Ruusut & sateenkaaret

Neulomisvimma on tuottanut muutamat ruusurannekkeet ja pari sateenkaarijutskaa. Alunperin työkaverini tilasi tyttärelleen sormettomat hanskat autoiluköyttöön. Novitan lehdestä (Syksy 2009) löytyi ranteenlämmittimiin hyvä ohje ja kaapista löytyi kerä ruusuista Nallea. Tytär ihastui myös noihin alemman kuvan lämmittimiin, mutta niiden varsi ulottui hänellä kyynärpäihin asti. Niinpä tein loppukerästä hänelle vähän lyhyemmät versiot (yläkuva).

Samainen tytär ihastui kaupassa Sateenkaari-seiskaveikkaan ja halusi siitä neulottavan jotain. Ensin tuli lapaset ja vielä riitti pipoonkin. Mallit taas Novitan lehdestä, tällä kertaa syksyn 2010 malleista. Aika hauska tuo 5 nurin, 1 oikein neulepinta. Noita pipoja voisi tehdä lisääkin!

Kurkistuksia

Sain Susannalta hauskan haasteen, jossa pääsee kurkkimaann kotiinsa ulkopuolelta. Jännittävää :)

Meille näkyy hyvin sisälle isojen ikkunoiden takia, mutta ohikulkijat eivät kuitenkaan sisälle asti näe koska talomme on niin kaukana yleisestä tiestä. Onneksi meidän ei siis tarvitse juuri sulkea verhoja.

Ylhäällä näkymä etupihalta pihaamme astuttaessa, olohuoneen, ruokailutilan ja eteisen ikkunat. (Joltakulta on jäänyt puutarhakalusteiden varastoiminen kesken...) Vasemmalla on autotalli ja autokatos, jossa on viime postauksen penkki ja ruukku.

Ruokailutila ulkopuolelta. Jollakulla on läksytavarat esillä, tyypillistä sunnuntai-iltaa. Isot ikkunat toisella puolella antavat takapihalle päin ja tasoilla pelargoniat yrittävät saada mahdollisimman paljon valonsäteitä. Epätarkkana näkyvä roikkuva viritys on Indiskan koriste, jossa on kolme pulleaa kangaskissaa narussa ja alimmaisena kilikello. Tämä saa piakkoin väistyä paperitähden tieltä, jos malttaisi vaikka marraskuun puolelle odotella niiden kanssa...

Takapihalla näyttää kurkistelijan silmin tältä. Oikealla puolella on olkkari ja keittiön ovi, vasemmalla askarteluhuone, makkari (entisessä vaatehuoneessa) ja kylppäri ja sauna, joiden ikkunat on toiselle puolelle.

Poikani sytyttelee takan päällä kynttilöitä ja takana häämöttää keittiö.

Ruokailutila ja olkkari, jossain pelargonian takana. Pikkupuut on oliivi ja pistaasi, jotka on kuin onkin vielä hengissä, vaikka pudottavatkin tasaiseen tahtiin lehtiään. Valkoinen hökötys on totaalinen heräteostos Ikean joulutorilta: Siihen voi ripustaa joulukoristeita. Paremman puutteessa siinä roikkuu tällä hetkellä Koreasta tuotu buddhalainen kalakello ja kala-avaimenperä. Kohta varmaan jotain jouluista ;)

Vielä yksi näkymä takapihalta sisälle päin. Tästä suunnasta meille ei tirkistele muut kuin linnut ja oravat, sillä tuolla puolella on pelkkää metsää.

Vihreästä verhosta puolikas on tulossa ikkunan toiseen reunaan, kunhan saan vaan nostettua ompelukoneen esiin ja hurautettua reunat siisteiksi.

Kurkistuskierroksen päätteeksi vielä kuva pikkuisesta vaalivalvojasta ;))

Haluaisin antaa tämän haasteen Autuaan olon Cherille, jonka tunnelmallinen koti ansaitsee varmasti pienen kurkistelukierroksen.

