Viikonloppuna oli vihdoin sekä aikaa että intoa tehdä kesäkukkaruukuille jotain ja vastaavasti istutella syyskukkasia (jotka reppanat odottivat tätä hetkeä jo useamman päivän). Otin pelargonioita yksittäisiin ruukkuihin ja korvasin niiden jättämät kolot callunoilla ja syklaameilla. Lankaköynnökset voivat vielä niin hyvin että saivat jäädä paikoilleen, samoin tuo oikean reunan kauniina vihertävä muratti. Kukkasipuleita on taas tullut hamstrattua, ne pääsivät maahan eilen, jihuu!
Siellä ne nyt nököttää sisätiloissa kuin mummon akkunalla konsanaan. Ennen joulua jossain vaiheessa muuttavat sitten autotallin puolelle.
Etupihan neliö kirsikkapuun juurella koki suuren muutoksen kun sain onnellisesti siinä majailleet pikkutalviot annettua uuteen osoitteeseen. Viime vuoden keväällä, kun laatikko pienennettiin, sen maa ja talvioiden juuret oli kuin betonia ja tiivistä kuin mikä. Vähän kauhistutti alkaa kasveja nostamaan kun luulin niiden irtoavan sentin paloina. Mutta kas ihmettä, maa oli oikein muhevaa ja juuret irtosikin tosi nätisti. Pikkutalvioiden tilalle sain vaihtokaupassa esikkoa, joka on joko tummahkoa liilaa tai pinkkiä, tai luultavimmin molempia. Keskiosaan laitoin pienten Persian pearl -tulppaanien sipuleita.
Uusia perennoita on muuttanut meille aika monia, kiitos syysalennusten. Tämä keijunkukka Heuchera villosa ´Marmelade´ on aivan syötävän herkullnen. Nam : ))
Myös pari karviaispuskaa muutti meille, koska ne alkoivat valloittaa liikaa alaa appivanhempian pihalla. Ihanaa, herkullisen mehevää Lepaan punaista! Hyvää kasvuunlähtöä ja suurta satoa toivoessa ja odotellessa :)
Kun nurmikko leikattiin ja sen mukana meni lehdet, tuli hetkeksi taas ihan kesäisen näköistä! Takanurkassa oli kuvaushetkellä meneillään Operaatio Kanukanpoisto Osa tuhat ja yksi ja nyt tilalla kasvaa toisessa pihan nurkassa kituliaasti kasvaneita syyshortensioita. Jätin kuitenkin vähän punarunkoista kanukkaa jäljelle, se kun on huomattavasti vähemmän aggressiivinen leviäjä kuin keltarunkoinen kaverinsa.
Nämä kaverit taas on kasvatettu siemenestä. Pitäisi olla limenvärisiä zinnioita, mutta aika keltaisilta nuo ainakin minun silmiini näyttävät. Kivannäköisiä joka tapauksessa, vaikka kukintaa saikin odotella todella pitkään. Nämä ovat kuin kesäinen tuulahdus alkusyksyn keskellä.
Sen kerran kun minäkin olen kasvattanut zinnioita, nekin kukkivat vasta syksyllä. Mutta mikäs nyt on kukkiessa ;-)
VastaaPoistaIhanaa, Persian helmet on nyt teilläkin!
Kukintailmat on tosiaan olleet nyt oikein hyvät, ei valittamista : ) Pikkaisen huvitti ne kymmenen pienen pientä Persian helmen sipulia, että riittäkö ne? Ei taida riittää... ;)
PoistaIhania limenvärisiä zinnioita. Mun kasvattamista tuli punaisen eri sävyjä ja liekkö värillä vaikutusta, mutta omani sain jo heittää kompostiin. Zinnian kukissa on sitä yksinkertaista kauneutta, jota on mukava ihastella vielä syksylläkin.
VastaaPoistaPunaisetkin on nättejä! Kukan muoto on tosiaan simppelin kaunis, ei ihme että sitä oppineitten kukaksikin sanotaan!
PoistaHurahdukset & pimahdukset kuulosti hauskalta :D. Mulla menee puutarhassa pelkästään ton jälkimmäisen puolelle, kun olen niin onneton tumpelo. Ja olematon viherpeukalo yhdistettynä kivikovaan savimaahan ei ole kukkaloistan tai sadon kannalta kovin tuottelias yhtälö :).
VastaaPoistaIhme kyllä, tänä vuonna on meidänkin puihin ilmestynyt omenoita. Luulin, ettei niihin koskaan tule mitään, kun mies aina intoutuu leikkaamaan ne ihan kaljuiksi ja yleensä vielä ihan väärään aikaan vuodesta. Nyt otti omppusadosta kaiken kunnian itselleen..
Onnea omppusadosta! Se näyttikin hienolta uudessa komeassa lävikössäsi! Meille tuli ne kolme omenaa ja odottelemme innolla tulevien vuosien suursatoja :) Keväällä pitää näyttää puille vähän saksia jotta tulee hyvät ja vahvat oksat. Varsinainen oma tieteenlajinsa tuo leikkaus, hieman pelottaa ryhtyä siihen. Hienoa, että miehesi onnistui siinä!
Poista