Seuraavaksi siirryimme Mäntän kirkon kautta Gustaf-museon puolelle.
Siellä oli näyttely itse paperitehtailijasta, Gustaf Adolf Serlachiuksesta. Kuulokkeet laitettiin korville ja sitten kierrettiin huoneesta toiseen kuunnelle, kuinka hahmot muodostivat kuvaa hurjasta, jääräpäisestä tehtailijasta. Mikään miellyttävä ihminen hän ei tosiaan tainnut olla.
Sen verran erikoinen on näyttelyn nimi, että siinä täyttyi museohaasteen kohta 15: Vieraile näyttelyssä, jonka nimi huvittaa sinua.
Otteita näyttelyn esitteestä:
Paperiperkele on hirmuinen tarina miehestä, joka muutti korpeen valloittaakseen maailman. Se kertoo räyhähenkisestä patruunasta, joka on valmis kääntämään jokaisen kiven ja kannon tehdäkseen itsestään Suomen tärkeimmän paperitehtailijan.
Serlachiuksen afäärit Mäntässä sujuivat vaihtelevasti. Hän taisteli milloin lankeavia vekseleitä, milloin vesipulaa, punaista kukkoa ja ymmärtämättömiä maalaisisäntiä vastaan. Jotta asiat eivät olisi sujuneet yhtään sen helpommin, hän villitsi itsensä milloin minkäkinlaisiin taloudellisiin seikkailuihin, joista useimmat päättyivät onnettomasti.
Näyttelyssä näimme hienosti, miten Gallen-Kallelan maalaus Sissistä eteni.
Gustaf-museo sijaitsee rakennuksessa, joka on entinen metsäyhtiön pääkonttori. Rakennus on jo itsessään nähtävyys.
Toisessa ja kolmannessa kerroksessa oli näyttely Olli ja Bucklan - Ehrströmien elämä ja taide. Kyseessä on siis lahjakas taiteilijapariskunta Eric O. W. Ehrström (1881–1934) ja Olga Gummerus-Ehrstöm (1876–1938).
Taiteilijapariskunta teki kaiken yhdessä. Onkin arveltu, että jos lahjakas taidemaalari Olli olisi tehnyt enemmän itsenäistä uraa, hän olisi luultavasti paljon tunnetumpi. On kuitenkin hyvin sympaattista se, että he työskentelivät yhdessä. Valtaosa pariskunnan tuotannosta ei ole ollut koskaan esillä, vaan vasta nyt laajemmin. Helsingin Sanomien näyttelyarvostelussa kuvailtiinkin tämän olevan kulttuuriteko.
Bucklan oli henkeäsalpaavan monipuolinen taiteilija. Hän oli graafikko, taidemaalari, taideteollisuusmies, heraldikko. Hän suunnittelu huonekaluja, astioita, postimerkkejä.
Hän oli kiinnostunut luonnosta ja sen pienimmistäkin yhsityiskohdista. Kasviaiheita hän käytti töissään paljon.
1900-luvun taitteessa hän pääsi Kalelaan Akseli Gallen-Kallelan oppipojaksi ja myöhemmin arkkitehtitoimisto Lindgren, Gesellius & Saarinen avustajaksi.
Vuonna 1927 hän menetti oikean kätensä yrittäessään hypätä liikkuvan junan kyytiin. Tämän jälkeen hän harjoitutti vasemman kätensä ja jatkoi taiteilijan työtään. Hän mm. kaiversi lasiastioita hammaslääkärinporalla.
Bucklan luonnosteli Suomen vaakunaa sen nykyiseen muotoon.
Hän myös luonnosteli kruunun Hessenin prinsille, josta oli tulla Suomen kuningas. Kruunu on myöhemmin valmistettu luonnosten pohjalta.
Omakuva
Olli oli vetäytyvä, vaatimaton, omasta halustaan miehensä varjoon jäävä taiteilija. Hän oli erittäin lahjakas muotokuvamaalari, mutta ei oikeastaan koskaan esitellyt töitään julkisesti. Niinpä hän ei koskaan noussut tunnetuksi.
Hän suunnitteli paljon käyttögrafiikkaa, teki kuvituksia ja lasimaalauksia.
Hän oli myös hyvin muotitietoinen ja piti Suomen Kuvalehdessä muotipalstaa. Tässä kuvitusta talven 1917 muodista.
Gustaf Serlachius toimi taitelijapariskunnan mesenaattina ja huolehti heistä vanhuuden päiviin asti. Varsinkin vuonna 1927 tehty mesenaattisopimus takasi pariskunnalle taloudellista turvaa, olihan tuo vuosi juuri se, jolloin Bucklan menetti kätensä. Sopimuksen myötä Serlachiukselle siirtyi paljon mm. Gallen-Kallelan teoksia, jotka yhä edelleenkin ovat museon kokoelmissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti