Loppuvuoden sukkaspurtti

Jonkun sortin sukkavillitys on vienyt mennessään nyt loppuvuonna. Mietin, että poika varmaan tarvitsee lämpimiä sukkia armeijaan talveksi ja äitihän neuloo! Mikään riemunkirjava ei siihen tarkoitukseen kävisi, joten mentiin armeijan harmaalla ja armeijan vihreillä.

Harmaiden malli on Tiina Kuun kirjasta "Tuhansien villasukkien maa", nimeltään Silmitön talvi. Lankana CoopKnitsin Socks Yeah! DK. Ihanan pehmeää ja sileää lankaa, oikein mukavaa neuloa.

Sopivaa vihreää löytyi Novitan Duo -langasta ja koska piti saada suhteellisen pitkät varret, otin kaveriksi kasvivärjättyä Juhania. Näistä sain erityiskiitosta, että sopii hyvin M05 -kuosiin : )) Malli muuten perus, vanilla is the new black -kantapäällä.

Paksuja sukkalankoja koitan käyttää pois. Siihen tuli hyvä tilaisuus Niina Laitisen Isänpäiväsukkien myötä. Kaksi ruskeaa pikkukerää loppuivat ja paljon kului muitakin värejä, hurraa! Kuviossa käytin välillä vähän luovuutta, mutta se lienee ihan sallittua.

Nämä sukat mulla oli Tampereen messujen matkaneuleena ja yhden seminaaripäivänkin näitä neuloin. Tosi paljon oli näpräämistä, kun noita pikku popcorneja väännettiin melkein joka kerroksella. Lankana ihana Lanitium ex Machinan sukkalanka värissä Catalonian nights.

Ohje on Ravelrystä, mutta hirveesti sitä ei kyllä voi kehua, kun siinä oli niin vekkuleita kommervenkkejä. Kuvioon oli kaavio, jonka vierellä oli merkkien selitykset. Aloin reippaasti vaan neulomaan, kunnes ekan kuviotoiston jälkeen huomasin lukea kaavion yläpuolelta, että älä käytä kaavion vieressä olevia selityksiä, vaan toisaalla ohjeessa mainittuja. Just joo... No onneksi ne eivät olleet niin radikaalisti poikkeavia, etten lähtenyt purkamaan.

Sitten kantapään jälkeen posotin vaan tuttuun malliin kaaviota, vaikka huomasin kyllä, että ohjeessa oli kirjoitetut ohjeet rivi riviltä. Yleensä en koskaan tavaa noita riviohjeita, jos on kaaviokin olemassa. Nyt olisi kannattanut, sillä siellä oli kuvion reunoille erilainen ohjeistus. Noh, tuli nyt tuollaiset ihan OK sukat, mutta ohjeesta jäi nuiva kuva. Kyseessä on Downton Farewell -sukat, jos joku vielä tämän kehuryöpyn jälkeen uskaltautuu kokeilemaan ; )

Ystäväni kysyi, jos neuloisin hänen pojalleen haukisukat. Ohjekin löytyi netistä (Meillä kotona -sivustolta), mutta se oli miesten kokoon 42 ja paksulla langalla tehty. Hetken piti miettiä, miten ihmeessä saisin sukista 7-vuotiaan kokoiset jotenkin järkevästi. Otin sitten fingering -vahvuisen Fabelin ja 2,5mm puikot ja vähensin vielä muutamia silmukoita. Hyvän kokoiset tuli!

Evien, hampaiden ja silmien askartelun jälkeen en millään viitsinyt enää alkaa kirjoa ohjeen mukaista valkoista mahaa ja selkäpilkkuja. Pikkuisten silmukoiden kirjomiseen olisi mennyt varmaan kaksi viikkoa... Ihan ovat kalan näköiset sukat noinkin eikä ole kuhmuroita jalkapohjan alla!

Tiina Kuun kirjassa tykkään erityisesti malleista, joissa on yläosassa kirjoneuletta ja muualla pintaneuletta. Nämä Helsinkiä pakoon  -sukat tein kasvivärjätyistä langoista pääosassa, kuvion tummanharmaa ei ole omia värjäyksiä. Tykkään tästä mallista tosi paljon, voisi melkein tehdä toisetkin!

