Nelma, kupla ja kaverit

Hupsis, nämä kuvat on näemmä otettu talvella. Jäänyt pari postausta luonnoksiin uinumaan, mutta nyt on hyvä hetki julkaista nämä, ennenkuin on yhtäkkiä kunnon kevät.

Tämä palleropipo on oma malli, hyvin simppeli sellainen, kuten näkyy. Jujuna on monivärisellä langalla tehdyt pallot ja isohko tupsu samoista ja lähisävyn langoista.

Malli: Nelma Hat (Ravelry-linkki, ilmaisohje) 

Langat: Drops Big Merino ja Manos Maxima

Puikot: 4,5 mm ja 5 mm

Tässä pipossa muuten samat tiedot, mutta pohjalankana Dropsin Nepal. Aivan ihana keltavihreä, mutta ikävä kyllä Nepal kutittelee jonkun verran, toisin kuin Merino.

Suomenlampaanvilloja minulle on kerääntynyt aikamoinen määrä, kun sa vaan on niin ihanaa! Kätevintä se on mielestäni lapasissa, jossa kutittavuus ei ole niin iso ongelma. Pojalla oli tarvetta lapasille, joissa olisi kolot peukaloille.

Letkun kylän ruskeasta langasta ja Bovikin tilan vaaleasta syntyi Kuplat, hyväksi havaittu lapasmalli. Muokkasin kärkeä vähän (sillä inhoan kitchener´s stitchiä) ja kavensin kuplissa ylimääräisiä silmukoita pois. Hyvä tuli noinkin, kivan pyöreä. Ja nyt on hyvä näpytellä kännykkää pakkasellakin!

Muutamasta ihkulangasta syntyi Maasälpä -huivi. Malli on Veera Välimäen kirjasta Huivileikki. Lankoina Puffan glitteriä sisältävä lanka värissä Luoto ja Louhittaren luolan Tuulen tytär sävyssä Hopea. Huivin malli on aika erikoinen, sillä toinen pää lähteekin ensin neulotuista kolmioista ihan toiseen suuntaan. Kaulalle kietominen on aika haastavaa, joten tämä huivi on ikävä kyllä jäänyt aika vähälle käytölle. Saattaa olla, että puran sen jossain vaiheessa ja otan ihkulangat parempaan käyttöön.

Ja vielä yhdet pikkulapaset. Näidenkin malli on oma, mutta se on edelleen puhtaaksikirjoitusta vailla, ollut jo viime talvesta. Nämä ovat varsinaiset testikappaleet, joiden kärjetkin on näemmä ihan eri paria. Juuri kärkien kohdalla mulla onkin ongelma ohjeen kirjoituksen kanssa. Pitää siis neuloa vielä ainakin yhdet lapaset, jotta saan selkoa siitä, miten kärkikavennus oikein menee. Lankana näissä on joku sellainen, jonka alkuperästä ei ole mitään havaintoa. Rouheaa on, ja väri on kiva.

Lauantaina pääsi jo ihanasti pihahommiin! Jospa kohta bloginkin sisältö olisi jotain muutakin kuin neuleiden esittelyä. Kovasti tekisi jo mieleni mennä kuvaamaan maasta nousevia pikkualkuja!

Ihana, ihana Venetsia!

Käväisimme hiihtolomalla parin päivän matkalla Venetsiassa. Perillä olimme kaksi täyttä päivää ja se riitti kaupungin näkemiseen oikein hyvin. Jos olisi ollut vielä yksi päivä, olisimme menneet käymään läheisillä saarilla. Keskusta-alue on sen verran kompakti, että sitä kiertää jalkaisin oikein mainiosti. Must-nähtävyydet San Marcon aukion lähellä katsastimme heti ensimmäisenä päivänä ja lopu ajasta vaan kuljeskelimme ja ihmettelimme kaupunkia.

En lakannut ihastelemasta kaupungin värejä! Kaikkialla tuli vastaan todella hurmaavia sävyjä, enimmäkseen murrettuja ja maanläheisiä värejä. Minne vaan katseensa käänsikin, siellä oli jotain kuvauksellista. Kuvia tulikin otettua yhdessä poikani kanssa varmaan pari tuhatta. Tämän postauksen kuvat on otettu kännykällä.