Syysvihreetä

Nyt kun hento lumikerros on peittänyt maan täällä etelässäkin, on laitettava pari syysvihreää kuvaa. -Nimim. Vihreään hurahtanut.

Pieni söpö kuusi kasvoi pihallamme epämääräisessä kielokko-heinikossa ja se jouduttiin nostamaan ylös kasvimaalaatikoiden tieltä. Siinä se nökötti juuripaakkunsa kanssa kiltisti koko kesän laatikon vierellä eikä ollut moksiskaan. Mietin, että kun se kerran on tuollainen selviytyjä niin miksipä se ei selviäisi myös ruukussa. Jos vaikka tämän talven edes? Vähän lähempänä joulua siihen voisi kietoa jouluvalot, vaikka pienet lumitähdet. Toistaiseksi se on ihan söpöläinen pelkässä vihreässäkin. Juurella sillä on metsän sammalta ja tuo kiveltä näyttävä on kääpä.

Tänä syksynä mun ruukkuistutukset on vihreävalkoiset. Tuo täysvihreä tapaus on jonkin sortin calluna, mutta näyttää lähinnä joltain pikkuhavulta. Etualalla olevan kasvin nimeä en muista, mutta kivat vaaleanpunaiset tehosteet sillä on.
 

Lakaisin autokatoksen ja raahasin sinne penkin ja yhden ruukun. Automme ei kuitenkaan tuohon katokseen mahdu, mutta jotain kivaa siihen oli saatava. Vieressä on ilmalämpöpumpun pömpeli, joka on hirmu ruma. Toivon siis, että tuo penkki ja ruukku vie vähän huomiota pois siitä.

Ruukussa on kesäisiä muratteja ja pieni verenpisarakin. Viimeksimainittu taitaa kyllä olla jo kuukahtanut tuonne pakkaseen...

Vielä Hakuro-pajun herkkää syysvihreyttä :)

Pitsisukat ja rumat sukat

Sukkia on aina niin mukava neuloa. Näiden pitsisukkien ohje on Novitan syksy 2010 -lehdessä. Käytin sukkiin Menitan Onni -sukkalankaa, joka on seiskaaveikan tyyppistä, mutta tiukkakierteisempää. Neulejälki on siten melko napakka, vaikka lanka pehmeää onkin. Puikkoina käytin KnitPro:n Cubics:eja, joilla on tosi hyvä neuloa. Pitsisukista tuli oikein kivat.

Sen sijaan näitä hirvityksiä voisi ihan surutta nimittää maailman rumimmiksi sukiksi! Olen jo kauan sitten luvannut itselleni, etten osta enää pätkävärjättyjä lankoja, mutta kuitenkin hairahduin Tigerin myymälässä 2€ maksaviin sukkalankakeriin, joissa oli kivat syksyn sävyt. No joo... Mallina on Ilona Korhosen Neulekirjan Sulavoi, eikun Kesävoi ;)

Tekeleitä

Hei vaan!

Täällä on syyslomailtu ja sairaslomailtu ja nyt kesälomaillaan joten taas ehti päivittää blogia. Neulonut olen ihan vimmatusti, niskajumiin asti. Joululahjoja valmistuu hyvää vauhtia, mikä on siltä kannalta ihanaa, että ei varmaan tule kiire sitten joulukuun puolella. (I wish!)

Elli on löytänyt nukkumapaikakseen styroksinpalan, joka on tullut luultavasti jostain Ikean paketista. Ihanan lämmin paikka varmaan, voin uskoa :) Nyt tosin ei malteta nukkua, kun joka ikkunasta pitää päivystää tinttejä ja tilhiä ja muita tipusia.

Ystäväni tumpputilauksesta on aikoja sitten valmistunut kaksi muutakin paria, isojen miesten lapiotumput ja toiset naisellisesti sirommat. Bonuksena virolaisesta hahtuvasta tekemäni lapaset, joista kuvittelin tulevan naisten kokoiset. Ei tullut, vaan tuli lasten kokoiset. En uskaltanut niitä ihan kauheasti märkänä venyttää, koska olen kuullut, että jollain on venyttäessä irronnut peukalo tms. :/  Kääks.