Toisetkin sukat kirjoneuleraidoilla tein, nämä ovat "Kaikki loputon kauneus" ja vihreä on Dropsin Nordia. Värivalinnat näytti kerillä kivemmiltä, nämäkin pitää siis varmaan toteuttaa vielä uudelleen.

Vaikka sukkia on pudonnut puikoilta, silti riittää intoa vielä loppiaisena alkavaan Sukka-Finlandia -kisaan!

Kirjoneulehihatakki ja huiveja

Ostin syyskuun numeron Suuri Käsityö -lehteä sen kansikuvassa olleen kirjoneulemekon takia, mutta sisäsivuilta paljastunut neuletakki vei mielenkiinnon vielä enemmän. Kirjoneulehihat on mielettömän kiva idea!

Ohjeen takki oli tehty Nallesta, mutta en halunnut kutittavaa takkia, joten päädyin syyskuussa sopivasti alessa olleeseen Dropsin CottonMerinoon.

Onnekseni tajusin kokeilla takkia silloin, kun hihat olivat melkein valmiit, sillä ne olivat siinä kohdassa juuri sopivat. Yksi pieni kirjoneule-mallikerta jäi toteuttamatta, mutta se ei haittaa ollenkan.

Takista tuli kiva!

Aiemmin syksyllä huomasin instassa Letesknitsillä hauskan huivimallin Fallen Leaves, johon ostin suunnittelijan miehen värjäämät langat Martin´s Labista Puolasta. Ruskea lanka on alkuperäisessäkin huivissa oleva väritys Fallen Leaves, mutta mohairin valitsin vähän eri sävyssä. Palmikkokuviota oli koukuttava neuloa ja huivista tuli ihanan pehmoinen. Tosin samalla myös aika lämmin. Näillä keleillä se sopii paremmin ulkokäyttöön, mutta talven pakkasilla käy sisälläkin käytettäväksi.

Pariskunta oli viime syksynä Tampereen messuilla myymässä lankojaan ja tulevat myös tänä vuonna. Ihan mahtavaa!

Osallistuin elo-syyskuussa yhteisneulonta KALiin, jossa neulottiin Annajohannan Hummingbird. Käytin tähän Handun vaaleanpunaista ja kahta itse värjäämääni lankaa. Ruskea on värjätty lepän kävyillä ja vaaleampi kylmävärjäyksellä avokadon kivillä ja kuorilla.

Huivin malli on jännä rakenteeltaan, se aloitettiin kolmiosta, joka jäi huivin keskelle yläosaan. Sen ympäreille tuli epäsymmetrisiä suikaleita kaksivärisellä patentilla, helmineuleella ja ainaoikealla. Ja kivat tupsut nurkkiin! (Tai siis ohjeen mukaan kaksi yhteen nurkkaan ja yksi toiseen, mutta olin rebel ja laitoin yhden kuhunkin nurkkaan.)

Tässä projektissa pääsi käyttämään pieniäkin jämiä! Ambah O´Brienin Lamina Wrap on kyseessä. Mallailin värejä aluksi, mutta suunnitelmaan tuli pieni muutoksia työn edetessä.

Harmaat raidat ovat tuollaista kylmää sävyä, joka mielestäni korostaa kivasti lämpimämpiä raitavärejä.

Tämäkin oli koukuttavaa neulomista ja mallikerran oppi helpolla. Parasta tässä oli jämien tuhoaminen ja väri-ilottelu.

Tekisi melkein mieli neuloa toinenkin!

Kevään ja kesän huivit ja paidat

Caitlin Hunterin neulemallit ovat tällä hetkellä kovinta huutoa neulemaailmassa. Tällä suunnittelijalla on suomalaisia sukujuuria ja hän asuu Alaskassa. Ehkä nämä osaltaan vaikuttavat siihen, että mallit vetoavat! Neulemalleissa on tälläkin hetkellä tarjous, jossa ostaessaan neljä saa yhden ilmaiseksi. No minäpä ostin paitamalleja sitten neljä! Kaksi on valmistunut ja ainakin kolmas kutkuttaisi tehdä, kunhan vaan löytyy oikea lanka ja väri.

