Keräsin lapsena ainakin kiiltokuvia, tarroja ja vähän vanhempana julisteita. Ohimeneviä juttuja oli pullonkorkit ja karkkipaperit. Nyt vanhempana mulla on kokoelma postimerkkejä (aloitin kun olin kesätöissä Postissa), mutta aktiivisemmassa keräilyssä taitaa lähes tahattomasti olla kirjat ja korut.
Kaikki kuvat on otettu vanhassa kodissa. Koruista suuri osa on jo myyty kirpparilla ja muutenkin korunkäyttöinnostus on laantunut huomattavasti. Ainiin ja keräsinhän vuosia sitten myös huiveja! 90 -luvun lopulla ja 2000 -luvun alussa piti joka päivä kaulassa olla sellainen pieni kukallinen puuvillahuivi, yleensä Jackpotin. Ihan joka päivä siis, asuun sopivan värisenä. Huivit on vielä tallessa ja silloin tälllöin käytössäkin. Muutama yksilö on päässyt lenkkihuivikäyttöön : )
Pikkutavaroita oli ennen esillä hyllykössä, jossa teininä säilytin myös pieniä tärkeiät juttuja. Suuri osa kuvan esineistä on Turkista, mutta pienet talot on Kreikasta, istuva pappi Pohjois.Kyprokselta, pikkuruinen Paavi Roomasta ja pieni merenneito tietenkin Kööpenhaminasta. Yhdessä ruukussa törröttää Aatu-kissan viiksikarvoja (Ainiin, kerään myös talteen kissojen pudonneet viikset, Ellin luovuttamat on yhdessä rasiassa...) Alhaalla keskellä on miehen tarhassa tekemä sympaattinen siili ja sen oikealla puolella pieni pullo Kamferintippoja.
Aikasta rohkea oli vanhan kodin portaikon tapetti. Kivan näköinen kuosi edelleen, vaikka en noin voimakasta nykyään valitsisikaan. Uudet asukkaat vetelivät vaaleat maalit kaikkiin seiniin ensi töikseen. Mitenköhän mahtoi tuo kuosi peittyä ; )
Oho miten paljon koruja! Minulla taitaa vessan peilissä roikkua kuusi kaulakorua ja yksi on aina kaulassa, siinä kaikki.
VastaaPoistaMeinasin keksin vetästä henkitorveen kun luin kissanviiksien keräilystäsi :D Osin sen takia että joskus mietin itsekin säästänkö löytyneen kissanviiksen vai en, myös sen takia että kuullostaa hassulta. Nehän voisi kyllä johonkin tosi pieneen asetelmaan tai korttiin sijoittaa...
Kissanviikset on kyllä aika hauskoja. Ne on niin paksuja toisesta päästä, ettei niitä karvoiksi miellä. Kyllä niistä pikkuisia asetelmia hyvin saa :)
PoistaKeräily taitaa olla joillekin elämäntapa :) Minäkin olen lapsesta asti aina keräillyt jotakin. Vieläkin harmittaa, että upea karkkipaperikokoelma hävitettiin jossain vaiheessa. Onneksi kaikki ei keräilykohteet eivät enää ole tallessa, jostakin on luovuttava muuten hukkuu tavaraan :) Tuo entisen kotinne punainen tapetti on minusta herkku!
VastaaPoistaAivan, pakko välillä karsia ettei huku keräilyihin. Meillä lapset myös keräsi jossain vaiheessa karkkipapereita, taitaa olla tullut suvusta moinen into. Anopilta ja apelta ollaan nimittäin saatu säilytykseen mm.vanhoja rahoja (ihan kansiossa), tulitikkulaatikoiden kansia jne.
PoistaOnneksi tuota herkkua on vielä jäljellä, sillä voisi vaikka päällystää kenkälaatikon tai pari!
Oho, mikä määrä koruja! Muistitko kaikki, vai pitikö kokoelma aina selata läpi? ;)
VastaaPoistaMuistin kyllä aika hyvin aina sen, mitä olin kulloinkin etsimässä, tosin kylä se usein penkomista vaati ;) Nykyään korut lojuu lipaston laatikoissa ja harvoin (jos koskaan) käytetyt siellä peränurkassa. Seinältä tuli käytettyä monipuolisemmin.
PoistaIhastuttavia kokoelmia. Koruseinä on huikea. :0)
VastaaPoistaKiitos mieltä lämmittävästä tunnustuksesta! Palaan siihen viikonloppuna.
PoistaOle hyvä vaan!
PoistaSöpö tapetti! Minussakin on aina ollut vähän keräilijän vikaa, mutta onneksi myös miehessä, niin kumpaakaan ei ala ärsyttämään tavarapaljous :) Meillä nimittäin on tavaraa.
VastaaPoistaSilloin kun tavaralle on paikat, määrä ei kai ole ongelma ;) Keräilyä on kiva harrastaa, mutta myös puhdistusoperaatiot ovat välillä vapauttavia.
Poista