Naruilla katujen ja kanavien yllä kuivuvat pyykit olivat erityisen sympaattisia. Ja niin kuvauksellisia, että niitä ikuistui useampaan kuvaan.

Tämäkin näkymä vaan putkahti eteen, kun käänsi katseen sivulle. Ai että, kun olisikin voinut tutkia kaikki kivan näköiset kujat!

Kanavista olisi voinut kuvata ihan jokaisen. Tai niin me taidettiin ehkä tehdäkin ; ) Vesi oli kauniin sinivihreää eikä roskia näkynyt ollenkaan. Kanavat eivät myöskään haisseet yhtään, niinkuin ne ehkä kesähelteellä tekevät.

Ylihintaista turisti-gondoliajelua emme ottaneet, mutta vaporetolla menimme Grand Canalin läpi ja aluksen keulasta ihailimme maailman kauneinta valtatietä.

Erikoisin käymistämme kohteista oli ehdottomasti tämä kirjakauppa Libreria Acqua Alta. Sitä pitää vanhahko setä, joka istuu myyntitiskinsä takana, polttaa ketjussa ja yskii pahan kuuloisesti. Hänellä on kaupassaan ainakin yksi kissa, joka vierailumme aikana nautti ruokansa tällä samaisella myyntitiskillä.

Kaupassa on kirjoja ihan joka paikassa. Gondolissa, ammeessa, pöydillä, seinillä. Siis kaikkialla muualla paitsi lattialla, jonne tulvavesi joskus kohoaa. Tarjonta oli hyvinkin erikoista, ostimme kaupasta vaan kortteja ja yhden vanhan Rooman kartan, jonka lopulta sain kaupan päälle.

Kaupan perältä pääsee kapuamaan kirjaportaita pitkin kanavan reunalle, josta aukeaa kivat näkymät. Portaat oli ihan tukevat, mutta silti mua vähän hirvitti. Pelkoa kanavaan tippumisesta ei kuitenkaan ollut : )

Tämä näkymä odotti kirjaportaiden päässä. Jonkin vaaleanpunaiset lakanat kuivuvat helmikuun viileässä tuulessa.

San Marcon aukion ja basilikan ohella Venetsiassa on melkein pakko mennä viereiseen Dogen palatsiin. Se oli hieno, tummasävyisiä saleja oli perä perään useampia.

Dogella oli yhdessä huoneessa erityisen hauskat ikkunat!

Palatsivisiitin kohokohta ainakin meille oli Huokausten sillan läpi käveleminen. Tosin olin odottanut siltä jotain aivan erilaista, kuin mitä todellisuus oli. Silta oli tumma ja pimeä ja jotenkin epämääräinen. Ikkunathan ovat todella pienet, joten mistä sinne valoa pääsisikään? Vankiparat ovat tällä sillalla huokailleet ennen joutumistaan ahtaisiin ja kosteisiin tyrmiin.

Olin ennen matkaa nähnyt Pinterestissä kuvan tästä talosta ja hieman harmittelin, että todennäköisesti en tulisi törmäämään matkallani siihen. Kuinka ollakaan, paikka sijaitsi yhden korttelin päässä hotellistamme! Melko pienet on huoneet tuossa talossa, vaikka onkin hurjan söpö.

Venetsia on niin ihana kaupunki, ettei sitä oikein edes kunnolla ymmärrä. Ainakin näin talvella ihmismäärä oli varsin kohtuullinen ja jonotusta ei ollut mihinkään. Illan tullen kaupunki muuttuu totaalisesti. Katuvaloja on varsin vähän ja tunnelma on hämyisä, mutta silti turvallinen.

Ah, Venetsia!

Hullu huivi

Kaikki alkoi siitä, kun ostin syksyllä käsityömessuilta ihanan Madelinetoshin roiskevärjätyn Holi Festival -langan. Siitä oli tarkoitus tehdä jotain erityisen ihkua, mutta jotenkin se kaipasi kaveria vierelleen. Purin yhden vanhan huivin, joka oli tehty samasta Tosh Merino Light -langasta, mutta sävyltään hempeä vaaleanpunainen. Se oli kaveriksi liian pliisu, joten päädyin tyttären ehdotuksesta hysteerisen keltaiseen siililankaan. Tämä oli jo aika kaukana mukavuusalueeltani, mutta rohkenin ostaa kerän. Silti jotain vielä puuttui. Viimeinen väri, fuksianpunainen, tuli vastaan lähilankakaupassani Menitassa.