Tämä Tecumseh pääsi puikoille ensimmäisenä. Halusin toteuttaa sen melkein mallin mukaisilla väreillä, keltainen on minulla vaan vähän kirkkaampi. Mallissa tehdään vartalo-osaa yllättävän pitkälle, hihat erotellaan vasta toisen (keskimmäisen) kuviokerran jälkeen. Vaikka kainalot ovat matalalla, on paita kuitenkin hyvin istuva ja ihanan turvallisen säkkimäinen. 

Valkoinen lanka on Neulovillasta värjäystä varten tilaamaani merinosukkalankaa, tummanharmaa on SweetGeorgia Yarnsin Tough Sock ja keltainen Katian merinoa.

Kesällä valmistui sitten Zweig. Tämä malli on ollut erityisen suosittu, Ravelryssä on projekteja jo yli 4500. Tässä malli on ihan suora, mutta lisäilin sivuihin silmukoita, jotta saisin väljyyttä ja muotoa. Hihojen kanssa kävi kummallisesti niin, että vaikka sovitin huolellisesti oikean pituuden, venahtivat hihat paidan kastelun yhteydessä noin puoli metriä. Kuvaa otettaessa ne on vain käännetty sisään, mutta sittemmin purin ylimääräiset miljoona kerrosta pois. 

Lankana tässä on Rouva Silmusolmun sukkalanka värissä "Savusauna" ja vaaleampi on GarnStoriesin Merino Soxs värissä "Odyssee".

Westknitsiltä ilmestyi keväällä huivimalli Spring Cleaning. Olin jo miettinyt, mihin huiviin saisin upotettua kasvivärjättyjä huivilankoja ja tämä vaikutti isohkoine väriblokkeineen oikein sopivalta. Neljä alinta osiota ovat vielä ihan maltillisen kokoisia, mutta keskimmäinen ylin vihreä ja sivujen vaaleat osiot nielivät lankaa ihan kunnolla. Toisella puolella jouduin raidoittamaan kahta lähes samanväristä lankaa saadakseni symmetrisen värisen huivin. Suurin osa langoista on Dropsin Baby Merinoa, vaalein vihreä raitalanka on Rowanin Fine Artia.

Kiva huivi tuli, oli aivotonta kesäneulontaa parhaimmillaan : )

Keväällä otin puikoille jonkun aikaa hilloamani aarrelangan, Madelinetoshin Twist Lightin värissä Glazed Pecan. Jos se olisi mahdollista (tai järkevää), pukeutuisin vain ja ainoastaan tähän väriin ja kotini saisi myös mieluusti olla tällä värillä kuorrutettu! Malliksi valikoitui Joji Locatellin Imagine When, joka näytti mallikuvissa täydelliseltä huivilta. Kuitenkin kun huivi alkoi rakentua osio kerrallaan, se ei ollutkaan täydellisen hyvän muotoinen. Neuloin muutaman osion ylimääräisenä ja niin sain käytettyä lähes kaiken langan (2 vyyhtiä) ja huivista järkevämmän muotoisen. Reunoissa on pieniä nyppylöitä, mutta ne eivät oikein kunnolla erotu valmiissa huivissa. Olisi kai pitänyt soveltaa jotkut isommat.

Lankia on edelleen ihanin, mutta jälkimaku projektista on "ihan kiva". Käytössä huivi on kuitenkin, joten mitään ei ole menetetty. Ei vaan kannattaisi olla toiveet liian korkealla tässä neulomisessa. Vahingossa yli odotusten onnistuvat jutut ovat niitä mukavimpia ja tällaiset hieman lässähtäneet jää mieleen juuri sellaisina.

Jaaha, tästä pääsemmekin toiseen lässähätäneeseen huiviin. Malli on aivan ihana Veera Välimäen Powder and Dust. Värejä tähän mietin pitkään ja olisin ehkä ostanut mallihuivin värit Snurresta, jos siellä olisi sillä hetkellä ollut kaikkia kolmea Hedghehog Fibresin väriä samassa lankapohjassa. Ei onnistunut, joten kaivoin stashista mukamas hyvän yhdistelmän. Kuitenkin jo neuloessa huomasin, että kaksi ekaa väriä ei nyt oikein hyvin sovi yhteen, mutta jatkoin vaan sinnikkäästi. Kahdessa vikassakin on mielestäni liikaa kontrastia, vaikka mallihuivissakin alin väri on ihan tumma harmaa. Huivi oli kiva neuloa ja pidinkin sitä muutaman kerran keväällä. 

Viikko sitten kuitenkin päätin purkaa koko hökötyksen. Sain kolme kerää ihanaa lankaa käyttööni ja hyvän mielen. Huivimallin aion ehdottomasti neuloa uudelleen, kun sopiva väriyhdistelmä tulee vastaan!

Lankoina tässä siis GarnStoriesin Merino Soxs värissä "Pink Pegasus", Ekstramotekin vaaleanoranssi Viki ja the Uncommon Threadin Twist Sock värissä "Fe2o2".

Kävimme kesälomareissulla Krakovassa ja mulle tuli matkaneuleongelma. Kesken oli vain sellaisia, joissa oli kiinni noin tuhat lankaa. Pitäisi ottaa mukaan joku sellainen, joka olisi helppo kuljettaa. Tämä toive yhdistyi sopivasti tyttären toiveeseen isosta huivista ja vastaus löytyi lankakaupasta: Scheepjesin Woolly Whirl. Mallina perus Boneyard (Westknits) ja langan värinä herkullinen Chocolate Vermicelli. Täydellinen win-win -tilanne siis!

Tämän huivin tekoa taas olin hautonut jo pitkään. Voitin Melanie Bergin huiviohjeen yhdestä KALista ja valintani oli Whiteout. Ihanaa pitsilankaa taas löytyi Fyberspatesilta, tässä on Gleem Lace väreissä "Copper tones" ja "Blush". Huivista tuli aivan valtavan kokoinen! Pitsilangasta neulotuissa on aina ihana keveys, eikä varmaan haittaa, että tämän kiertää kaulan ympärille pariinkin kertaan. Ainakaan sitten talvella : )

Samalta suunnittelijalta on tämäkin huivimalli. Jo kerran neulottu ja hyväksi todettu On the Spice Market. Kimmokkeen tähän antoi ihana minivyyhtisetti, Sweet Georgia Yarnsin "Party of Five" Tough Love Sock Mini-skeins värissä "Hanami". Vasta myöhemmin tajusin, että ohje vaatii kuutta kontrastilankaa ja paketissa minulla oli vain 5. Tein silti näillä viidellä ja lisäsin osioihin rivejä sen mukaan, miten lankaa oli jäljellä. Tosi hyvän kokoinen huivi tuli näinkin, kuudennen värin puuttumista ei huomaa eikä se haittaa. 

Tämän huivin kuvaaminen onnistui hauskasti pojan YO-kuvien sivutuotteena. Poika sääti kameran asetuksia kohdilleen ja minun piti olla mallina. Tuli hyvät huivikuvat ja toki myös YO-kuvat!

Ja pahnan pohjalla vielä simppeli huivi 3S -Shawl. Lankana Drops puuvilla "Drops Loves You 9". Tällä mallilla tulee mukavan pitkä ja keskeltä kapea huivi, kun lisäyksiä tehdään joka kerroksella reunoissa ja joka toisella keskellä. Niin hempeetä vauvanpinkkiä, että! <3

Vielä parit sukat

Näitä sukkia nyt vielä pukkaa, mutta lupaan, että on viimeiset sukkakuvat vähään aikaan! Puikoilla on tällä hetkellä yhdet, mutta ne edistyy hitaasti ja deadline on vasta jouluksi.

Ensimmäistä kertaa kokeilin neuloa sukat puuvillalangasta. Kyseessä on Schachenmayr Regia Cotton Color värissä "Gobi color". Mukavat oli tehdä ja kivat sukat tuli. Tästä samasta langasta on saatavilla niitä ihania tutti frutti -värejä: vesimelonia, kiiviä ja sitrusta! Tein sukat mallilla "Vanilla is the new black", koska se sopii erityisen hyvin näihin raitalankoihin. Puuvilla hieman ehkä lörpsähtää käytössä, tosin kuulemma sitten taas pesussa voi vähän kutistua.

