26. heinäkuuta 2020

Kristiinankaupunki, Lebellin talo (kohta 30)






Tämä museo ansaitsee oman postauksensa, vaikka ei harmittavasti olekaan museokorttikohde. Kuitenkin änkeän tähän yhden haastekohdan: Vieraile museossa kaupungissa, jossa et ole koskaan aikasemmin käynyt (kohta 30).

Kyseessä on Lebellin talo, jonka sisustuskin on hyvin autenttinen, sisältäen kahden suvun irtaimistoa.

Kuistin puukoira on myös peräisin 1700-luvulta.




Tämä nykyinen talo on rakennettu vuonna 1792. Alunperin paikalla oli 1720-luvulla rakennettu talo, jonka rakensi Casper Lebell, taustaltaan puolalainen sotavanki. (alkuperäiseltä nimeltään Casimir Subkowski)  Hän rakastui suomalaiseen Anna Enholmiin, joka huolehti Kristiinankaupungin  sotavangeista. Anna oli porvarissukua, mutta hänen isänsä oli kuollut, joten kukaan ei ollut vastustamassa tätä epäsäätyistä avioliittoa. Avioliiton myötä Lebell sai oikeuden harjoittaa kauppaa. Perheen vauraus kasvoi etenkin Casper Lebell nuoremman saadessa hyvät tulot terva- puutavara- ja suolakaupasta.

Pihapiirissä onkin kaupungin rannasta paikalle siirretty vanha suolamakasiini, joka on harvoja säilyneitä. Seinät ovat suolan vaikutuksesta "pehmenneet".





Alakerran sali




Tähän tuoliin on sittemmin vaihdettu istuinosa, mutta alunperin siinä oli reikä ja tuoli toimi vessatuolina. Pitihän sitä nyt arvovaltaisten kauppiaiden rauhassa saada istua illallispöydässä ilman, että tarvitsi välittää vessatauoista!







Casper Lebell nuoremmalla oli useita lapsia, mutta yhdestäkään pojasta ei ollut kauppiassuvun jatkajaksi. Niinpä taloon asettuivat kolmen Lebellin sukupolven jälkeen kaksi sukuun avioitunutta Holmströmin sukupolvea. Talo on toiminut museona jo vuodesta 1939. On ehkä vähän sääli, että juuri tämä upea museo ei ole Kristiinankaupungin kaupunginmuseo.



Yläkerran barokkisali alkuperäisine kattomaalauksineen ja kudottuine sirotetapetteineen on ainutlaatuinen Suomessa. Salin vihreä kaakeliuuni kuuluu Suomen vanhimpiin.

Jokainen tapettisuikale on erilainen ja onkin epäilys, että kauppias olisi käyttänyt seiniin tapettinäytteiden paloja. 







Keittiössä pitäisi olla myös Suomen vanhin jäätelökone, mutta harmikseni sain kuulla tästä vasta myöhemmin, enkä osannut sellaista sieltä etsiä.




Talossa oli paljon tällaista kiviseinää jäljittelevää maalia. Lienee ollut muotia siihen aikaan!
 





Kauniita esineitä ja yksityiskohtia talossa riitti : )


2 kommenttia:

  1. Toivottavasti Lebellin talosta pidetään hyvää huolta, että se säilyy jatkossakin ihmisten nähtävänä. Hieno kokonaisuus.
    Olen kiertänyt Suomea ja tutustunut niillä kierroksilla museoihin. Porista ylöspäin rannikkokaupungit ovat jääneet vähemmälle kiertämiselle, kun yleensä olemme olleet läpikulkumatkalla. Siksi nämä sinun museopostauksesi ovat kiinnostavaa ja kivaa luettavaa. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että voin olla inspiraatioksi! Välimatkat tuolla ovat sihteellisen lyhyitä, joten aika vähälläkin aikaa pystyy monta paikkaa näkemään.

      Poista