Brasilia / Rio de Janeiro, osa 1

Kävimme maaliskuussa Brasiliassa entisen vaihto-oppilaamme häissä. Tainá oli meillä kevään 2010 ja silloin lupasimme, että menemme hänen häihinsä. Ja lupauksethan pitää pitää : )

Reissussa olimme kolmistaan tyttäremme kanssa, sillä poika ei tietenkään olisi saanut armeijasta sellaisia lomia. Hän matkustaa Brasiliaan sitten erikseen, tosin siihen voi nyt vierähtääkin hetki jos toinenkin. Meidänkin matka toteutui ihan kreivin hetkellä, lähdimme Suomesta 2.3., jolloin tapaukset eivät olleet ryöpsähtäneet vasta kuin muutamissa maissa. Palasimme 16.3. aivan toisenlaiseen Suomeen ja suoraan karanteeniin tottakai. Brasilian tilanne oli tuolloin maaliskuun alussa vielä suhteellisen hyvä, tapauksia oli todettu joitakin kymmeniä. Tosin monet turistikohteet suljettiin noin päivä kotiinpaluumme jälkeen. Jos matkustusajankohtamme olisi ollut vähänkään myöhemmin, emme ehkä olisi päässeet edes lähtemään.

Kotimatkaa jännitimme hieman, että onko lentojakaan. Lensimme Norwegianilla Lontoon kautta ja ajattelimme, että kunhan pääsemme Eurooppaan, sieltä aina selviämme kotiin jotenkin. Lennot kulkivat onneksi aikataulun mukaan ja köhiviä tai pärskiviä ihmisiä emme lennoilla tai kentillä huomanneet. Lennolla Helsinkiin kapteeni kuulutti, että hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät on ne, että olemme puoli tuntia etuajassa ja huonot on ne, että tämä lento on viimeinen vähään aikaan. Huh, pääsimme jännityksestä huolimatta kotiin hyvin. Appiukko ja poikamme olivat tuoneet meille kentälle auton ja sillä pääsimme kotiin karanteenia viettämään, vaikka lentokentällä ei siinä vaiheessa annettu minkään sortin informaatiota karanteenista tms.

Mutta siis, matka oli kaikin puolin hieno ja hyvin onnistunut!

Vietimme ensin kolme ja puoli päivää Rio de Janeirossa. Hotellimme oli Ipaneman ja Copacabanan välisellä alueella niin, että kumpaankin oli lyhyt kävelymatka. Heti ensimmäisenä aamuna lähdimme kokeilemaan, miltä näyttää ikoninen Copacabana. Ilma oli ensimmäisen päivän hieman pilvinen, mutta ihailimme silti merta, hiekkarantaa ja vuoria. Ja kaikkea, kaikki oli niin erilaista, kun mihin olimme tottuneet! Lämpöä oli noin 30 astetta.

Henkilökuntaa oli kaupoissa, ravintoloissa ja kahviloissa aina runsaasti paikalla. Meitä palveli tässä kahvilassa viisi henkilöä (yksi ei mahtunut kuvaan), olimme ainoat asiakkaat.

 

Maistoimme Acai-jääjuomaa, mutta emme oikein päässeet sen makuun. Terveellistä kyllä, mutta makuun pitäisi varmaan totutella vähän aikaa.

 

Copacabann rannalta kaupunkiin päin oli tavallisia asuinkatuja pienine kauppoineen ja ravintoloineen. Dogsitterit ja hedelmämyyjät puikkelehtivat kaduilla ja varsinkin Ipaneman puolella näki paljain jaloin tassuttelevia surffareita lauta kainalossaan ja märkäpukuihin sonnustautuneina.

 

Lähes kaikille kaduille oli tyypillistä niiden varsilla kasvavat valtavat, isolehtiset puut. Ne toivat ihanaa tunnelmaa ja myös varjoa. Asuintalojen edessä oli jykevät metalliaidat ja arvatenkin auloissa istuivat vielä vartijat. Aitojen päällä olevat sähköpiuhat eivät olleet lainkaan harvinaisia. Vaihtarimme kertoi ryöstöistä ja tapauksista, jolloin hämärämies puikahtaa portin raosta pihalle, samalla kun ajat sisään. Varotoimet ovat siis todellakin paikallaan. Emme suomalaisina oikein ole tutstuneet tuollaiseen maailmaan...

Surffaamasta tulossa.

Riossa on paljon faveloita ("slummeja"), jotka tyypillisesti ovat levittäytyneet vuorien rinteille. Monet favelat ovat viime vuosina siistiytineet ja toisissa voi suhteellisen turvallisesti vierailla, mutta jätimme kuitenkin väliin, kun ei vierailua missään suositella. Hotellimme kattoterassilta aukeni näkymä yhteen favelaan, edessä olevat talot kuuluvat Ipanemaan. 

Ipaneman katuja ja niiden puita.

Riossa lähes kaikki kadut on hienosti kivettyjä. Ipanemalla on tällaista kuviota, Copacabanalla sellaista aaltomaista. On siinä joku saanut melko paljon naputella kiviä paikoilleen!

Matkalla Ipaneman rannalle surffarit halusivat poseerata meille : )

Katukauppiaita näkyi paljon, mutta minkäänlaista tyrkytystä tuolla ei harrastettu. Ostimme simpukka-rannekoruja myyjältä, joka kertoi olevansa Kolumbiasta.

Päivä oli tuulinen ja rannalla punaiset liput, silti joitakin ihmisiä oli viettämässä rantaelämää.

Tässä Ipaneman katuja ja asuintalojen aitoja.

Ipaneman torilla hedelmät olivat hyvässä järjestyksessä. Jännä juttu, että emme nähneet ollenkaan keltaisia sitruunota, ainoastaan limejä. Ehkä tuolla ei kasva kuin niitä?

Ensimmäisen päivän iltana suuntasimme vielä Sokeritoppavuorelle. Näkymät oli ihan hienot pilvistä huolimatta eikä ruuhkasta ollut pelkoa. Ensimmäinen hissi vei ekalle kukkulalle, josta jo oli upeat näkymät. Seuraava siirtymä vei sokeritopalle. Oli aika hurjaa keikkua hissikopissa, kun näki, miten korkealle olemme menossa vaijereiden varassa. Joku meistä seisoi turvallisesti kopin keskiosassa tolpasta kiinni pitäen ja lähes silmät kiinni. Voin kertoa, etten se ollut minä eikä tyttäremme ; )

Kristuspatsas, Cristo Redentor kohoaa kaupungin yllä majesteettisena. Tai pieneltähän se kaukaa katsottuna näyttää! Cristolla vierailusta kerron enemmän toisessa postauksessa. Silloin muuten paistoi aurinko!

Kyllä Rio lumosi meidät välittömästi!