Keväällä sain jonkun vimman tarttua jämänöttösiin. Yleensä ne eivät juurikaan inspiroi, mutta jostain syystä nyt tuli valmista. Ainiin, nyt muistankin, mistä tämä lähti! Ostin Ravelrystä kanssaneulojalta 2,25 -milliset Lykken pyöröpuikot ja niitähän piti kokeilla. Useimmiten neulon fingering-vahvuista lankaa 2,5-millisillä, niin nyt houkutteli kokeilla vähän ohuemmilla. Hyvin sujui, vaikka en varmaan vaihda kaksi-puolikkaista pois kokonaan. 

Anoppi tilasi lahjasukat miehelle ja naiselle, tässä naisen sukat. Jälleen Squircle, valkoisen Nordin seassa kasveilla värjättyjä raitoja. Tummempi on varmaan pietaryrtti harmaalla pohjalla ja kellertävämpi muistaakseni poimulehti.

Näihin miehen versioihin yhdistelin kaikenlaisia kasvivärjättyjä. Kuva vääristää värejä aika pahasti, oikeasti noista sukista tuli ihan kivat ; )

Tilaus oli vielä yksille miesten sukille. Tein nämä, mutta totesin ne kuitenkin aika naisellisiksi. Ei ne ehkä sitä ole, mutta mielummin neulon selkeästi miehelle sopivat ja ne ovat juuri nyt puikoilla. Nämä zigzag -sukat tein seiskaveikan paksuisista käsin värjätyistä, niitäkin on tarkoitus saada tuhottua pois.

Seuraavassa postauksessa sitten jotain muuta kuin sukkia!

Kevään sukkia

Sukkakevät oli kyllä aikamoinen! Näin jälkikäteen on vähän vaikea tajuta, kuinka hirveen monta paria sitä tulikaan neulottua. Olen kuitenkin iloinen tästä villityksestä, sukkarintamalla oli ollut aika hiljaista ennen viime kevättä. 

Maaliskuun Wanhan Sataman käsityömessuilta tarttui mukaan Lanitium ex Machinan sukkalankku. Päätin heti, että siitä tulee sukat pojalleni. Cookie A:n kirjasta "Suloisimmat sukat" löytyi sopiva miehekäs malli "Sam". Lankusta oli hauska neuloa, langan kiharaisuus ei yhtään haitannut!

Sattumoisin sukista tuli aika lailla samanlaiset väritykseltään. Symmetrisyyden ystävänä arvostan tätä, vaikka lankusta neuloessa samankaltaisuus ei todellakaan ole selviö.

Sukista tuli mieluiset ja mikä tärkeintä, ne pääsivät lämmittämään varpaita ylioppilaskirjoituksissa. Sellaiset onnea tuovat sukat : )

Sama keväisen raikas väriteema jatkuu näissäkin sukissa. Kyseessä jälleen Squirclet, raitalangat sain Ravelryn Lankalaatikon Jämälankajoulukalenterista, valkoinen on Dropsin Nordia.

Huhtikuun alussa ilmestyi Sukka-Finlandian jäähdyttelymalli Legato, jonka toteutin ruskeasta Novitan Venlasta. Langassa on ihana väri, mutta Venlan neuletuntuma ei ole kovin ihana. Lanka on tikkuista ja karheaa. 

Mallissa oli kiepsutus jos toinenkin. Neuloin ne ihan mielelläni, mutta totesin, että näin monimutkainen malli ei ehkä ole se, jollaiseen kaikkein mieluiten tarttuisin. Haastetta ja vaihtelevuutta saa olla, mutta suunnilleen joka toisen silmukan nyhrääminen johonkin suuntaan ihan joka kerroksella ei ole mielestäni kovin rentouttavaa neulomista : ))

Yksisarvisia rakastava kummityttöni täytti 5 ja sai lahjaksi yksisarvissukat. Vaaleanpunainen lanka on jälleen kauniin väristä Venlaa. Tein kirjoneuleena valkoiset osiot ja kirjoin muun väriset. En osaa kovin nätisti kirjoa ja sen näköiset on vähän sukatkin, mutta ajatushan on tärkein.