Pikkuinen kummipoika sai sunnuntaina nimen ja meiltä ylläolevan kortin. Siivosin vastikään askartelupöytääni ja sain silputkin järjestykseen. Kauniit paperit toimii oivallisesti pieninäkin palasina :)

Kuplahatut

Neulomisjonossa on jo pitkään ollut Bubble Hat (Ravelry-linkki, taitaa vaatia kirjautumisen jotta ohje näkyy). Lankakaupassa ihastuin Dropsin Nepal -lankaan ja kun en osannut päättää väriä, ostin molempia. Tein ensin allaolevan mustan, ohjeen mukaan vitoskoon puikoilla (40cm pyöröpuikko) ja melko matalalla resorilla. Vihreän tein kutosen puikoilla ja pitemmällä resorilla ja tuo pipo tuntuu päässä paljon paremmalta kuin musta.

Joutunen tekemään siis uusiksi tuon mustan (siis toisen kappaleen), mutta ei haittaa ollenkaan sillä tuo lanka vaan on niin ihanaa neuloa! Sopivan paksua, sopivan pehmeää. Koostumus siinä on 65% villaa ja 35% alpakkaa ja ainakaan pikaisen testisovittelun aikana kutitusta ei ilmennyt. Haluaisin tehdä pipoihin sopivat lapasetkin, mutta varmaankin ilman kuplia ;)

Baby boyt

Ystävät ja tuttavat ovat jälleen lisääntyneet, tällä kertaa poikavauvoilla. Ihanaa :) Ylempi kortti on pienelle pojalle, josta tulee kummilapsemme muutamann viikon päästä. Tämä siis vasta vauvalahjan kortti, erikseen tulee sitten ristiäiskortti.

Työkaveristani tuli myös hiljattain poikavauvan isä. Hän on kotoisin väli-Amerikasta, joten valitsin korttiin vähän tummempihiuksisten vauveleiden kuvia. Ne on Sinellistä ostetusta arkista, jossa tuollaisia "postimerkkejä" on kymmeniä.

Poikavauva sai myös palmikkoisen alpakkamyssyn. Kokoa tuli aika reilusti, mutta sopinee ehkäpä keväämmällä. Lanka on Dropsin Alpaca ja myssyn ohjeen katsoin Dropsin sivuilta ehtymättömästä ohjeitten aarreaitasta. Loistavat sivut muuten, suosittelen!

Rakas romu

Kesällä kiersi blogeissa sellainen haaste kuin rakas romu. Meiltäkin löytyy jonkun verran tuon lajin tavaraa, ja kun Cheri esitteli blogissaan lapuudentoverinsa, päätin myös esitellä vanhan nallemme, joka on ihan selvästi Cherin nallen lähisukulainen.

Nalle on nimeltään Ville ja kotoisin se on mieheni lapsuudenkodista Helsingistä. Sitä oltiin kuulemma jossain vaiheessa heittämässä roskiin kun korvatkin siltä puuttuu. Taisi olla mieheni, joka Villen pelasti korvattomuudesta huolimatta.

Meitä ei ole koskaan korvattomuus haitannut, ehkä siksi kun Villellä on niin komeat ja kulmikkaat otsaluut. Mietimme joskus mahdollisuutta teettää jollain lelukonservoijalla uudet korvat, mutta emme koskaan edenneet hankkeessa mietteitä pidemmälle. Olkoon Ville korvaton, oikein hyvin kelpaa ihan sellaisena :)

Nenässä on kauniit kiehkurat ja kielikin on kauniin punainen.

Mutta, tässä yhteydessä on ihan pakko esitellä myös toinen rakas romu. Kirstu tai laatikko vai mikälie on isäni lapsuudenkodista Ruunaasta, ihan läheltä Venäjän rajaa. Siinä on muinoin säilötty isänisän tärkeitä papereita, ja perheen lapsilla ei todellakaan ole ollut lupaa niitä kurkkia. Saattoipa papereiden joukossa olla säilössä jotain kirkasta nestettäkin, lukkojen takana piilossa.