Tämän värien valinnan pitkällisen prosessin aikana malliksi alkoi hahmottua Stephen Westin Exploration Station. Siinä pääsisi päästämään väri-iloittelun valloilleen ja lisäksi kokeilemaan uusia neuletekniikoita, mm. nyt niin kovasti pinnalla olevaa Briochea.

Neulontaprosessi oli erityisen mukava ja mielenkiintoinen ja loputulos on, no... värikäs. Huivi taatusti piristää harmaina päivinä!

Tämä oli niin kiva malli, että sen voisi toteuttaa seuraavaksi joissakin neutraaleissa väreissä.

Malli: Exploration Station / Westknits

Langat: Madelinetosh Merino Light väreissä Holi Festival ja Carnation, Hedgehog Fibres Sock värissä Banana Legs sekä Malabrigo Yarn Sock värissä Light of Love

Puikot: 4 mm pyörö

Vähän vähemmän hysteeriset tuli näistä lapasista, jotka neuloin ystävälle. Kivoja sävyjä löytyy niistäkin ja varsinkin pehmeyttä. Lankana ihana Manos del Uruguay Maxima.

Hiihtolomalla käväistiin Venetsiassa (Kuvia tulossa seuraavaan postaukseen!) ja lentomatkoilla neuloin samaleenvihreää Melodia -huivia. Ensimmäisenä lankana oli Louhittaren luolan Tuulen tytär värissä Öljypuu (Onko muuten öljypuu sama kuin oliivipuu?). Halusin vähän isomman huivin, joten jatkoin samaa sävymaailmaa olevalla Handun konjakki-oliivilla loput. Tuli oikein kiva!

Malli: Melodia

Langat: Louhittaren luola Tuulen tytör, väri Öljypuu ja Handu merinosukkalanka värissä Totinen konjakki-oliivi

Puikot: 4 mm pyöröt

Tässä on taas kerran sellainen huivimalli, joka ansaitsee tulla neulotuksi toistekin!

Talvisukat

IG:ssä riehunut Talvisukkavillitys tarttui sitten minuunkin. Kyseessä on siis Muitaihania -blogin yhteisneulonta (KAL), jossa joka päivä paljastui raitakerros sukkiin.

Lähdin mukaan pari päivää myöhässä, mutta äkkiäpä paksusta langasta neuloutui neljän päivän raidat. Novitan 7 veljestä -lankaa löytyy varastoista hyvä määrä erilaisissa sävyissä. Näihin sukkiin valitsin murrettuja värejä, ne riemunkirjavat voisi tehdä vaikka myöhemmin : )

Malli: #muitaihaniatalvisukat

Lanka: Novita 7 veljestä ja Gjestal Maija

Puikot: 4,5 mm

Tämä projekti vei ihan täysin mukanaan! Päivittäin oli aina moneen kertaan katseltava Instagramista muiden neulojien ihania värivalintoja ja sukkien etenemistä. Näissä sukissa tein ensimmäistä kertaa myös nilkkaan resoria. Olen aina vähän vierastanut moista, mutta nyt päätin mennä ihan ohjeen mukaan. Eikä tuo ole ollenkaan hassumpi resori! Sopii näihin sukkiin hyvin.

Kantapään tein tiimalasiohjeella. Kärjessä olisi ollut yhtenä päivänä kuviona pystypalkkeja, mutta niihin tuli valittua niin kamalat värit, että päätin purkaa koko rivit. Tilalle tein samanlaisia palluroita kuin varressakin. Myös sen verran sovelsin, että vaihdoin joka raidalle uuden pohjavärin. Mallisukissa mennään aina kaksi päivää samalla pohjalla, kivan näköinen tulee niinkin!