Nämä Tiina Kuun Villiviini -sukat ovat jo pitkään olleet jonossa ja nyt keväällä sain ne toteutettua. Kuvio on tehty intarsia-tekniikalla ja se oli kyllä hauska opetella. Ehdottomasti voisin tehdä useammatkin sukat tällä mallilla! 

Alkuvuoden neuleita

Kesätauon jälkeen on hyvä palata vähän ajassa taaksepäin ja esitellä muita alkuvuoden neuleita, kuin Sukka-Finlandia -sukkia.

Vuoden alkajaisiksi halusin tarttua johonkin ihanaan lankaan ja malliin. Ostin kesän (2018) Irlannin-reissulta pari kerää ihanaa merino-silkkiä (Townhouse Yarns Dame), jolle löysin Tampereen käsityömessuilta kaverin (Lilou Silky Fingering). Näistä kolmesta muodostui Shake it up, josta olin nähnyt monia tosi upeita toteutuksia Ravelryssä. Lanka on mukavan keveää ja värit suorastaan loistavat kummassakin langassa. Huivissa on kaikenlaisia kivoja mallineuleita, hiukan pitsiä ja patenttia sekä raitoja. Neulominen sujui mukavasti, mitä nyt lopussa silmukoiden poimiminen erilaisten mallikuvioiden reunoista oli hieman tuskaisaa. Valmis huivi on niin kiva, että nuo pikkuiset vastoinkäymiset unohtuu.

Joulupukki toi kaksi vyyhtiä petroolinväristä Malabrigo Sockia. Kahdelle vyyhdille sopiva malli oli Whitley Bay, joka oli sopivan simppeliä neulottavaa, mutta lopputulos on kuitenkin kiinnostava. Yksivärisiä huiveja kaipaa useinkin, monivärisiä on kuitenkin suurin osa. Kaikelle on paikkansa.

Sukkakisan välitöinä syntyi muutamat muutkin sukat, taisi silloin sukatuttaa oikein kunnolla. Jo monet Squirclet on tullut tehtyä, mutta tällainen Ravelryn projekteissa näkemäni sukkaparin väritys ihastutti ja kun tuota kirjavaa Fabelia sattui olemaan käsillä, yhdistin sen vaaleansiniseen. Raikkaat tuli, annoin ystävälle lahjaksi.

Lahjaksi meni myös oranssit Monkey-sukat, joista tuli kivan pirtsakat kevätsukat.

Keväällä innostuin myös tarttumaan kauan säilömiini hahtuvalankoihin, niistä tuli huovutetut tumput. Ruskeat ja 

valkoiset.

Anoppi kaipaili tossuja ja sellaiset oli hirmu nopeat toteuttaa paksusta Dropsin Nepal -langasta. Ohjekin on Dropsin, nimeltään Highland Dew Slippers.

Nämäkin tossut on Dropsin mallista (Snow Fairy). Näihin tuli vähän hassu muoto, ovat jääneet kaapin perukoille köllöttelemään. Mutta kohtahan tulee taas kylmä (no ei ihan heti onneksi vielä!), niin ehkä pääsevät käyttöön.

Kesällä ja nyt alkusyksyllä on tullut paljon neulottua, mutta keräilen ensin postauksiin keväällä valmistuneita. Pikkuhiljaa : ) 

Sukka-Finlandia

En ole oikein koskaan ollut villasukankutoja, mutta loppuvuonna tuli pakottava tarve osallistua Sukka-Finlandiaan. Osittain tämä varmaan johtuu pitkään jatkuneesta huivibuumista, jotain muuta oli saatava puikoille. Ja mikäs sen rentouttavampaa kuin se, että ohje kilahtaa parin viikon välein sähköpostiin ja sitten neulotaan! Sukkalankojen hankkiminen ja valitseminenkin on paljon yksinkertaisempaa kuin vaikkapa huivilankojen. 

