24. syyskuuta 2013

Elli olalla




Meillä syksynviileille hartioille voi ottaa vaikka Elli-hoitoa :) Noo totta puhuakseni tuo oikeus taitaa olla vaan pojalla ja sitä kestää vain aika vähän aikaa, juuri sen verran kun neiti kohteliaasti suostuu riepoteltavana olemaan.


Mieluummin hartialämmitin nukkuu juuri siellä missä itse haluaa. Ja tuntuukin  nukkuvan aika sikeästi!



Vähään aikaan en olekaan Ellin kuvia postannut, joten tässä tulee nyt muutama putkeen. Hän oli niin kuvauksellinen tuolla tyynyllä.




Jospa ensi viikonloppuna viimeistään pääsisi näyttämään pihalle vähän haravaa? Viime viikonloppu meni ihan juoksenteluksi, mies juoksi lauantaina Espoon Rantapuolikkaan ja minä eniten itseni yllätykseksi Ratakympin sunnuntaina. Keväällä aloittelin juoksuharrastusta, mutta kovin nihkeää se oli koko kesän. Kahtena kertana ainoastaan juoksin 5 km, muuten vaan lyhyempiä satunnaisia lenkkejä. Vielä perjantaina en edes ollut lähdössä kympille, mutta kuitenkin taivuin lähtemään hyvin tankanneena. Koko matkan juoksin ja aikaa meni 1:18. Täytyy kyllä sanoa, että paisti että lihakset on vieläkin tosi jumissa, on aikamoinen voittaja-olo!



Istutuspuuhiakin olisi tiedossa, jee :) Valkoalpit (nuo isot) oli puoleen hintaan, toiset -70%. Kassista löytyy mm. Akileija Rotstern ja Himalajanesikkoa. Lisäsin muuten tuonne vasempaan palkkiin sivun, jossa on pihan perennat ja muitakin kasveja. Lista päivittyy tarvittaessa, koitan sen mukaan pysyä vähän kärryillä, mitä tuonne pihalle onkaan tullut istutettua ;)

15 kommenttia:

  1. Täältä tulee hatunnosto juoksijoille :). Aina välillä innostun yrittämään, mutta en vaan osaa. Ilmeisesti Pöhän pojan taktiikka (paukusta kärkeen ja loppu täyttä) ei oo se paras :D. Hengästyy jo muutaman sadan metrin päästä niin, että pakko vaihtaa kävelyyn..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöhän = pölhön... (mistä näitä kirjoitusvirheitä aina tulee???)

      Poista
    2. Kiitos! Juu, pölhöt tuskin jaksaa maaliin asti ;) Juoksu on aika ärsyttävää aluksi, mutta jo muutaman lenkin jälkeen huomaa nopeasti edistyksen joten kovin palkitsevaa se on. Talvi tulee pian, sitten siirryn kävelyyn suosiolla...

      Poista
  2. Vau, onnea kympin juoksusta! Voihan kääk, en usko että minulla kunto riittäisi. Upea suoritus, sietääkin olla voittajana :-)
    Elli-melli-karamelli on niin söpö vaaleanpunaisen nenänsä kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, oli tuo juoksu tosi iso yllätys itsellekin. Ei se kyllä mikään lempilaji ole, mutta on hauska välillä kokeilla vähän rajojaan. Söpönenä kiittää :)

      Poista
  3. Waude, miten hieno juoskusuoritus! Itsekin olen miettinyt juoksun aloittamista, mutta alku tuntuu niin hankalalta. Reipas kävely on kyllä tosi kivaa :O) Ehkä jatkan sillä. Suloinen kisuli teillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos :) Kävelystä tykkään kanssa ja sitä onkin tiedossa taas talvikuukaudet, toivottavasti. Jos malttaa lähteä ulos neuletyön äärestä ;)

      Poista
  4. Elli on varmasti maailman lämpimin puuhka. Ja kaunein.
    Ihailtava juoksusuoritus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin taitaa olla :)

      Kiitos, nyt neljäntenä päivänä juoksusuorituksesta lihassärkyä ei enää ole, hurraa.

      Poista
  5. Hei! Tämä on niin yltiöpositiivinen blogi, että pakkohan tänne on kommentoida! Ja tervetuloa käymään meidänkin blogissa. Elli-hoito on varmasti hyväätekevää, ei epäilystäkään :) . Ja eikös vain olekin mukava joskus ylittää itsensä! Hieno juoksusuoritus, itsekin pyöräilin yht´äkkiä tosta noin vain Pietarsaaresta Kokkolan asemalle seitsemän sillan reitin 40km, joten tiedän tunteen ;)
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei! Kiva kun eksyit tänne ja jätit kommenttia! Ha ha, enpä ole koskaan ajatellut blogini olevan yltiöpositiivinen, mutta parempi kai sekin kuin vaikkapa negatiivinen. Hieno pyöräily, vau! Tulen vierailulle!

      Poista
  6. No ihan huippu-juoksu - ONNEA!
    Itsellä taas lenkkeily - muuta kuin koiran kanssa -ihan jäissä. Ei vaan saa itsestä irti. Mitenhän sais itteään niskasta kiinni ja juoksemaan. Vaikka kuinka lenkin jälkeen tuntuu hyvältä, niin en vaan saa itseäni motivoitua juoksemaan. Kerro taikasanat ;)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Aapua, ei mulla taida taikasanoja olla... Olen joutunut opettelemaan tykkäämään juoksemisesta ja se projekti taitaa olla vieläkin kesken. Poltetta lenkille ei juuri ole, mutta kuitenkin se olo juoksun jälkeen houkuttelee, lähinnä itsensä voittamis -mielessä. Pikkuhiljaa laskeudun talvitauolle juoksun suhteen ja toivottavasti sitten uudella innolla lumien ja jäiden sulettua!

      Jos juoksu kiinnostaa, kannattaa raahata itsensä lenkille vaikka ensin 5 kertaa niin kyllä se sit siitä!

      Poista
  7. Onpa minulla ihana kaima :D

    VastaaPoista