäisen etapin sukat olivat Neulistin Naapurin Jannet. Takaosassa kiertää kaunis palmikkokuvio ja kiilakavennukset hoituvat hauskasti etuosaan leviävällä palmikkokuviolla.
Päätin jo heti alkuun, että en raportoi sukkiani eli en osallistu kilpailuun. Tämä oli hyvä päätös, sillä tein pieniä mokia jo näihin kahteen ensimmäiseen sukkaan. Lämppärissä tein väärällä rytmillä resorin, ekalla etapilla en taas tehnyt resoria lainkaan vaan hyppäsin suoraan kuvioon. Kannattaisi siis lukea huolella ne ohjeet! Ensi vuonna sitten varmaan lähden jo mukaan kisaan ja koitan tehdä kisakelpoisia sukkia.
Mutta mitä ihmettä on tapahtunut vannoutuneelle sinisen värin inhoajalle? Jo kahdet siniset sukat!!
Toisella etapilla saimme neuloa Heidi Alanderin Aaveet. Tähän malliin sopi valkoinen glitter-lanka. Malli oli kiva neuloa ja lopputulos kaunis. Nämä sukat voisi neuloa uudelleenkin!
Kolmannella etapilla pääsi penkomaan jämälankakoria. Valitsin Anna Mäkilän Impromptu -sukkiin kasvivärjättyjä lankoja kuusi kappaletta ja sijoitin ne sukkiin epäsymmetrisen symmetrisesti. Mallineuleet oli hauskoja, helppoja ja vaihtelevia. Kantapään raita on mielenkiintoinen yksityiskohta.
Neljännet sukat olivat Pirjo Iivosen Harmoniat. Jälleen kantapäässä oli uusi juju, nurjin silmukoin toteutettu kiilalevennys. Kaunis malli, lankana Novitan Venla omenankukan värisenä.
Viidennen etapin sukat oli Veera Välimäen Halot. Mallisukan väri oli niin kaunis luumun sävy, että päätin ensinäkemältä tarttua samantyyppiseen lankaan. Woolmintin Opera värissä Don Carlos oli juuri sellainen. Oikein mukava malli!
No sitten, kuudennella etapilla päästiin kirjoneuleen maailmaan ja leikkimään myös vähän kohuakin herättäneillä maaleilla. Puikkomaisterin Kärhöt -malli sisälsi kärhökuvion sukan päälle ja toisenlaisen kuvion sukan pohjaan. Varren takaosaan olisi kuulunut tehdä pystyraitaa ja juuri ennen resoria kukkakuviot. Pystyraita ei ollut mieleeni ja kun muutenkin olin jo alussa lähtenyt sooloilulinjalle (vaikkakin vahingossa!), toteutin varrenkin takaosaan pohjan kuviota. Kukkia värittelin Sharpie-tusseilla. Kivat sukat tuli, vaikka täytyy kyllä tunnustaa, että kirjoneule sukissa ei ole mitään lempipuuhaani. Niin hidasta ja työlästä. Ei silti tullut mieleenkään jättää näitä tekemättä, sen sijaan raportoin perheelle neulomisurakan vastenmielisyydestä ja sain onneksi osakseni sympatiaa. Vaivannäkö kuitenkin kannatti! Sukat pääteltiin neulan avulla italialaisittain. Oli hauska oppia ihan uusi tapa!
Yksi hyvä juttu, joka tästä kisasta uusien taitojen lisäksi tarttui mukaan, olivat nuo sukkablokkerit. Tilasin ne Etsystä Woodicolta ja nyt kun ne on käytössä, en yhtään ymmärrä, miten olen voinut pärjätä ilman sellaisia!
Vielä olisi jäähdyttelymalli jäljellä, sitten onkin kahdeksat sukat kasassa. Siinäpä olisi hyvä alku vaikka box of socksiin!
