31. elokuuta 2014

Neulotut takit ja virkattu matto





Keväällä neuloin oliivinvihreästä Isoveljestä neuletakin melkein valmiiki, mutta vasta loppukesällä sain kauluksen tehtyä loppuun ja kostutettua palaset. Ohje neuletakkiin oli Novitan syksyn 2013 lehdessä. Siinä se oli toteutettu sinapinkeltaiseta, joka sekin oli tosi kiva väri. Napit löytyi vanhoista varastoista ja neule olisi käyttövalmis, jos ilmat vaan olisi viileämmät. Sitä en toki toivo, mutta totuus on, että tuota neuletta voi pitää vasta pakkasilla. Kun se vielä kutittaakin niin alla on oltava poolopaita.



Taidan olla erikoistunut vähän omituisiin värisävyihin, sillä myös tämä konjakinruskea matonkude vei sydämeni. Kauhavan Kangasaitan Juhannusruusu -matto-ohje oli tallessa muutaman vuoden takaa ja niin nämä kaksi kohtasivat maton muodossa.




Me Ellin kanssa tykätään tästä kovasti, mutta koska muu perhe ei niin tähän mieltynyt, se pääsi eteisen nurkkaan odottelemaan aikoja parempia. Joo, myönnän kyllä, että tyyliltään tuo matto sopisi paremmin mummonmökkiin tai vaikka leikkimökkiin.



Toinen neuletakki on tehty Dropsin Cotton Light -langasta, mallikin on Dropsin (Liv). Tätä oli myös kiva neuloa, olen jotenkin hurahtanut näihin kaarrokeneuleisiin. Työn alla on toinenkin vastaava, mutta langan loppumisen takia neule on nyt odottelemassa.



Yksinkertaisilla kuvioilla saa aikaan yllättävän kivaa jälkeä.



Muutamista ylimääräisistä kasvionosista tein neljä taulua. Kivat tuli, vaikka mieli tekisikin vaihtaa nuo kehykset joihinkin vähän massiivisempiin. Toisessa taulussa vasemmalta on lehtohorsmaa, jota löysimme Eckerön postitalon edustalta Ahvenanmaalta. Luulin sitä suohorsmaksi, mutta lehdet eivät täsmänneet. Löytyi se oikea horsma sitten tuosta lähilammen rannasta. Se oli vihoviimeinen kerättävä kasvi ja se ehti aiheuttaa vähän stressiäkin tulemalla jo uniinkin. Siksi tuo Ahvenanmaan lehtohorsma mielestäni ansaitsee paikan seinältä.

Lasivitriini siirtyi toiseen paikkaan olohuoneessa ja Elli tuntuu pitävän tuostakin sijainnista. Huvittavasti tuntuu kissakin sopivan sisustuksen väreihin ; )



14 kommenttia:

  1. Oletpas ahkeroinut. Minusta maton väri on aivan upea ja syksyyn sopiva. Elli on sisustuksen paras koriste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elli osaa tosiaan asettua kauniiksi koristeeksi. Usein se on kehräävä koriste : )

      Poista
  2. Elli ymmrtää kauniin ja hyvän päälle, kun oleskelee tuossa keskellä mattoa. Kauniit neuleet ja molemmat vaikuttavat suuritöisiltä. Tuo oliivinvihreä näyttää todella mukavalta ja lämmittävältä, sitten kun lämmikettä tarvitset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, hyvä että edes Elli arvostaa mun virkkausta. Onneksi talvessa on ainakin muutama kovan pakkasen päivä, jolloin on mukava laittaa ylle lämmittävä villapaita. Toisaalta näin syksyllä villatakki voisi toimia ihan takkinakin.

      Poista
  3. Komeita töitä taas kerran! Ellille rapsutukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja Elli vastaanottaa rapsutukset kehräten : )

      Poista
  4. Onpa kauniit ja laadukkaasti toteutetut neuleet. Tuo vihreähän on ihan tämän syksyn hittiväri. Ja Elli on selvästi tykästynyt pitsimattoon. Väri sopii hänen väritykseensä erinomaisesti. Kuin myös Elli-patsas kirjakaapin päällä. Kirjakaappikin on kaunis. Onko se 50-luvulta vai ehkä peräti 30-luvulta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo vihreän sävt on tosiaan ihan syötävän ihana! Elli kokeili mattoa päältä aja alta, hyvin toimi siis kaikin puolin.

      Kirjakaappi taitaa olla 50-luvulta, on ihan Askon tuotantoa. Meille se on tullut anopin lapsuuden kodista, eikä lainkaan haittaa, että se on vähän kulahtanut (=elämää nähnyt).

      Poista
  5. Olipas kissan väreihin sointuva ja kissalle muutoinkin täydellinen matto :)

    VastaaPoista
  6. Taisi Ellikin huomata, että hyvän sopivat toisilleen!

    VastaaPoista
  7. Minä niin ihailen tuota kykyäsi neuloa yksivärisiä, suuria vaatteita. Multa ei onnistuisi edes kaksi kerrosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Jollain sisulla sitä kai sitten nuo suorat pätkät vedetään, sen kummempaa ajattelematta. Isohkoilla puikoilla tulee melko nopeasti valmista, mutta varmasti hyytyisin, jos koittaisin neuloa tasaista pintaa joillain 2,5 millisillä (vaikka ehkä kokeilen sitäkin vielä joskus).

      Poista