Lämmittelymalli julkaistiin loppiaisena, se oli TiiQ:n Elämän virta. Juuri olin joulun aikaan punaista Gnome-tonttua neuloessani harjoitellut kahden silmukan palmikkoja ilman palmikkopuikkoja, niin nyt tuota taitoa pääsi käyttämään toden teolla näissä sukissa. Langaksi valitsin pehmoisen ja hieman pörröisen Drops Nordin. Kantapään lyhennetyt kerrokset tehtiin varjosilmukoin, joka oli uusi jännä tuttavuus. 

Ensimmäisen etapin sukat olivat Neulistin Naapurin Jannet. Takaosassa kiertää kaunis palmikkokuvio ja kiilakavennukset hoituvat hauskasti etuosaan leviävällä palmikkokuviolla.

Päätin jo heti alkuun, että en raportoi sukkiani eli en osallistu kilpailuun. Tämä oli hyvä päätös, sillä tein pieniä mokia jo näihin kahteen ensimmäiseen sukkaan. Lämppärissä tein väärällä rytmillä resorin, ekalla etapilla en taas tehnyt resoria lainkaan vaan hyppäsin suoraan kuvioon. Kannattaisi siis lukea huolella ne ohjeet! Ensi vuonna sitten varmaan lähden jo mukaan kisaan ja koitan tehdä kisakelpoisia sukkia.

Mutta mitä ihmettä on tapahtunut vannoutuneelle sinisen värin inhoajalle? Jo kahdet siniset sukat!!

Toisella etapilla saimme neuloa Heidi Alanderin Aaveet. Tähän malliin sopi valkoinen glitter-lanka. Malli oli kiva neuloa ja lopputulos kaunis. Nämä sukat voisi neuloa uudelleenkin!

Kolmannella etapilla pääsi penkomaan jämälankakoria. Valitsin Anna Mäkilän Impromptu -sukkiin kasvivärjättyjä lankoja kuusi kappaletta ja sijoitin ne sukkiin epäsymmetrisen symmetrisesti. Mallineuleet oli hauskoja, helppoja ja vaihtelevia. Kantapään raita on mielenkiintoinen yksityiskohta.

Neljännet sukat olivat Pirjo Iivosen Harmoniat. Jälleen kantapäässä oli uusi juju, nurjin silmukoin toteutettu kiilalevennys. Kaunis malli, lankana Novitan Venla omenankukan värisenä.

Viidennen etapin sukat oli Veera Välimäen Halot. Mallisukan väri oli niin kaunis luumun sävy, että päätin ensinäkemältä tarttua samantyyppiseen lankaan. Woolmintin Opera värissä Don Carlos oli juuri sellainen. Oikein mukava malli!

No sitten, kuudennella etapilla päästiin kirjoneuleen maailmaan ja leikkimään myös vähän kohuakin herättäneillä maaleilla. Puikkomaisterin Kärhöt -malli sisälsi kärhökuvion sukan päälle ja toisenlaisen kuvion sukan pohjaan. Varren takaosaan olisi kuulunut tehdä pystyraitaa ja juuri ennen resoria kukkakuviot. Pystyraita ei ollut mieleeni ja kun muutenkin olin jo alussa lähtenyt sooloilulinjalle (vaikkakin vahingossa!), toteutin varrenkin takaosaan pohjan kuviota. Kukkia värittelin Sharpie-tusseilla. Kivat sukat tuli, vaikka täytyy kyllä tunnustaa, että kirjoneule sukissa ei ole mitään lempipuuhaani. Niin hidasta ja työlästä. Ei silti tullut mieleenkään jättää näitä tekemättä, sen sijaan raportoin perheelle neulomisurakan vastenmielisyydestä ja sain onneksi osakseni sympatiaa. Vaivannäkö kuitenkin kannatti! Sukat pääteltiin neulan avulla italialaisittain. Oli hauska oppia ihan uusi tapa!

Yksi hyvä juttu, joka tästä kisasta uusien taitojen lisäksi tarttui mukaan, olivat nuo sukkablokkerit. Tilasin ne Etsystä Woodicolta ja nyt kun ne on käytössä, en yhtään ymmärrä, miten olen voinut pärjätä ilman sellaisia! 

Vielä olisi jäähdyttelymalli jäljellä, sitten onkin kahdeksat sukat kasassa. Siinäpä olisi hyvä alku vaikka box of socksiin!