11. marraskuuta 2013

Häikäisevää





Haksahdinpa minäkin kokeilemaan tätä mm. Prismoissa myytävää heijastinlanka-lankaa (Scahcenmayr Lumio). Ideana hirmu hauska, vaikka akryyli vähän epäilyttääkin. Kovin on muhkea pipo, mutta lämmittääköhän tarpeeksi pakkasilla? 



Langan värivalikoima oli hyvin erikoinen. Skippasin suosiolla myrkynvihreän ja sähkönsinisen, ruskeakin oli vähän outo. Kelpuutin sitten tytölle viininpunaisen ja pojalle kellanvihreän, limen ystävä kun on. Tyttö halusi pipoonsa pituutta, joten siitä tuli vähän tuollainen tötterö, mutta hauska kuitenkin! Myös tupsu tehtiin samasta heijastinlangasta ja se on jännän piikikäs kun sitä kokeilee.



Poika taas halusi lyhyemmän version ja mustan tupsun. Kummankin pipon tein ihan vyötteen ohjeella, joka oli ihan perus. Kympin puikot, 40 silmukkaa, 2o, 2n ja loppukavennukset.



Pipokuvien ottamiseen liittyi hieman seikkailua, sillä jäimme ulos lukkojen taakse kylmään iltaan. Ensin lähdimme pojan kanssa takapihalle kuvaamaan keltavihreää pipoa. Pojalla päällään vaan pyjama ja paljaat jalat. Ovi meni lukkoon, mutta emme huolestuneet, sillä tyttö oli vielä sisällä. Kunnes kuulimme oven kolahduksen ja kysymyksen "Onks teillä avain?"

Hmm, olimme siis ulkosalla sisävaatteissa (plus lapsilla tietysti lämpimät pipot!), ilman avaimia ja puhelinta. Yhtään ikkunaa tai ovea ei ollut auki. Lähdin sitten naapuriin soittamaan isälleni 60 km:n päähän (ainoa puhellinnumero, jonka muistan ulkoa!) ja pyysin häntä soittamaan appivanhemmille, jotka asuvat meistä muutaman kilometrin päässä. Toiveena siis, että hän olisi voinut autolla tuoda vara-avaimen. No, heillä oli kuitenkin vieraita eikä mahdollisuutta lähteä autoilemaan. Niinpä menimme autotalliin (jonka ovessa on koodilukko) ja puin siellä toppahousut ja takin. Hyppäsin pyörän selkään ja hain avaimen. Lapset lämmitteli sen aikaa autotallissa.



Ja koko tämän ajan Elli ihmetteli sisällä, että mitä oikein tapahtuu. Sisällä olikin kaikki hyvin, musiikit soimassa jne. Seikkailussa meni vaan puoli tuntia ja sitten mekin pääsimme takaisin sisätiloihin. Tulipahan otettua ainakin pipokuvia!

P.S. Auring*n ihanat on nyt myös Facebookissa, tervetuloa tykkäämään :)


10 kommenttia:

  1. Ihana tarina :D. Ajattelin jo, että se päättyy niin, että heilutatte pimeässä hohtavia pipoja ohikulkijoille ja pyydätte apua :)

    Enpä oo moisesta langasta kuullutkaan, mutta kuulostaa hauskalta. Toivottavasti siitä tulee uus muotivillitys, että saataisiin vähän valoa koululaisten pimeisiin aamuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, jos asuttais korvemmassa niin varmaan olis pitänytkin lähteä heiluttelemaan pipoja tienvarteen!

      Aika paljon tuolla langalla on neulottu ainakin blogien perusteella, joten hyvää vauhtia se kai on muotivillitykseksi nousemassa! Ja Prismasta kun saa, niin on ikäänkuin kaiken kansan ulottuvilla :)

      Poista
  2. Onneksi avain oli niinkin lähellä! Ettei vaan olisi ollut Ellin juoni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aivan! Kiitettiin onneamme, että asutaan naapureiden ympäröimänä :) Elli varmaan kuitenkin nautti yksinolosta, vaikka ihmettelikin.

      Poista
  3. Auts, mikä episodi. Onneksi ei ollut paukkupakkaset! Miekin hypistelin noit lankoja ja jätin ostamatta sen akryylin takia. Hyvä idea kyllä. Ja nätit pipot:)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ulkona vielä joten kuten tarkeni pyjamassa. Toisaalta harvemmin olen toppavaatteissa pyöräillytkään, kokemus sekin ;)

      Poista
  4. No voi jestas, paljain jaloin vielä! Aapuaaaa.... Ja voi Elliä, siellä sisällä lämpimässä musasta fiilistellen. Onneksi ei ollut vara-avain kauempana!
    Muistan hyvin kun lapsena meillä oli kotiapulainen ja hän meni ulos puistelemaan mattoja, jossain vaiheessa menin perässä pihalle ja ties mistä älynväläyksestä painoin ulko-oven perässäni kiinni. Ilmeisesti lapset tekevät niin ;-) Sain kyllä kuulla muutaman ärräpään! Mentiin naapuriin, mistä soitettiin isoisälleni keskikaupungille, että tulee vara-avaimen kanssa avaamaan oven, vanhempani kun olivat töissä eivätkä päässeet lähtemään kotiin kesken kaiken. Voi sitä nolouden määrää!
    Toivottavasti pipot lämmittävät, varmaan ihan riittävästi johonkin lämpötilaan asti. Mulla on kyllä huonoja kokemuksia keinokuitujen kylmyydestä, mutta ehkä sitten tosipakkasilla voi laittaa jotakin muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, lapsille sattuu tuollaista ;) Vaikka olisihan mun pitänyt aikuisena vähän katsoa, että on avain. Mutta kun mentiin niin innolla kuvaamaan!

      Näin syksyllä varmasti toimii tuollainen pipo paremmin, ei niinkään kylmää vastaan, mutta pimeyttä. Kaikki mahdollinen heijastus on nyt tarpeen.

      Poista
  5. Toi olikin mulle ihan uus juttu! Tosi kivat, ois vaan puuvillaa tai jotain, niin ois ihan top!
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano, toinen materiaali olis paljon kivempi :)

      Poista