Campside

Kun lahja- ja tilausneulonnat on vähäksi aikaa ohi, niin on mukava tehdä jotain taas itselle. Olen pitkään välttänyt valkoisten juttujen tekoa tylsyyden pelossa. Mutta onneksi tartuin tähän lankaan juuri valkoisena, koska siitä tuli tosi ihana!

Malli: Campside (Ravelry-linkki)

Lanka: Drops Cotton Merino

Puikot: 5 mm pyöröt

Huiviin upposi kuusi palleroa Cotton Merinoa, joka osoittautui aivan ihanaksi langaksi! Siitä täytyy ehdottomasti vielä neuloa jotain, vaikkapa villatakki.

Malliltaan huivi on muuten peruskolmio, mutta reikäkerrokset tihenevät ulkoreunaa kohden. Resori sopii reunaan hyvin ja kiva yksityiskohta on myös etukulmaan muodostuva neliö.

Valkoinen pipo (Fuego) löytyy jo, mutta kyllä nyt on neulottava vielä valkoiset lapaset!

Huppuhuivi yms.

Sain ystävältä tilauksen tehdä Novitan mallilla tällaisen huppuhuivin. Hän ihastui huiviin kovasti ja valitsi väriksi kerman. Lanka huivissa on Novitan Naava, jossa on alpakkaa ja akryylia.

Aluksi työ ei meinannut oikein edetä, mutta joulun jälkeen otin härkää sarvista ja päätin, että nyt tämä valmistuu. Reunaosioiden palmikkoon käytin palmikkopuikkoa, mutta onneksi keskiosion pikkupalmikot sai tehtyä ilmankin. Ohjeen mukaan olisi pitänyt käyttää palmikkopuikkoa näihin yhden silmukan kiertoihinkin ja mulle ehti jo tulla kauhu, että miten ihmeessä jaksan kieputella palmikkopuikkoa noin monta kertaa joka ikisellä oikealla kerroksella! Onneksi ei tarvinnut : )

Malli: Huppuhuivi (Novita)

Lanka: Novita Naava

Puikot: 7mm pyörö

Lankaa jäi yli yksi kerä niin tekaisin siitä palmikkopipon ja siihen megaison tupsun.

Malli: Snöhetta (Ravelry-linkki)

Lanka: Novita Naava

Puikot: 6 mm

Sitten vielä pari pientä joululahjaa. Äitini ranteet palelevat sisätiloissakin herkästi, joten hän toivoi lämpimiä kämmekkäitä. Liika paksuus olisi haitaksi, samoin kutisevuus. Päädyin ohueen vauvalankaan, joka toivottavasti täyttää myös lämpimyyskriteerit!

Tämä lahja valmistui vasta muutama päivä sitten, eli kyseessä oli varsinainen mattimyöhäs-pukki.

Ulkoreunaan virkkasin yhden kerroksen ja samalla tein muutaman silmukan mittaiset ketjut sormien väliin (saajan toiveiden mukaisesti).

Malli: oma, hatusta vedetty

Lanka: Drops Baby merino

Puikot: 3,5 mm

Nämä lapaset sen sijaan valmistuivat jouluksi, mutta kävi niin ikävästi, että kuvauksen jälkeen ne hävisivät kuin tuhka tuuleen. Tämä tapahtui pari päivää ennen aattoa ja epätoivoissani etsin niitä pihaltakin sekä autotallista, jonne olisin ne voinut laskea hakiessani joulukoristeita sisälle. Ei löytynyt mistään! Lopulta joulupäivänä kävin vielä kerran läpi meidän lapaslaatikon ja siellähän ne oli siististi pois silmistä siivottuna. Hieman epäilen perheen vanhempaa miespuolista henkilöä tästä siivoustoimenpiteestä ; ) Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, lapaset pääsivät saajalleen tapaninpäivänä.

Malli: oma, perus

Lanka: Drops Big Merino (jämiä)

Puikot: taisi olla 4,5 mm

Joulukortit 2015

Vuoden 2015 joulukorttiin sain idean Pinterestistä, mutta lopullisesta kortista tuli kuitenkin ihan omanlainen. Lumihiutale-aiheisia leimoja oli kivasti saatavilla, muutama on vanhoista varastoista. Pitkään etsin sopivaa leimaa tuota koristetta varten, hakusessa oli ensin kuusi. Sopivan kokoista ei löytynyt, mutta onneksi suloiset eläimet käyvät korttiin oikein hyvin.