Lukko lienee joskus ollut aika järeäkin. Minne lie aikojen saatossa hävinnyt? Otettu parempaan käyttöön luultavasti.

Löysimme isäni kanssa tämän laatikon vanhasta navetasta kesällä 1992 ja saimme sukulaisilta luvan tuoda sen kotiin. Onneksi pelastimme sen, sillä sinnehän se olisi jäänyt lahoamaan. Maalikerroksia laatikossa on ollut useita ja monenmoisilla nauloilla ja puutapeilla sitä on korjailtu.

Ja mitäs se nykyään sisältää? Tärkeitä papereita tietysti, eli mun lapsuus- ja nuoruusajan päiväkirjat! Niitä kirjoitettiin 80-luvulla todella ahkeraan, myös teinarit ja muut kalenterit täyttyivät uutterasti. Tuo kaikista paksuin (numero 11) sisältää aarteita Kreikan matkalta. Päiväkirjan välissä on useita servettejä, mainoksia, karkki- ja purkkapapereita sekä kuivattuja lehtiä ja kukkia. Eikä se mahdu enää lukkoon :)

Rakkaita romuja romulaatikollinen.

Keppiheppa

Tyttären luokkakaverille väkerrettiin yhdessä keppiheppa Tildan kaavaan pohjautuen. Kun tuli toive keppihepasta, muistin spontaanisti, että Tildallahan on kaava! Mutta hups, se olikin keppiporo :)) Muokattiin siitä vaan turpaa pidemmäksi ja eri muotoiseksi ja jätettiin sarvet pois niin saatiin tuollainen heppaa muistuttava otus.

Onneksi oli mieleinen lahja, saajan äiti veikkasi sen päätyvän unileluksi ;)

Vihreä villatakki

 

Kas tässä uuden blogin ensimmäinen postaus :)

Taistelin eilen pitkään ja hartaasti Picasa-viidakossa ja ensin onnistuin pienentämään kuvia niin, että ne oli liian epätarkkoja. Eipä nämäkään nyt vielä kovin tarkkoja ole, mutta en suoraan sanottuna jaksa enää veivata näitä samaisia kuvia kolmanteen kertaan. Vesileimankin noihin sai, vaikka sen fonttia tai kokoa, saati paikkaa ei voinut muuttaa. Jatkossa kuvat tulee olemaan tarkempia, vaikka muutama seuraava postaus saattaa vielä olla tätä epätarkkaa laatua. Kun kuvat kuitenkin ladataan Picasa-verkkoalbumista, niin ei kai ne silloin syö blogin kuvatilaa...?

Villatakki isoveljestä valmistui jo viime kuussa, jolloin kuvatkin on otettu. Muuten olen takkiin ihan tyytyväinen, mutta nuo olkapäät on ihan maanvaiva. Tein ohjeen mukaan (niin kai?), mutta niistä tuli jotenkin kulmikkaat. Sain ne ommeltua pyöreämmiksi, mutta toki ne ylijäämät vielä pursottaa rumasti nurjalla puolella. Aaarghs!! On varmaan pakko vielä ottaa härkää sarvista ja tuunata ne näkymättömiksi, jotenkin.

 

Virkattu alaosa on takissa kivointa. Tein siihen vähän omia lisäyksiä sivusaumojen kohdille ekoilla kerroksilla, jotta saisin vähän muotoa lisää. Ihan suora kun en kuitenkaan tuosta lantion kohdalta ole, heh heh...

Tervetuloa kovasti tänne Auring*n ihanat kakkoseen! Tykitän nyt väliin jääneitä postauksia aika tiheään, ja sitten palataan normaaliin tahtiin. Jouluvalmistelutkin lähenee... (Joulukortit sekä tälle, että ensi vuodelle on jo lähes valmiit, mutta niistä lisää myöhemmin!)