Leima on painettu kullanväriselle helmiäispaperille. Monia vaiheita oli jälleen korttien kasaamisessa, mutta sarjatyönä se kävi joutuisasti.

Työpaikan kortit tein jo syysloman hiljaisina hetkinä valmiiksi. Kohokuvioinnit on tehty Cuttlebugilla ja punaiset lumihiutaleet on leikattu vähän hohatavasta paperista, mikä nyt ei kuvasta oikein erotu. Silkkinauhaa on kummassakin kortissa, sillä saakin helposti korteihin vähän jujua.

Vuoden neuleet 2015

Vuosi 2015 oli mukavan tuottelias neulevuosi. Huiveja valmistui yhteensä 13, joista tosin yhden olen jo ehtinyt purkaa. Monta huivisuunnitelmaa on tälle vuodelle muhimassa ja useaan on langatkin valmiina. Suurinta osaa huiveista olen tosi paljon käyttänytkin, poikkeuksena kaksi vironvillasta tehtyä, joiden kohtalosta en oikein tiedä, sillä ne kutittavat niin vietävästi.

Lapasia valmistui kuudet, eikä mistään väri-iloittelusta voi noiden kohdalla puhua ; )

Paitapuolella oli tänä vuonna hiljaista, vain yksi neuletakki ja yksi paita valmistui loppuvuonna. Tähän kategoriaan laitoin myös kummitytölle keväällä neulomani mekon, joka on kyllä hirmuisen söpö.

Pipoja syntyi useita, joista monet ovat aktiivikäytössä. Viime vuoden alkupäivinä olin pipohullaannuksen kourissa ja neuloin monta pipoa. Tänä vuonna näyttää vähän samalta, yksi on jo valmistunut ja lisääkin olis kiva tehdä. Parhaimmillaan pipo valmistuu parissa illassa!

Sukkasia tuli tehtyä myös aika läjä, Muutamat meni lahjaksi ja kolmet hyväntekeväisyyteen.

Hyvää neulevuotta 2016!

Pikkujuttuja

Pikkuneuleita on kertynyt raportoitavaksi aimo kasa. Ja vuoden aikana valmistuneiden kollaasitkin on vasta ihan ajatuksen tasolla. Taidan olla talvikohmeessa?

Punaiset lapaset tein Dropsin ohjeella, Veronica Mittens

Lanka oli jotain italialaista alpakkaa, jota oli joskus vuosia sitten erä Menitassa. Kiva malli ja erityisen kiva verenpunainen väri!

Kuplia pitää silloin tällöin aina neuloa, vaan koska ne on niin kivat. Näissä lapasissa on lisäksi hirmuisen kiva Elsan Lempituolin kasvivärjätty (indigo - omenapuu) suomenlampaanvilla Bovikin villalangan kaverina.

Mustikka-pipon ohjeen voitin Ravelryn arvonnassa ja nyt tälle ihanalle mallille löytyi pariksi Rowanin Creative Focus Worsted -lanka, jonka sävy on juuri sopiva tyttären talvitakkiin.

Nuolenpäät -myssynkin lanka on Rowanin, Hemp Tweed. Kiva ohje ja kiva lanka! Tein tällaisen myös vaaleanruskeana.

Kampaajalleni neuloin joululahjaksi sukat. Nämä on 7veikasta ja malli on Rim socks.

Vielä yhdet suomenlampaanvillaiset lapaset, mallia Green Leaf Mittens.

Pahnan pohjalla on vielä pojalleni tekemät sukat Järbo Garnin Mellanraggista. Tuli ensin vähän isot ja piti lyhentää monta senttiä. Hauska tuo langan kuvio, kun se ei ole ihan seepra, mutta melkein.

Tämmösiä pikkusia. Piti tehdä useammatkin lapaset, mutta jotenkin tuo joulunalusaika meni pikavauhtia. Olis kyllä kauheen järkevää aloittaa joululahjaneulominen vaikka syyskuussa. Koitan muistaa tänä vuonna : )